Luokkataistelun tarpeet synnyttivät keskusjärjestön
Suomen Ammattijärjestön (SAJ) perustava kokous alkoi Tampereella 15.4.1907 ja perustamispäätös tehtiin 17. huhtikuuta sata vuotta sitten. Sitä Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK juhlii perustamisensa 100-vuotispäivänä tässä viikonvaihteessa samassa kaupungissa.
Työväenliikkeen nousu
SAJ:n perustaminen liittyi erottamattomasti vuoden 1905 suurlakon myötä alkaneeseen työväenliikkeen nousukauteen. Lukuisat menestykselliset lakkotaistelut sekä uusien ammatillisten järjestöjen perustaminen ja niiden jäsenmäärän lisääntyminen jouduttivat jo aikaisemmin keskusjärjestön perustamisesta tehdyn päätöksen toteuttamista.
Päätös keskusjärjestön perustamisesta oli tehty jo vanhan työväenpuolueen Forssan puoluekokouksessa vuonna 1903. Vuonna 1906 perustettiin puoluetoimikunnan ja ammattiliittojen edustajista koottu toimikunta valmistelemaan järjestön perustamista. Sen johdossa oli puoluesihteeri Yrjö Sirola.
Perustavaan kokoukseen Tampereella osallistui eri ammattialoilta 365 edustajaa, jotka edustivat noin 18 000:ta ammatillisesti järjestäytynyttä työläistä. Vuoden 1907 lopussa SAJ:hin oli liittynyt 19 ammattiliittoa ja viisi paikallisjärjestöä. Perusjärjestöjä oli kaikkiaan 470 ja jäsenmäärä 25 494.
Heti perustamisensa jälkeen SAJ joutui johtamaan voimakkaana jatkunutta lakkoliikettä. Samalla järjestö alkoi nopeasti vahvistua.
Selkeästi luokkalinjalla
SAJ oli selkeästi luokkataistelulinjalla oleva järjestö, ja sen johto säilyi myös luokkasodan yhteydessä tapahtuneen poliittisen työväenliikkeen jakautumisen jälkeen vasemmistolaisten voimien käsissä. 1920-luvulla, vaikeissa valkoisen terrorin olosuhteissa työväki kävi SAJ:n johdolla lukuisia menestyksellisiä taisteluja.
Ay-liikkeen olemassaolosta ja toimintaedellytyksistä taisteltiin 1920-luvulla kahdella rintamalla. Porvaristo ei vain boikotoinut ay-liikettä, vaan yritti myös hajottaa ja murtaa sitä oikeudenkäynti- ja terroritoimin.
Samanaikaisesti liikkeen sisäisen yhtenäisyyden ylläpitäminen oli vaikeaa, koska oikeistososialidemokraattiset voimat pyrkivät jatkuvasti liikkeen kahtia jakamiseen. Mutta kerta toisensa jälkeen työläisten ryhmittyminen SAJ:n ympärille esti hajotuspyrkimykset ja kaavailut uuden rinnakkaisjärjestön perustamiseksi.
SAJ:n jäsenmäärä kasvoi jatkuvasti 1920-luvun jälkipuoliskolla ja kohosi noin 90 000:een ennen sen lakkauttamista.
Hajotus ja lakkauttaminen
SAJ tuhoutui suurpääoman talouspulan alkaessa käynnistämään fasistiseen päällekarkaukseen. Tämän päällekarkauksen onnistumista edesauttoi SAJ:ssä pienenä vähemmistönä ollut sos.dem. oikeisto, joka hajotti SAJ:n ja perusti syksyllä 1929 rinnakkaisjärjestön. Siitä muotoutui seuraavana vuonna Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK).
Tämän hajotusoperaation jälkeen, 6.7.1930, viranomaiset kielsivät SAJ:n toiminnan ja järjestivät laajan oikeusprosessin siihen kuuluneita ammatillisia järjestöjä vastaan.
Lapualaisterrorin ja kiristetyn oikeistokomennon oloissa ay-liike oli suurissa vaikeuksissa ja työläisten elämä lainsuojatonta. Vähitellen toiminta kuitenkin elpyi maanalaisten kommunistien kehotettua vasemmistotyöläisiä menemään mukaan SAK:n toimintaan. Mitään laajaa työväen yhteisrintamaa ja sodan- ja fasisminvastaista rintamaa ei kuitenkaan kyetty saamaan aikaan.
SAK:n johto osallistui vuosina 1939-44 sotaponnistuksiin. Vastalahjaksi tälle Suomen Työnantajain Keskusliitto solmi SAK:n kanssa vuonna 1940 ns. tammikuun kihlauksen.
Uusi nousu huipentui yleislakkoon
Suomen tappio Natsi-Saksan kumppanina käydyssä sodassa ja välirauhansopimuksen solmiminen antoi myös ay-liikkeelle vapaan toiminnan mahdollisuudet. Alkoi normaalien työehtosopimusten solmimisen ja työlainsäädännön kehittämisen aikakausi. Ay-liike osallistui yleiseen yhteiskunnalliseen uudistustaisteluun, ja paljon uudistuksia saavutettiinkin.
Ankaralla junttauksella sos.dem. oikeisto onnistui pitämään yliotteensa SAK:ssa ja monissa ammattiliitoissa. Paljolti siksi ay-liikkeen asemat 1940-luvun lopulle tultaessa ja 1950-luvun alkupuolella heikkenivät. Työläisten tyytymättömyys kasautui ja purkautui sitten vuoden 1956 yleislakossa, joka oli työväen yhtenäisen taistelun suuri voimannäyte.
Hajaannus ja tulopolitiikka
1950-luvun loppupuolella SDP:n ja ay-liikkeen sosialidemokraattien keskinäiset riidat pahenivat. Vuonna 1960 sos.dem. oikeisto perusti SAK:n rinnalle hajotusjärjestöksi ensimmäisen keskusammattijärjestön nimellä Suomen Ammattijärjestön SAJ:n.
Loppu onkin jo tutumpaa historiaa: Vuonna 1964 alkoivat SAK:laisen ay-liikkeen sovintoneuvottelut, jotka johtivat kahtiajaon päättymiseen. Muun muassa porvariston hallitsemismenetelmien kehitys johti pyrkimykseen kuohita ja integroida työväenliike aatteellisesti, poliittisesti ja järjestöllisesti. Tämän pyrkimyksen kohteiksi joutuivat myös SKP ja kansandemokraattinen liike. Vuonna 1968 solmittiin ensimmäinen tulopoliittinen sopimus, ja niitä on sen jälkeen suurpääoman tyydytykseksi riittänytkin. 1970-luvulla ja myöhemmin käytiin kuitenkin monia taisteluja tupo-linjan murtamiseksi.
SAK vaihtoi vuonna 1969 nimensä Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitosta Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöksi. Mutta kirjainyhdistelmä ja politiikka säilyivät samoina.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
