”Kukaan ei hallituksessa halua tai uskalla keskustella Suomen historian suurimmasta asekaupasta”
Hävittäjät tuhoavat Suomen talouden ja heikentävät turvallisuutta, sanotaan Suomen kommunistisen puolueen Lapin piiristä.
– Suomen hallitus ajautui kriisin partaalle, kun se käsitteli ehdotuksia tieteen ja kulttuurin määrärahojen leikkaamisesta muutamalla kymmenellä miljoonalla eurolla. Samaan aikaan kukaan ei hallituksessa halua tai uskalla keskustella Suomen historian suurimmasta asekaupasta. Pelkkä hävittäjien osto maksaa noin 11,5 miljardia (eli 11 500 000 000 euroa), kun sopimuksessa mukana oleva indeksiehto otetaan huomioon. Lisäksi vuosien mittaan on maksettava käytön, päivitysten, aseistuksen ja kunnossapidon kustannukset. Ne nostavat kokonaissumman ainakin 30 miljardiin euroon, todennäköisesti suuremmaksikin, sanotaan puoluepiiristä.
Piirin kannanoton mukaan äskettäin julkisuuteen tulleet selvitykset osoittavat lisäksi, että kenraalien väitteet hornettien täyteen tulevista lentotunneista eivät pidä paikkaansa. Selvitysten mukaan hornettien korvaamisella ei ole minkäänlaista kiirettä.
– Hävittäjähankinnan monet ongelmat tuodaan perusteellisesti esille kesällä ilmestyneessä Kimmo Kiljusen toimittamassa kirjassa ”Raportti uusien hävittäjien hankinnasta”. Kirjassa asiantuntijat kirjoittavat muun muassa hävittäjien olemattomasta merkityksestä puolustusaseina. Usea kirjoittaja on huolissaan siitä, että hankinta huonontaa Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Kun Suomi harjoittaa käytännössä tiivistä yhteistyötä Naton ja USA:n kanssa ja kun hävittäjät varustettaisiin Moskovankin taakse yltävillä ohjuksilla, on selvää, että Venäjä varautuu Suomen kautta tulevaan uhkaan. Jos tilanne kärjistyisi sotaan saakka, Venäjä pyrkisi massiivisilla iskuilla tuhoamaan Suomen hävittäjät ennen kuin ne ehtisivät tuomaan tuhoa Venäjälle, sanotaan SKP:n Lapin piiristä.
Puoluepiirin mielestä sen sijaan, että heikentäisimme omaa turvallisuuttamme kasvattamalta meiltä Venäjään suuntautuvaa uhkaa, on toimittava niin kuin professori Jukka Pakkasvirta toteaa Kiljusen kirjassa: ”Turvallisuusuhkien torjuntaan on mainiosti riittänyt harkinnalla hoidettu ulkopolitiikka, monenkeskinen kansainvälinen yhteistyö ja viisas, historiaa ymmärtävä diplomatia”.
