”Kuntapalvelujen kilpailutus johtaa usein niiden yksityistämiseen”

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

– Kunnallisten palvelujen nykyinen ylenmääräinen kilpailuttamis-
ja yksityistämisinto kertoo poliittisten päättäjien
näkemyksen puutteesta ja halusta mennä aidan yli siitä mistä
se on matalin. Kilpailutus johtaa usein yksityistämiseen, ja uhkana
on palvelun laadun ja työsuhteen ehtojen heikkeneminen sekä poliittisen
ja demokraattisen ohjauksen vaikeutuminen, sanoo Kunta-alan ammattiliiton
KTV:n tutkija

Jarkko Eloranta

Tiedonantajan haastattelussa.

Tällä hetkellä KTV:n viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden
osastopäällikkönä toimiva Eloranta on tutkijana perehtynyt
erityisesti myös kunnallisten palvelujen kilpailuttamis- ja yksityistämiskysymyksiin
– niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa.

– Suomalainen kuntajärjestelmähän kyllä on oma
erikoisuutensa. Sitä ei ihan suoraan voi verrata muiden maiden vastaaviin,
Eloranta huomauttaa.

”Suomi ei vielä kärjessä”

Jarkko Elorannan mukaan Suomi ei kansainvälisesti ottaen ole ainakaan
vielä kärjessä mitä tulee kunnallisten palvelujen kilpailuttamiseen
ja yksityistämiseen.

– Historiallisessa katsannossahan Thatcherin Iso-Britannia oli ääriesimerkki.
Mutta tällä hetkellä jopa Ruotsi on Suomea edellä. Tukholman
pormestarihan on heittänyt, että periaatteessa kaikki kunnalliset
palvelut voidaan kilpailuttaa, ja näin ollen myös mahdollisesti
yksityistää. Sitä vastoin esimerkiksi Norjassa on perinteisesti
laajempi julkinen sektori, Eloranta haarukoi kansainvälisiä vertailukohtia.

Mutta vaikka Suomi ei vielä olekaan kunnallisten palvelujen kilpailuttamisen
ja yksityistämisen eurooppalaisessa kärjessä, vauhti siihen
suuntaan on täällä nyt varsin kova, joten ei tiedetä,
millä sijalla muutaman vuoden päästä ollaan.

Ostopalveluista kilpailutukseen

Ns. ostopalveluja yksityiseltä sektorilta Suomen kunnat ovat toki
harrastaneet jo ties kuinka kauan.

– Mutta siinä on ollut kyse rajoitetummista ja yksittäisemmistä
tapauksista. Nyt on kyse suuremmista kokonaisuuksista, Eloranta selittää.

Esimerkkeinä kilpailutetuista aloista hän mainitsee kuntien
ruokahuollon, siivoustoiminnot sekä enenevässä määrin
teknisen puolen.

– Ja on muistettava, että jos kilpailutuksen voittaa yksityinen
yritys, se merkitsee tuolloin myös toiminnon yksityistämistä
– vähintäänkin määräajaksi, Eloranta huomauttaa.

Harvinaisia esimerkkejä löytyy tosin siitäkin, että
jonkin toiminnon yksityistäminen perutaan kilpailutuskauden päätyttyä.
Näin on joskus käynyt mm. ruokahuollossa ja siivoustoimessa –
laatuun vedoten.

– Mutta monimutkaisemmilla aloilla, esimerkiksi teknisellä puolella,
jos oma toiminta ja sen infrastruktuuri ja organisaatio on jo ehditty ajaa
alas, sen uudelleen pystyttäminen on varsin vaikeaa, Eloranta korostaa.

”EU-lainsäädäntö ei sinänsä vaadi
kilpailutusta”

Yleinen harhakäsitys on, että EU-lainsäädäntö
vaatisi automaattisesti kunnallisten palvelujen kilpailuttamista. Palvelut
sekoitetaan kuntien suuriin hankintoihin, joita

on

kilpailutettava.

– Mutta ei palveluja sinänsä. EU kylläkin edellyttää,
että jos kunta hankkii palvelun

markkinoilta

, ja palvelu ei
ole ”vähäinen”, se on kilpailutettava, joskin kilpailuun
tietenkin saa osallistua myös kunnan oma toimija. Mutta jos kunta päättää
olla hankkimatta tuo palvelu markkinoilta, ja sen sijaan haluaa hoitaa sen
suoraa itse, tämä on täysin mahdollista, Eloranta huomauttaa.

