Lisää palkkaa ja työntekijöitä

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 34/2006.

Viisi Helsingin kaupungin henkilöstöjärjestöä – JHL, Jyty, JUKO, TNJ ja KTN – ovat esittäneet Helsingin kaupunginhallitukselle vaatimuksen, että se ryhtyisi toimenpiteisiin kaupungin henkilöstön saatavuuden ja pysyvyyden turvaamiseksi.

Käytännössä kaupungin henkilökunta vaatii parempaa palkkaa. Varsinkin pääkaupunkiseudulla julkisen sektorin palkat eivät ole kilpailukykyisiä, ja kaupungin palveluksesta eronneiden määrä on kasvussa. Henkilöstöpula vaikeuttaa palvelutoimintaa ja heijastuu lisääntyvinä sairaspoissaoloina, jaksamisongelmina ja työyhteisöjen ristiriitoina.

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestön KTN:n Helsingin paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Liisa Kuula korostaa, että huoli koskee koko julkista sektoria, ei vain esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluja.

Järjestöjen erilaisista toimialoista ja lähtökohdista riippumatta huoli on yhteinen: palkat ovat Helsingissä pieniä etenkin kun niitä verrataan muuta maata korkeampiin elinkustannuksiin. Yhteinen huoli järjestöillä on myös riittämättämättömistä henkilöstöresursseista.

Parempi palkka houkuttaa

Tilastot kertovat, miten Helsingin kaupungin työntekijöiden ansiotaso on jäänyt jälkeen sekä yleisestä että kunnallisesta palkkakehityksestä. Tämä näkyy Kuulan mukaan muun muassa siinä, että ihmiset eivät jää työhön kaupungin palvelukseen. Työntekijät hakeutuvat paremman palkan ja vakinaisen työn perässä muualle. Alhainen palkkaus koetaan myös epäoikeudenmukaisena.

– Tunne on subjektiivinen, mutta aina aito. Moni kokee, ettei saa koulutukseensa nähden tarpeeksi palkkaa ja arvostusta, toteaa Kuula.

Pyyhkeitä saa myös kaupungin ylhäältä alas -tyylinen johtamiskulttuuri, joka Kuulan mielestä ei enää ole tätä päivää. Monet työntekijät tuntevat, ettei heidän työtään arvosteta.

– Työntekijät kokevat olevansa vain toimenpiteiden kohteena eikä työssä viihdytä. Tiukat henkilöstömitoitukset aiheuttavat sen, ettei ongelmiin ole varaa. Esimerkiksi sairaspoissaolot aiheuttavat muille lisätöitä ja stressiä, kun väkeä ei ole tarpeeksi. Myös työnantaja koetaan etäiseksi, luettelee Kuula ongelmia.

Suorituskeskeinen yhteiskunta

Terveydenhoitajataustan omaava Kuula nostaa esimerkiksi terveydenhuollon, jossa palvelu on nykyään helposti vain teknistä suorittamista, ei varsinaista hoitamista. Pitkäjänteisyys ei tunnu istuvan suorituskeskeiseen yhteiskuntaan.

– Ihmisen hoitaminen vaatii aikaa enemmän kuin pelkkä toimenpiteen suorittaminen. Lisähenkilöstö mahdollistaisi kunnon hoidon, Kuula tähdentää.

Olennaista olisi, että budjetissa otettaisiin huomioon myös julkisen sektorin potentiaaliset tarpeet. Esimerkiksi palkkakorjauksiin tai henkilöstömäärien lisäämiseen ei ole varattu lisärahaa, vaikka Helsingin talous on hyvässä kunnossa.

Nyt pitäisi Kuulan mukaan tehdä arvioita ensisijaisista korjaustarpeista. Järkevillä lisäsatsauksilla saataisiin aikaan hyviä tuloksia.

– Esimerkiksi Tanskassa on tutkittu, miten panostus yksin kotona asuviin vanhuksiin tuottaa elämänlaatua ja myös kustannussäästöjä, kertoo Kuula.

Ammattitaito tärkeää

Liisa Kuulan mukaan ekonomistinen näkökulma ei julkisessa palvelutuotannossa toimi sellaisenaan. Kaikki yhteiskunnalliset palvelut eivät ole yksityisestä näkökulmasta kannattavia vaan kunnalla on toiminnassaan myös tappiota tuottavia velvoitteita. Siinä, missä yksityinen liiketoiminta voi luopua tappiollisesta toiminnasta, saattaa julkisen toiminnan tarkoituksena olla juuri kyseisen palvelun tuottaminen. Yksityistämistä ja ulkoistamista tehdään silti julkisella sektorilla monella eri tavalla. Esimerkiksi vuokratyö on yleistä.

Kuula näkee henkilöstön vaihtuvuudessa myös hyviä puolia. Uudet työntekijät tuovat uutta verta työyhteisöihin, jotka usein ovat jäykkiä sopeutuakseen monimuotoiseen työelämään.

Niin sanottu kolmas sektori, vapaaehtoisuus tai hyväntekeväisyys eivät ole ratkaisuja hyvinvointipalvelujen säilyttämiselle ja kehittämiselle.

Asiantuntijuutta ja ammattitaitoa ei voida millään korvata.

– Ammattitaidolle perustuvaa toimivaltaa ja vastuuta ei voi siirtää osaamattomien harteille. Ammattitaidon voi oppia vain toiselta ammattilaiselta, painottaa Kuula.

KTN ja muut henkilöstöjärjestöt haluavat vedota kaupunginvaltuuston helmikuussa hyväksymään henkilöstöstrategiaan ja siinä kirjattuihin tavoitteisiin, joiden toteutuminen edellyttää riittäviä määrärahoja kilpailukykyisen ja oikeudenmukaisen palkkauksen toteutumiselle.

MARKO KORVELA