Kuka hyötyy Haririn murhasta

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Libanonin entinen pääministeri Rafik Hariri sai viime maanantaina surmansa pommi-iskussa. Yhdysvallat tuomitsi välittömästi murhan ja vaati kostoa sen tekijöille sekä Syyrian armeijan joukkojen vetämistä Libanonista. Heti tämän jälkeen USA:n ja maailman valtamediassa alettiin pitää selvänä, että murhan takana oli Syyria. Perusteluna käytettiin sitä, että Hariri oli viime aikoina alkanut vaatia Syyrian joukkojen pois vetämistä. Syyrian joukot tulivat aikoinaan Libanoniin maan hallituksen kutsumina.

Saudiyhteyksistään tunnetun miljardöörin Haririn murhan suorittajiksi voisi epäillä moniakin tahoja, hänen bisnesvihollisiaan, Hizbollahia, muita shiiaryhmiä, Libanonin fasistisia falangisteja, Syyrian tiedustelupalvelua, Israelin tiedustelupalvelua, Irania ja myös joitakin irakilaisia ryhmiä.

Syyria on tekijäehdokkaista kaikkein epätodennäköisin. Syyriahan saattoi etukäteen tietää, että syyttävä sormi kohdistuisi heti siihen. Syyrian hallituksella olisi ollut kovin vähän saavutettavaa salamurhasta, joka vain vahvistaa Syyrian vetäytymistä vaativaa Libanonin oppositiota ja antaa USA:lle tekosyyn väliintuloon alueella – seikka, jota Syyria on epätoivoisesti yrittänyt välttää.

Sekä Syyria että monet Lähi-idän asiantuntijat ovatkin arvelleet, että murhan takana on Israelin tiedustelupalvelu Mossad. Jos taas Mossad on teon takana, voidaan epäillä, ettei se ole toiminut USA:n tietämättä vaan yhteisen likaisen työn tekijänä. Niin tai näin, näyttää siltä, että murha suoritettiin erityisesti provokaationa Syyrian saattamiseksi huonoon valoon ja tekosyyn tarjoamiseksi USA:lle tehdä se mitä se haluaa tehdä joka tapauksessa eli hallinnon vaihdos n:o 2.

Murhasipa Haririn kuka tahansa, suurimmat hyötyjät ovat ilman muuta USA ja Israel. On muistettava, että USA:n uuskonservatiivien suunnitelmissa Irakin kaappaamisen piti alun alkaenkin olla vain ensimmäinen vaihe aggression laajentamisessa ja koko Lähi-idän ottamisessa öljyvaroineen USA:n valvontaan. Useimmat uuskonservatiivit tavoittelevat tunnetusti tätä ainakin yhtä paljon Israelin kuin USA:n imperialismin etujen nimissä. Vaikka Irakin-retki onkin johtanut katastrofiin, USA on nyt tähyämässä muita maita, erityisesti Irania ja Syyriaa.

Näistä kahdesta Syyria on houkuttelevampi kohde, vaikka hyökkäys Iraniinkin on koko ajan reaalinen mahdollisuus. Syyria on sotilaallisesti ja taloudellisesti Irania heikompi maa ja sitä on helpompi syyttää palestiinalaisten ja irakilaisten vastarintaryhmien suojelemisesta. USA onkin koko ajan lisännyt painostusta ja pakotteita Syyriaa vastaan. Äskettäin ulkoministeri Condoleezza Rice nimesi Syyrian yhdeksi ”tyrannian etuvartioksi”.

Öljyrikkaana maana Iran olisi Syyriaa houkuttelevampi kohde, mutta sen kimppuun käymisessä on monia muitakin ongelmia kuin maan vahvuus. Euroopan valtiot toisin kuin USA kannattavat diplomaattista menettelytapaa Iranin suhteen, kun taas Syyrian suhteen esimerkiksi Ranska on taipuvainen kannattamaan kovaa linjaa. Hyökkäys shiialaiseen Iraniin nostattaisi raivoa Irakin shiiaväestön keskuudessa ja voisi sotkea USA:n suurajatollah Ali al-Sistanin kanssa tekemät järjestelyt. Jne.

Toiminta Syyriaa ja sen harjoittamaa Libanonin valvontaa vastaan on osa yrityksistä vahvistaa USA:n ja Israelin asemia alueella. Tähän liittyy myös Ariel Sharonin hallituksen ja uuden palestiinalaisjohtajan Mahmud Abbasin välinen sopimus, joka tähtää palestiinalaisten aseellisten vastarintaryhmien, muun muassa Syyrian tukeman Hamasin, toiminnan tukahduttamiseen.

Monet analyytikot ovat muistuttaneet, että vaikka Libanon ei olekaan nyt käynnissä olevan operaation varsinainen kohde, oheistavoitteena voi olla sekasorron ja jopa uuden sisällissodan aikaansaaminen Libanonissa.