Esimerkkinä voidaan ottaa vaikkapa Helsingin julkinen liikenne,
jota on kilpailutettu. Tämä on tehty juuri vedoten muka EU:n vaatimuksiin.
Mutta jos Helsinki päättäisi suoraan, että sen julkisen
liikenteen hoitaa oma liikennelaitos HKL, tämä on täysin
mahdollista.

Myös pääkaupunkiseudun seutuliikenteen osalta on olemassa
tulkinta, että jos Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta
YTV:n puitteissa päätetään, että seutuliikenteen
hoitavat YTV:n muodostavat neljä kaupunkia Helsinki, Vantaa, Espoo
ja Kauniainen itse, sekin olisi mahdollista.

– EU:n komissio tosin on ajamassa julkisen liikenteen pakkokilpailuttamista,
mutta asia on vielä täysin kesken. Ja jos se menisikin läpi,
uusi säännös astuisi siirtymäkausineen voimaan aikaisintaan
vuonna 2005, Jarkko Eloranta kertoo.

Hän toteaa, että EU:n komission suunnitelmia on kritisoitu
monilta tahoilta, niin Suomessa kuin monessa muussakin EU:n jäsenmaassa.
Suomessa ei kuitenkaan tunnuta tarvittavan mitään EU-asetuksia
tässä asiassa.

– Suomessa näyttää olevan jo nyt aivan tarpeeksi kunnallisia
päättäjiä, jotka ajavat kilpailutusta ihan ilman EU:nkin
apua, Eloranta toteaa.

”Laatu ja työehdot heikkenevät”

Entä kuinka puhtaat jauhot pussissa mahtaa nimenomaan kunta-alan
ammattiliitolla olla, kun se vähintäänkin suhtautuu kriittisesti
kunnallisten palvelujen kilpailuttamiseen sekä yksityistämiseen,
ja monessa konkreettisessa tapauksessa jopa suoraan asettuu vastahankaan?
Käsi sydämellä, KTV:n edustaja, eikö tässä
vain pelätä jäsenkatoa omasta ammattiliitosta, kun entisiä
kuntatyöntekijöitä yksityistämisen seurauksena siirtyvät
yksityisen sektorin työntekijöiksi?

– Ei tässä todellakaan ole vain siitä kyse, vastaa
KTV:n edustaja Jarkko Eloranta.

Kunnallisten palvelujen yksityistämisen keskeisimpinä riskeinä
hän mainitsee palvelujen laadun ja työsuhteen ehtojen heikkenemisen.
Mutta myös poliittisen ja demokraattisen ohjauksen vaikeutumisen.

– Esimerkkejä yksityistettyjen palvelujen laadun heikkenemisestä
löytyy Suomesta vaikkapa siivoustoimen ja ruokahuollon alalla –
jopa niin, että yksityistäminen on peruttu. Ulkomailta löytyy
vastaavia esimerkkejä mm. vesihuollosta, ja ääriesimerkkihän
on Ison-Britannian raideliikenteen kilpailuttamisesta ja osittaisesta yksityistämisestä
seuranneet turvallisuus- ja muut laatuongelmat, Eloranta kertaa.

Hänen mukaan ongelmana on myös kilpailuttamisprosessin hallinta
ja valvonta, vastuunjako ja työntekijöiden lojaliteetti.

– Ohjausongelma tulee siitä, osataanko palvelujen määrä
arvioida oikein muuttuvien tarpeiden oloissa. Kilpailutuksen jälkeenhän
solmittu sopimus ehtoineen sitoo tietyksi toimikaudeksi, joka on tavallisesti
useita vuosia.

– Ja onhan työntekijöiden lojaliteetissa eroa, jos ensisijassa
ajetaan yksityisen yrityksen liiketaloudellisia etuja, eikä koko kunnan
etuja, Jarkko Eloranta huomauttaa.

”Kilpaillaan useimmiten vain hinnalla”

Keskeisenä ongelmana kilpailutustilanteessa on Elorannan mukaan
se, että käytännössä kilpaillaan vain hinnalla,
eli palvelun kustannuksilla.

