”Jos vallankumous on kansan parhaaksi, minäkin kannatan sitä”
Reportaasikirjallisuus on oma lajinsa, niinpä sillä onkin aina ollut omat taitajansa. Eräs lajityypin maineikkaimpia edustajia on epäilemättä puolalainen Ryszard Kapuscinski, 1932 Pinskissä (nykyään Valko-Venäjää) syntynyt pitkän linjan reportteri, joka toimi vuosikymmenten ajan Puolan uutistoimiston PAP:n kirjeenvaihtajana eri puolilla maailmaa, erityisesti Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
Kapuscinski teki ensimmäisen reportaasimatkansa Intiaan. Aasiaa tärkeimmäksi kohteeksi hänen urallaan tuli kuitenkin Afrikka, jonka tapahtumista hän ennätti raportoida aina 1960-luvulta asti.
Vallankumouksista, sodista, nälänhädistä ja katastrofeista koko elämänsä kirjoittaneesta Kapuscinskista olisi voinut tulla myös jotain muuta kuin reportteri; runoilija, kielitieteilijä, historioitsija ja antropologi olivat ammatteja, joihin Kapuscinski oli nuoruudessaan tuntenut vetoa. Hän on vanhemmiten verrannut itseään kreikkalaiseen Herodotokseen, historioitsijaan jonka elämä oli reissaamista ja asioiden muistiinmerkitsemistä.
Kapuscinskin ura lepää Suomessa vahvasti muutaman klassikon maineen saaneeen reportaasikirjan varassa; Imperiumi (suom. 1993) on kuvaus Neuvostoliiton viime vaiheista, Eebenpuu (2000, suom. 2002) puolestaan sisältää taidokkaita esseitä Afrikasta, hiljattain suomennettu Keisari (1978, suom. 2006) taas on kuvaus Etiopian keisarin Haile Selassien ja hänen hallintonsa viimeisistä päivistä. …
ARTO TUOMINEN
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
