Liikunta: Mielenterveys ja huippu-urheilu

YLE teki pari kolme viikkoa sitten selvityksen, jossa tiedusteltiin olympiaurheilijoilta heidän kokemistaan mielenterveydellisistä ongelmista. Tiedusteluun vastasi 111 olympialajien aktiiviurheilijaa ja uransa lopettanutta huippu-urheilijaa. 70 % vastanneista kertoi kärsineensä uransa aikana mielenterveyden häiriöistä (HS 11.10).

Mediassa on keskusteltu asiasta melko vilkkaasti. Helsingin Sanomat nimesi sen 11.10 lehdessä yhdeksi viikon kolmesta puheenaiheesta. Muut olivat Nobel-palkinnot sekä kasvomaskit.

Ongelman ratkaisuksi on ehdotettu psykologi- ja terapiapalvelujen kehittämistä huippu-urheiluun tähtäävän “polun” eri vaiheissa. Olennaisin asia on kuitenkin jäänyt kokonaan tarkastelun ulkopuolelle eli huippu-urheilu.

Mieleeni ei tule toista elämän aluetta, joka on yhteiskunnan säännöllisesti taloudellisesti tukemaa ja joka tuottaa 70 prosentille toiminnassa mukana olevista mielenterveydellisiä ongelmia, ilman että ongelman ratkaisua etsittäisiin toiminnasta itsestään eli tässä tapauksessa huippu-urheilusta.

Julkisessa keskustelussa ei ole asetettu huippu-urheilua, sen rakenteita ...