KAPEAHARTEINEN MIES: Kun leijona karjahtaa
Se on nyt sitä aikaa. Elämme suuressa isänmaallisessa aallossa. Pelinappuloina ovat aivan tavalliset suomalaiset miehet. Jotka osaavat luistella taiturimaisesti, taklata vastustajaa, joskus rumastikin, kuljettaa pientä mustaa lätkää, syöttää oikealla hetkellä ja ampua kuin pyssyn suusta.
Uutistenlukijakin pitää itsestään selvänä, että tämän päivän hirmu-uutiset on siirretty toiseen paikkaan, kun peli on vielä kesken.
Ja sitten Suomen leijanat karjahtavat! Tai ainakin aina valppaat tiedotusvälineet. Näin sitä mennään, me maailman parhaat kiekkomiehet maailman parhaalla ”pelikirjalla”.
* * *
Mutta mitä kulisseissa tapahtuu?
Tavallinen pulliainen ei noteerannut miksikään, että vanhat hyvät kommentaattorit vuoden takaa: Hannu Aravirta, Juhani Tamminen ja Petteri Sihvonen oli televisiostudiossa vaihdettu uusiin nimiin. Tällaistahan sattuu.
Nyt Tapio Suominen juohevaan tapaansa antaa suunvuoron Hämeenlinnan Pallokerhon valmentajalle Jukka Jaloselle ja varsinaisille lätkämiehille ja puhevirtuooseille Esa Tikkaselle ja Raimo Helmiselle.
Kuinka se nyt näin kävikään? Mikäs hama edellisille kommentaattoreille sattui?
Olivat liian kriittisiä. Ja antoivat liian hyviä neuvoja lätkäjoukkueen pomoille.
Näin kertoo viimeviikkoinen Urheilulehti. Ja toteaa, että YLE on tässä asiassa ryhtynyt Kiekkoliiton ja Kalervo Kummolan (kok) rengiksi. Valinnut sellaiset puhujat, jotka varmasti kohtelevat Jellonaliittoa myötäsukaisesti.
Siis tekeekö YLE urheilupolitiikkaa? Kas pääkommentaattori Hämeenlinnan Jukka Jaloselle petataan paikka Leinojalauman päävalmentajaksi, kun nykyinen Erkka Westerlund ottaa vastaan päätyönsä Vierumäen urheiluopiston rehtorina.
Mitä kulisseissa muuta tapahtuu? Siitä ei saa muualta tietoa kuin Urheilulehdestä. Eivät taida lehdistön urheilupomot uskaltaa kirjoittaa.
* * *
Edellä oleva tarina oli lehden kiekkosolistin Petteri Sihvosen jutusta. Mutta kyllä Urheilulehti sinänsä olisi yhden saarnan arvoinen. Ellen väärin muista pari viikkoa sitten lehden päätoimittaja Jukka Rönkä sai tunnustuksena parhaan pääkirjoituksen palkinnon.
Mikä urheilulehdessä on erikoista? Se pystyy ja uskaltaa kirjoittaa monista urheilulajeista syvälle luotaavia analyysejä itsenäisesti ja riippumattomasti. Siis mylläten ja kritisoiden. Se on harvinaista suomalaisessa urheilussa. Monet toimittajat riippuvat henskeleistään urheiluliittojen talutusnuorassa. Tai ovat liian hyvää pataa pomojen kanssa.
Eivät kehtaa arvostella. Julkaisevat mieluiten ”myönteisiä” juttuja. Näin urheiluelämää rakennetaan!
Röngän ohella olisivat voineet palkita myös lehden työmyyrän Jari Kupilan. Häneltä samassa numerossa on pieni välityö: uskomattoman rehellinen kuvaus ”Pysähtynyt maailma”, kuvaus uutta nousua tekevästä pesäpalloilusta.
* * *
Suomen televisiolla on siis hirmuinen määrä tekniikkaa ja henkistä pääomaa Riikassa, MM-kisojen pitopaikassa. Niin kuin aina muissakin suurissa tapahtumissa. Käytetäänkö sitä muuhunkin kuin kiekkokaukaloihin? Torinon talvikisoissa jo lohkeili hieman muitakin maisemia.
Mitä jos armas, rohkea ja poliittisiin asioihin muuta kuin tietyssä sävyssä puuttuva TV-johtomme antaisi pojille ja tytöille yhden tavallisuudesta poikkeavan tehtävän. Kävisivät kuvaamassa keskitysleirin aluetta, jossa toisen maailmansodan aikana tuhottiin 80 000 juutalaista ja kommunistia.
Latvialaiset ja heidän saksalaiset isäntänsä keksivät aivan uskomattomia julmuuksia. Niiden tutkimisessa Suomen Helena Rannallakin olisi kova urakka.
Se kohottaisi varmasti isänmaallisia tunteita. Näin suuren juhlan aikana.
