Machu Picchulle 90-vuotiaana, taidenäyttely 100-vuotiaana
Työväenliikkeen veteraani Veikko Porkkala ei ole ihan tavallinen satavuotias. Hän on luultavasti ainoa maailmassa, joka avaa elämänsä ensimmäisen taidenäyttelyn satavuotiaana. Kymmenen vuotta sitten Porkkala matkusti viettämään 90-vuotispäiväänsä Peruun, ja kiipesi inkojen pyhälle vuorelle Machu Picchulle.
– Ammattiyhdistystoverit siellä Perussa olivat aina sanoneet, että minun pitäisi käydä sillä vuorella. Oli vihdoin aikaa siihen, Porkkala toteaa Perun matkastaan.
Veikko Porkkalan elämä on ollut kirjava kuin tilkkutäkki. Siinä on ollut paljon myös surun tummia sävyjä, mutta tilkut on ommeltu yhteen vaikeuksien voittamisen ja elämänilon langoilla. Tänään tämä sitkeä, pystypäinen ja suoraryhtinen satavuotias asuu yksin omassa kodissaan Helsingin Kalliossa.
Porkkala on tehnyt mittavan elämäntyön Suomen kommunistisessa puolueessa, ammattiyhdistysliikkeessä sekä kansainvälisten ay-järjestöjen johtotehtävissä. Hän saneli 90-vuotiaana elämäkertansa Puuseppä työväenluokan palvelijana, jonka WSOY julkaisi vuonna 1999.
– Mutta ei siihen kirjaan mahtunut läheskään kaikki asiat, Porkkala harmittelee.
Punaorvon tie Loviisasta maailmalle
Veikko Porkkala syntyi 22.11.1908 Loviisassa. Onnellinen ja huoleton lapsuus katkesi 7.4.1918. Tuo päivä piirtyi tarkasti 9-vuotiaan pojan mieleen.
– Isä oli tullut kotona käymään Lahden rintamalta, jossa hän toimi välskärinä (lääkintämiehenä). Meille tuli tieto, että saksalaiset ovat nousseet maihin Valkon satamassa. Isä lähti pakosalle, ja ennen lähtöään hän otti meidät molemmat pojat polvelleen ja sanoi: jos en enää koskaan palaa, olkaa kilttejä äidille, Porkkala kertoo.
Isä ei palannut. Valkoiset saivat hänet kiinni ja teloittivat tutkimatta. Porkkala korostaa, että hänen isänsä oli utopistisosialisti, vapaa-ajattelija ja rauhan mies, joka ei koskaan tehnyt mitään väkivallan tekoja.
Veikon yksinhuoltajaäiti asettui muutamien mutkien jälkeen Helsinkiin ja Veikko opiskeli huonekalupuusepäksi. Omaa perhettä hänellä oli jo kaksikymppisenä, vaimo ja kaksi tytärtä Maanalaiseen kommunistiseen puolueeseen Porkkala liittyi vuonna 1932.
Ensimmäinen vankilatuomio nuorelle kommunistille tuli vuonna 1933 valtiopetoksen valmistelusta. Veikko istui Tammisaaren pakkotyölaitoksessa yli kaksi vuotta.
Sirkkeli vei Porkkalan oikeasta kädestä neljä sormea, kun hän oli vain 30-vuotias. Se tapahtui Pitkärannan paperitehtaan työmaalla. Mahdollisuudet puusepän töihin menivät sormien mukana. Puolueen toverit rahoittivat hänelle oman verstaan, josta Veikko sai leipää perheelleen.
Toisen maailmansodan ajan Porkkala oli lähes kokonaan turvasäilössä, siis vankilassa, sisäasiainministeriön päätöksellä. Hän vapautui 13. syyskuuta 1944.
Sotien jälkeen järjestötyö vei miehen kokonaan. Hän toimi SKP:n, SKDL:n ja Puutyöväenliiton johtotehtävissä. Vuonna 1960 hänet valittiin Kansainvälisen rakennus-, rakennusaine- ja puutyöväen liiton (UITBB) pääsihteeriksi. Se merkitsi jatkuvaa matkustamista ympäri maailmaa, kansainvälisiä kokouksia ja neuvotteluja. Tästä työstä hän jäi eläkkeelle vasta 75-vuotiaana vuonna 1983.
Puuseppä taiteilijana
Veikko Porkkalan kotona on monta seinää täynnä tauluja. Suurimman osan niistä hän on itse maalannut ja myös itse kehystänyt – ilman oikean käden sormia, sivellintä peukalon hangassa pitäen. Seiniltä käy ilmi todellisen internationalistin kirjavia elämänvaiheita. Porkkala on maalannut tauluja työmatkoillaan eri puolilla maailmaa, Vietnamista Peruun.
Porkkala oli ollut aikoinaan oppipoikana Silvennoisen kehyskultaamo- ja puusepän liikkeessä. Siellä hän tapasi paljon taiteilijoita, kun he toivat töitään kehystettäviksi. Veikko kyseli taiteilijoilta maalaamisesta. Siinä oli hänen taideteollinen korkeakoulunsa. Hän alkoi maalata tauluja vapaa-aikoinaan.
Porkkala on viime vuosina menettänyt näkönsä lähes kokonaan. Näön heikkenemisestä on hänen kotinsa seinällä esillä hieno muistomerkki: hämärä naisen muotokuva, jossa ei ole kasvonpiirteitä. Vuonna 2005 kuolleen neljännen vaimon Railin (os. Blom) muotokuva jäi keskeneräiseksi.
* Veikko Porkkalan töiden näyttely on avoinna 18.–29. marraskuuta Kallion kirjastossa.
MARJALIISA SIIRA
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
