Hallitus ajaa kunnat entistä ahtaammalle

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 27 / 31.7.2009

Vähenevät verotulot ja kasvava työttömyys ajavat kuntien talouden retuperälle ja uhkaavat peruspalveluja, eikä apua ole luvassa valtion taholta. Tämä käy selväksi, kun tarkastelee valtionvarainministeriön alustavaa budjettiesitystä.

Kuntaliiton arvion mukaan kuntien velkataakka ja veronkorotuspaineet lisääntyvät ja kunnissa joudutaan miettimään yhä uusia säästökohteita. Liitto vaatiikin kuntien valtio-osuuksiin tuntuvia korotuksia sekä lisätukea erilaisiin investointi- ja peruskorjaushankkeisiin.

Hallitus pakottaa nyt monet kunnat harkitsemaan veroäyrin nostoa. Kunnallisveron nosto koskettaa myös pienituloisimpia ja on luonteeltaan hyvätuloisia suosiva tasavero. Kataisen puheet siitä, ettei veroja nosteta, ovat silkkaa puppua. Likaisen työn hoitaa kuntataso.

Hallitus olettaa budjetissaan, että kunnat osallistuvat entistä aktiivisemmin räjähtämäisillään olevan työttömyyden hoitoon. Tähän ei kunnilla ole reaalisia edellytyksiä, mikäli kunnat eivät saa lisää rahaa. Vaikeimmin työllistyvien aktivoinnin vastuuta siirretään myös entisestään valtiolta kunnille, mutta lisäresursseja ei ole luvassa.

Ongelmat kunnissa syventyvät

Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikönjohtaja Heikki Hiilamo arvioi, että lama iskee sosiaalipuolelle toden teolla vasta viiveellä ja erityisesti kuntien kautta. Tällä hetkellä huomiota kiinnitetään ennen kaikkea valtiotason talouteen, kun todellinen aikapommi piilee kuntatasolla.

– Nyt heikolta näyttää erityisesti verotuloilla toimeen tulevien kuntien tilanne, mutta ongelmat syventyvät pian myös valtion avun varassa toimivissa kunnissa, sanoo Hiilamo.

Valtionvarainministeri Jyrki Katainen on viimeisimmissä lausunnoissaan kantanut huolta uusista työttömistä vaikka monet olivat ilman työtä tai työmarkkinoiden ulkopuolella jo ennen lamaa.

– Suuren ongelman muodostavat ne työttömät, jotka eivät viime vuosikymmenen laman jälkeen ole päässeet kiinni työelämään, arvioi Hiilamo.

Hänen mukaansa Suomeen on syntynyt elintasoltaan ja kulutustottumuksiltaan melko yhtenäinen keskiluokka, joka nauttii yhteiskunnan uusista palveluista ja eduista, kuten kotitalousvähennyksistä ja vuorotteluvapaista.

– Sitten on melko suuri köyhälistön joukko, jonka puolesta ei oikein mikään taho puhu, kertoo Hiilamo, joka on tutkijana perehtynyt suomalaiseen köyhyyteen.

Tarvitaan laajapohjaista solidaarisuutta

Heikki Hiilamo arvioi, että pohjoismaisen hyvinvointimallin pohja on pikku hiljaa murentunut ilman että asiasta on käyty kunnollista poliittista keskustelua. Hyvinvointimallista on viimeistään porvarihallituksen myötä tulossa pelkkä politiikan päälle liimattu imago.

– Pohjoismainen hyvinvointimalli pohjautuu täystyöllisyyden ajatukselle. Täystyöllisyys ei enää näytä olevan tavoitteena, mutta hyvinvointimallin uudistamistakaan ei ole kunnolla pohdittu.

Suomalaisessa poliittisessa kentässä valtapuolueet ovat oikealta ja vasemmalta lipuneet kohti keskustaa. Prosessin seurauksena SDP on Hiilamon mielestä hylännyt perinteisen ajatuksen laajasta yhteiskunnallisesta solidaarisuudesta.

– Jos tarkastellaan poliittista päätöksentekoa, eivät demarit ole sen paremmin huolehtineet perusturvasta kuin muutkaan puolueet, toteaa Hiilamo.

Kamppailu perusturvan ja kaikkein huonoimmassa asemassa olevien puolesta on jätetty laitavasemmiston vastuulle. Suuri haaste Heikki Hiilamon mielestä onkin, miten rakennetaan laajapohjaista solidaarisuutta kohtuullisen hyvin toimeen tulevan, työssä käyvän keskiluokan ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevan köyhälistön välille.

MARKO KORVELA