– Se, joka lupaa hoitaa palvelun kaikkein halvimmalla, useimmiten
voittaa tarjouskilpailun. Mutta kun kustannukset painetaan minimiinsä,
se lähes pakosti vaikuttaa myös laatuun. Samalla myös työntekijöiden
työsuhde-ehdot uhkaavat heikentyä, koska niissäkin pyritään
mahdollisimman pieniin kustannuksiin, Eloranta muistuttaa.

Työsuhde-ehtoihin vaikuttaa myös se, sovelletaanko ulkoistamistapauksessa
ns. liikkeenluovutusperiaatetta vai ei. Pahimmassa tapauksessa entiset työntekijät
jatkavat entisiä töitään uuden työnantajan alaisuudessa
heikennetyin palkka- ja muine työehdoin.

– Kilpailutus uhkaa heikentää myös kunnan omien työntekijöiden
työsuhde-ehtoja, Eloranta lisää.

Tästä valittavatkin jo esimerkiksi Helsingin kaupungin liikennelaitoksen
HKL:n työntekijät. Kun HKL pyrkii kilpailemaan yksityisten liikennöitsijöiden
kanssa, se herkästi turvautuu samoihin kustannuksia alas painaviin,
palvelun laatua heikentäviin ja työsuhde-ehtoja heikentäviin
kyseenalaisiin keinoihin kuin yksityisetkin kilpailijat.

HKL:n kuskit sanovatkin, että nykyään HKL on kuin mikä
tahansa yksityinen firma eikä mikään kunnallinen laitos.

Elorannan mukaan erityisesti joukkoliikenteessä kilpailutus uhkaa
johtaa myös ennen näkemättömään keskittymiseen.

– Pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen kilpailutuksessa
pärjäävät sellaiset jättimäiset kansainväliset
firmat kuten esimerkiksi Concordia, jolla kansainvälisesti on aivan
eri resurssit kuin esimerkiksi HKL:llä, hän muistuttaa.

Kunnallisista palveluista puhuttaessa törmää varsinaiseen
käsiteviidakkoon. Mm.

yhtiöittäminen

,

kilpailuttaminen

,

ulkoistaminen

ja

yksityistäminen

kuuluvat näihin.

Etenkin nämä neljä termiä liittyvät kiinteästi
yhteen. Usein yksi johtaa toiseen, jne.

Yhtiöittäminen

on sitä, kun aikaisemmin ”suoraan”
kunnan alaisena ollut toiminto keskitetään erilliseen yksikköön,
josta muodostetaan osakeyhtiö, joka tosin edelleen on pääosin
kunnan omistuksessa, mutta myös yksityiset tahot voivat omistaa siinä
osakkeita.

Kilpailuttaminen

on sitä, kun kunnan toimintoja sananmukaisesti
kilpailutetaan eri toimijoiden kesken, joukossa niin yksityisiä yrityksiä
kuin yleensä kunnan omakin kyseistä toimintoa harjoittava yksikkö.
”Edullisimman” tarjouksen tehneelle toiminto annetaan sitten hoidettavaksi
määräajaksi, jonka jälkeen toimeenpannaan uusi kilpailutuskierros.

Ulkoistaminen

on sitä, kun aikaisemmin kunnan omin voimin
hoidettu toiminto annetaan jonkin ”ulkopuolisen”, usein kyseiseen
alaan erityisesti erikoistuneen toimijan hoidettavaksi. Monasti kyse on
yksityisestä yrittäjästä/yhtiöstä, mutta periaatteessa
kyse voi olla myös kunnan omasta yhtiöstä, jolloin termi
lähentelee yhtiöittämistä (katso edellä). Myös
kilpailuttamisen (katso edellä) tuloksena seuraa ulkoistaminen silloin,
kun ulkopuolinen taho voittaa tarjouskilpailun toiminnosta, jonka aikaisemmin
on hoitanut kunta itse. Ulkoistamista tapahtuu tiettyjen oheistoimintojen
osalta samojen periaatteiden mukaisesti myös suurissa yksityisissä
yhtiöissä.

Yksityistäminen

on sitä, kun julkisen tahon, joko valtion
tai kunnan, aikaisemmin omistama yhtiö tai muu toimintayksikkö
myydään yksityiselle taholle. Usein kilpailuttaminen (katso edellä)
johtaa yksityistämiseen ainakin itse kyseisen toiminnon osalta, ja
ulkoistaminenkin (katso edellä) merkitsee käytännössä
usein juuri yksityistämistä.