Vielä ei ole keskiyö

Olisi helppoa sanoa, että Yhdysvallat ajaa maailmaa tuhoon. Mutta se olisi liian helppo selitys.

Kyse ei ole vain Yhdysvalloista. Eurooppaa ei ole tarvinnut juuri houkutella hylkäämään omat periaatteensa. Sääntöperustainen maailmanjärjestys on jätetty sivuun kovin kevyesti. Tilalle on tullut inhorealistinen imperialistinen itsekkyys, joka on sisäsiististi nimetty ”arvopohjaiseksi realismiksi”.

Todellisuudessa Eurooppa on puristuksissa. Se tasapainoilee arvaamattoman Yhdysvaltojen ja muun maailman välissä. Se haluaisi edelleen edustaa järjen ääntä. Mutta tuo ääni on käymässä heikoksi ja saattaa haipua kokonaan.

Iranin tilanteessa on yksi hyvä puoli. Se on se, että Donald Trumpin politiikkaa on yhä vaikeampi puolustaa. Silti hänen kannattajansa eivät todennäköisesti käänny pois. He eivät tarvitse johdonmukaisuutta, sillä heille riittää, että he uskovat.

Yhdysvaltojen toiminnassa onkin oma itseensä käpertyvä logiikkansa. Tavoitteena on maailma, jossa Yhdysvaltojen valta on kiistaton, resurssivirrat turvattuja ja muiden maiden asema alisteinen. Se on imperiumin unelma.

Mutta se voi hyvin olla myös sen viimeinen harha ennen haipumista.

Kuten kaikki imperiumit ennen sitä, Yhdysvallatkin tulee kaatumaan. Sitä ennen se kuitenkin venyttää voimansa äärimmilleen ja voi hyvin vetää meidät kaikki mukanaan.
Vielä hetki sitten Nato esitettiin turvana. Sitä ylistettiin, siihen vedottiin. Nyt moni on hiljaa tai vaihtamassa kantaansa.

Mutta me muistamme. Muistamme, miten varoituksiamme vähäteltiin. Muistamme, miten niitä kutsuttiin liioitteluksi, pelotteluksi, putinismiksi. Muistamme, ketkä valitsivat militarismin silloin, kun olisi pitänyt valita rauha. Katuminen ei riitä, mutta onneksi vielä on aikaa toimia.

On vastustettava ydinaseita. On kumottava kaikkein vaarallisimmat sopimukset. On kammettava politiikka takaisin diplomatian ja yhteistyön tielle.
Lakatkaa kutsumasta mielivaltaa demokratiaksi, vahvemman oikeutta järjestykseksi tai hyökkäysliittoa puolustusliitoksi.

Muuttakaa suunta.

Seuraavat eduskuntavaalit ovat vuoden päässä. Niistä on tehtävä rauhan vaalit. On vaadittava maailmanjärjestystä, joka ei perustu militarismiin vaan yhteistyöhön.

Aikaa on vähän. Kello näyttää jo melkein keskiyötä. Ei anneta sen lyödä viimeistä lyöntiään.

---