Korruption suossa
Nyt kuumana käyvän vaalirahoitusskandaalin valossa on jotenkin helpompi ymmärtää, että poliittinen järjestelmä Suomessa ja muissa länsimaissa on edelleen demokratian kaapuun puettua porvariston diktatuuria – siitä riippumatta, onko apumiehiksi päästetty myös vasemmistopuolueiden edustajia.
Yhdysvalloissa porvariston diktatuuri toimii aukottomimmin ja myös alastomimmim. Esimerkiksi nyt käynnissä olevassa presidenttikilvassa kokonainen liuta suuryhtiöitä ja pankkeja rahoittaa samanaikaisesti kaikkia kolmea vielä kilvassa mukana olevaa presidenttiehdokasta, ja lisäksi kullakin on vielä aivan omia kultapossujaan. Valtamedia on saumaton osa tätä suuren rahan peliä.
Suomen vaalirahoitusskandaali osoittaa, että meillä pelataan maiden kokoon suhteutettunakin paljon pienemmin panoksin ja häveliäämmin – mutta perässä tullaan.
Useat yhtiöiden ja rahamiesten hallinnoimat bulvaanit, kuten ”Kehittyvien maakuntien Suomi” ja ”Eheän Suomen tuki” rahoittivat viime eduskuntavaaleissa useiden puolueiden, lähinnä porvaripuolueiden mutta jonkin verran myös demarien, ehdokkaita suurimmillaan kymmenillä tuhansilla euroilla. Osa rahoja saaneista on nyt Matti Vanhasen hallituksen ministereitä, Vanhanen itse pääministeri. Voidaan huoletta olettaa, etteivät nyt esille tulleet rahasummat ole läheskään koko totuus.
Tuskin kukaan uskoo, että ehdokkaita rahoittaneet bisnesmiehet ovat ”yhteisen hyvän asialla” eivätkä toivo vastineeksi rahoilleen mitään muuta kuin ehkä vuorineuvoksen tittelin. Totta kai rahoille odotetaan vastinetta eli näiden tai noiden liikemiespiirien taloudellisten etupyyteiden edistämistä poliittisilla päätöksillä. Kyse on korruptiosta.
Nyt käydyssä keskustelussa on tahallaan sotkettu bisnesvaalituki ja toisaalta ammattiyhdistysliikkeen antama vaalituki. Periaatteessa niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ay-liike ei anna tukea ehdokkaille edistääkseen bisnesetujaan, vaan jotta nämä valituiksi tullessaan ajaisivat pontevasti työntekijöiden etuja. Ongelma on vain se, että tässäkin tuessa ay-johdon oikeistolaistuminen ja syrjinnän höystämä puoluepeli usein syrjäyttävät jäsenistön edun.
Kun puoluetukijärjestelmä luotiin 1960-luvun lopulla, sitä perusteltiin muun muassa puolueiden riippumattomuudella yritysten rahoituksesta. Vaalirahoitusskandaali vahvistaa taas kerran, ettei näin ole käynyt.
Puoluetuki on tehnyt valtapuolueet riippumattomiksi kansalaisista, jopa omista äänestäjistään. Valtapuolueet ovat tämän riippumattomuutensa vahvistamiseksi nostaneet puoluetuen määrärahoja viime vuonna 44 prosentilla, keskittäneet sanomalehtituen pelkästään eduskuntapuolueille ja alkaneet kahmia myös eräitä muita määrärahoja itselleen. Yhteensä eduskuntapuolueet jakavat tänä vuonna erilaisia puoluetukia verovaroista yhteensä 40 miljoonaa euroa.
Mutta puolueiden irtautuminen kansalaisista, politiikan yhä tiiviimpi alistaminen pääoman eduille, vaalikampanjoiden jatkuva kallistuminen ja kolmen suurimman, lähes samanlaisen puolueen kilpailuasetelma on johtanut siihen, että puoluetuen paisuttamisesta huolimatta bisnesmiesten vaalirahoitukselle ovat avautuneet yhä otollisemmat markkinat.
Ollaan demokratian rappion ja korruption suossa. Siitä nousemiseksi vaalirahoitusta olisi tiukennettava ja tehtävä läpinäkyvämmäksi. Mutta mätää tilannetta ei pelkällä vaalirahoituksen julkisuudella ratkaista. Tarvitaan useita lainmuutoksia, joilla yhteiskunnan maksama puoluetuki kohtuullistetaan ja tasa-arvoistetaan tai siitä luovutaan, vaalilakia demokratisoidaan kaavaillun huonontamisen sijasta ja turvataan kaikille puolueille tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua vaaleihin ja median vaalikeskusteluihin sekä esitellä tavoitteitaan ja ehdokkaitaan.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
