Kesärunoja

ELÄMÄNI SUKKAPYYKKI

Raitaisia, yksivärisiä – sinisiä, punaisia, vihreitä, keltaisia, oransseja ja niin edelleen.

Pitkiä, pätkiä, reikäisiä, ehjiä.

Vähän niin kuin elämä itse.

Tarkkaan kulutettuja, ostettu halpamarkkinoilta,

kuten muutkin tavarat maidosta leipään.

Joskus löytyy uusia ideoita.

Niitä voi käyttää.

Tulla onnelliseksi saatuaan mukavannäköisen ja melko edullisen, hyvältä tuntuvan sukkaparin.

Heitin taas kaikki pesukoneeseen.

Nyt ei parsita!

Ehjiä kaikki – niin kuin omat mielipiteeni.

SARI LINNEA

KIRJOITAN KESÄRUNON

Helsingin päärautatieaseman alikulkutunnelissa

leijuu

vahva virtsan tuoksu.

Päätän kirjoittaa kesärunon.

Kaisaniemessä pelataan vähissä vaatteissa pesäpalloa.

Veikkaan että joku palaa.

Hakaniemessä kohtaan neljä Amnestyn feissaria

sadan metrin matkalla.

Eläkeläisnainen kantaa arvotaulua ja selittää,

ettei voi pienestä eläkkeestään auttaa ketään.

Kallion kirjaston takana lukiolaiset nauttivat auringosta,