Kuntauudistus

Alkuperäinen kirjoittaja:

Venäjällä aiotaan palauttaa Neuvostoliiton aikainen kuntarakenne. ”Suurten yksiköiden ekonomia” on havaittu huonoksi. Meillä suunnitellaan tehtäväksi päinvastoin. Nykyinen kunta- ja palvelurakenne aiotaan romuttaa ja siirtyä suurempiin yksikköihin.

Keskustelussa on hahmoteltu ainakin kolme eri mallia:

Ensiksikin 20 aluekeskuksen tai aluekunnan malli. Näille mammuteille tulisi verotusoikeus ja palvelujen järjestämisvastuu. Niitä täydentäisivät ns. lähikunnat tai kotikunnat, joilla ei olisi omaa rahaa eikä juurikaan palvelujen tuottamismahdollisuuksia.

Toiseksi malli, jossa nykyiset yli 400 kuntaa yhdistettäisiin 80–100 kunnaksi.

Kolmanneksi siirtymäajan järjestely, jonka aikana palvelujen järjestäminen siirrettäisiin kuntien hallinnoimille peruspalvelupiireille.

Näistä malleista taitetaan peistä. Osittain kyse on aidoista näkemyseroista, osittain hämäyksestä ja puoluetaktikoinnista. Kokoomuksesta vasemmistoliiton johtoon vallitsee yhteisymmärrys siitä, että raju muutos on tarpeen. Eri näkemyksiä on siitä, miten se toteutetaan.

Rajun muutoksen kannattajien perustelu kokoomuksesta vasemmistoliittoon on sama: Muutos on taloudellisesti välttämätön, koska rahat eivät riitä. Muutoksen vaatijat eivät välitä muistella, miten ovat vieneet kunnilta valtionosuusleikkauksilla rahat. Tai ideoida, miten kuntien taloutta voitaisiin kohentaa esimerkiksi panemalla pääomatulot verolle.

Kukaan ei myöskään edes yritä esittää, miten rahaa kunta- ja palvelurakennetta muuttamalla säästyisi ja miten palvelujen rahoitus aiottaisiin ratkaista. Puhumattakaan että uskallettaisiin ääneen miettiä, johtaisiko suuriin yksikköihin siirtyminen palvelujen, erityisesti lähipalvelujen heikentymiseen, yksityistämiseen ja kunnallisen demokratian romuttamiseen.

Ns. kunta- ja palvelurakenneuudistuksen piilotettu agenda pilkistää kuitenkin esiin. Uudistuksella näyttää olevan lähinnä kolme tavoitetta: 1) kuntien palvelujen laajamittainen ulkoistaminen eli yksityistäminen, mikä johtaa lähipalvelujen heikentymiseen; 2) päätöksenteon keskittäminen, mikä johtaa kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien kaventumiseen ja 3) alueellinen keskittäminen, mikä johtaa ihmisten ja työpaikkojen keskittymiseen ns. kasvukeskuksiin ja maan laajojen alueiden autioitumiseen.

Taustalla on kotoisten syiden ohella EU:n politiikka ja Suomen EU-jäsenyys. EU:n näkökulmasta kuntayksikkö on aikansa elänyt. EU:n tavoitteena on julkisten palvelujen ja kaiken muunkin kaupallistaminen sekä demokratian hävittäminen.

Suuriin yksikköihin siirtyminen on palvelujen kaupallistamisen kannalta välttämätöntä. Vain suurten yksiköiden palveluissa liikkuvat niin suuret rahamäärät, että niitä on pakko kilpailuttaa ja että ne houkuttelevat suuria yksityisiä firmoja. Kilpailuttamisen pakosta ei kuitenkaan seuraa kaiken yksityistäminen, koska kaikki ei kelpaa yksityisille.

Toteutuessaan ”uudistus” johtaakin palvelujärjestelmän lisääntyvään eriytymiseen ja eriarvoistumiseen; on yksityisfirmojen pyörittämät tuottoisat ja hinnakkaat palvelut ”maksukykyisille” ja on niukasti rahoitetut ja typistetyt, ainakin osittain käyttäjille maksulliset kunnalliset palvelut ”rupusakille”. (ES)