Kokoomuslainen – älä tekeydy uhriksi

Uhriutuminen on psykologinen tila, jossa kuvitellaan, että ollaan muiden ihmisten tai olosuhteiden uhreja. Monet psykologit pitävät uhrimentaliteettia aikamme ilmiönä, ja yhteiskunnassamme se on noussut pintaan erityisesti nuorten kokoomuspoliitikkojen myötä.

Kun syytä omaan turhautumiseen haetaan ensisijassa ”sosialismista”, julkisesta sektorista, verotuksesta ja köyhistä, siirretään samalla vastuuta oman tilanteen parantamisesta itseltä pois. Uhriutumisen olemassaolo tulee selväksi esimerkiksi kokoomusnuorten talouspolitiikkaa käsittelevistä aloitteista – julkisen sektorin supistaminen ja köyhien kurittaminen ovat tavoitteita, vaikka niistä ei mitään hyötyjä olisi saatavissakaan.

Asennoituminen johtaa tilanteeseen, jossa syntymästään saakka uhriutuneet nuoret kokoomuslaiset kirjoittavat verkkoblogeja odottaen hyväksyviä ja kannattavia kommentteja muilta. Korkeakoulutus, hyvä asema ja isopalkkaiset suojatyöpaikat ovat kokoomusnuorelle niin itsestään selviä, ettei ymmärretä yhteiskunnallisia valtasuhteita ja rakenteellista eriarvoisuutta. Kokoomuslainen kuvittelee helposti, että kaikilla on rikkaat, koulutetut vanhemmat ja kummisetä, joka istuu Fortumin hallituksessa.

Uhriutuminen lisää myös katkeruutta ympäröivää hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan: eihän se nyt käy laatuun, että on olemassa verovaroin kustannettuja tulonsiirtoja ja julkisia palveluja, joiden ansiosta vähävaraisempikin voi elää ihmisarvoista elämää. Kokoomusnuorten epäsosiaalinen käytös lisääntyy. Tämä näkyy julkisuuteen päätyvinä lausuntosammakoina, kiusallisina blogiteksteinä sekä ylilyönteinä sosiaalisessa mediassa.

Psykologi Juhani Laakso on kuvannut uhriutumista varsin osuvasti: ”Uhriutuja kehittää haitallisia tunteita, kuten katkeruus, masennus, kateus ja viha. Hän luopuu vastuusta ja alistuu kohtaloon.” Laakson mielestä kokoomuslainen sosiaalistetaan uskomaan, että syy kärsimykseen on aina itsen ulkopuolella: verotuksessa, hyvinvointivaltiossa ja vasemmistossa.

Meidän kaikkien mielenterveyden kannalta olisi suotavaa, että kokoomusnuoret pääsisivät eroon uhriutumisesta. Ensimmäinen askel on jonkinlaisen empatiakyvyn kehittäminen. Ponnistelua se seteliselkärankaisilta vaatii, mutta kannattaa silti yrittää.

Kokoomusnuori: ennen kuin käännät oppimasi uhrimoodin päälle, mieti paljonko käytit aikaa empatian ja solidaarisuuden kehittämiseen viime vuonna. Opettelitko tuntemaan jonkun, joka tienaa alle 2100 euroa kuukaudessa? Yrititkö käyttää julkista liikennettä tai käydä Itä-Helsingissä muutenkin kuin ”kännissä ja läpällä”? Maltoitko olla ostamatta viimeisintä hybridiautomallia? Montako minuuttia kykenit olemaan ottamatta selfietä älypuhelimella?

Kokoomuslaisuus on verrattavissa ylipainoon. Keinot sen parantamiseen ovat tarjolla ja tiedossa, mutta ”ei vain pysty”.

Ps. Terveisiä Saulille, Susannalle ja Heikille.