Milosevicin kuolema

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 11/2006.

Entisen Jugoslavian presidentin Slobodan Milosevicin löytyminen viime lauantaina kuolleena sellistään Haagissa päästi valloilleen historianvääristelyn ja suoranaisten valheiden tulvan, josta vainajan päälle syydetyt herjaukset ovat vain osa. Tämä heijastaa jo kauan sitten aloitettua propagandakampanjaa, jolla on yritetty oikeuttaa Jugoslavian suunnitelmallinen hajottaminen lännen toimesta sekä USA:n ja Naton sota Jugoslaviaa vastaan.

Tuskin mitkään muut konfliktit toisen maailmansodan jälkeen on kiedottu niin sakeaan valheiden sumuverhoon kuin ns. Jugoslavian hajoamissodat ja ns. Kosovon sota. Tämä johtuu länsivaltojen roolin peittelystä, tarpeesta demonisoida konfliktien yksi osapuoli, serbit, ja ennen kaikkea tarpeesta esittää Balkanin tapahtumat historiallisena esimerkkinä ”humanitaaristen interventioiden” välttämättömyydestä. USA:n, Naton ja EU:n nykyiset globaalit ja ”ennaltaehkäisevät” sotilasdoktriinit, nopean toiminnan joukot ja operaatiot maailmalla ammentavat ennen kaikkea Balkanin tapahtumista. Jollei olisi ollut Balkanin tapahtumia, ne olisi pitänyt keksiä.

On olemassa valtavasti todisteita valheista ja vääristelyistä, jotka koskevat niin Balkanin sotia kokonaisuutena kuin esimerkiksi Srebrenican, Sarajevon ja Kosovon tapahtumia. Todisteet on kuitenkin yritetty työntää pimentoon, ja hajoamissotien sekä Kosovon sodan aikana moraaliseen aallonpohjaan vajonnut maailman valtamedia jatkaa valheiden esittämistä virallisena totuutena.

Milosevicin kuolinsyystä esitetyt väitteet heijastelevat tätä isompaa kamppailua. Hollantilainen toksikologi väitti, että Milosevic olisi tahallaan ottanut sairauttaan, vaikeaa verenpaine- ja sydäntautia, huonontavaa lääkettä päästäkseen pyytämäänsä hoitoon Moskovaan. Haagin ”tuomioistuimen” syyttäjä Carla del Ponte selitti Milosevicin saattaneen tehdä itsemurhan välttääkseen odotetun syylliseksi julistamisen ja elinikäisen vankeuden.

Toisaalta ryhmä kansainvälisesti arvostettuja lakimiehiä syytti Haagin tuomioistuinta Milosevicin murhasta, koska hänelle ei sallittu Venäjän hänelle tarjoamaa hoitoa. On myös väitetty, että Milosevic myrkytettiin hengiltä, kuten hän päivää ennen kuolemaansa kirjoittamassaan kirjeessä väitti.

Luultavasti kyse on murhasta joko aktiivisesti tai passiivisesti antamalla vangin kuolla hoidon puutteeseen. Sydänkohtauksen toteaminen elimelliseksi kuolinsyyksi ei välttämättä kerro mitään varsinaisesta kuoleman aiheuttajasta. Joka tapauksessa tuomioistuin ja sen taustalla Washington kantavat täyden vastuun Milosevicin kuolemasta.

Milosevicin tahallinen terveytensä huonontaminen enempää kuin itsemurhakaan eivät kuulosta uskottavilta. Miksi näin?

Milosevic ei ollut mikään pulmunen, kaikkea muuta, ja kaikki Balkanin sotien osapuolet syyllistyivät julmuuksiin. Mutta Miloseviciä ei ole pystytty osoittamaan syylliseksi ainoaankaan häneen kohdistetuista syytteistä. Esimerkiksi Srebrenican ja Racakin tapahtumista on runsaasti vankkaa aineistoa, jonka nojalla Naton tekaisemat syytteet kääntyvät tosiasiassa Natoa itseään vastaan.

Sitä paitsi Milosevic oli keskellä puolustuksensa huipentumaa, ja hänen tarkoituksensa oli käyttää oikeudenkäyntiä puhujakorokkeena USA:n ja muiden länsivaltojen asettamiseksi syytteeseen yksipuolisesta sodasta Jugoslaviaa vastaan vuonna 1999 ja maan pirstomisesta osiin ennen sitä.

Milosevic tiesi USA: n ja Naton osuudesta levottomuuksien lietsomiseen entisen Jugoslavian alueella 1990-luvulla sekä länsivaltojen ja al-Qaidan yhteistoiminnasta Bosniassa ja Kosovossa. Hän tiesi myös äskettäin Kosovon pääministeriksi nimitetyn sotarikollisen Agim Cekun kroatialaisjoukkojen kenraalina Krajinan alueella 1995 suorittamista satojen tuhansien serbien etnisistä puhdistuksista samoin kuin neljä vuotta myöhemmin UCK:n johtajana Kosovossa tekemistä hirmutöistä. Ceku on nyt Martti Ahtisaaren partneri Kosovon ongelman ”ratkaisussa”.

Muutamia viikkoja ennen kuolemaansa Milosevic pyysi tuomioistuinta esittämään haasteen Bill Clintonille, joka oli USA:n presidenttinä Balkanin sotien aikana, sekä entiselle kenraalille Wesley Clarkille, joka johti tuhansia ihmisuhreja vaatinutta ja maan infrastruktuuria pahoin tuhonnutta Naton 75-päiväistä pommituskampanjaa. Clinton ja Clark ovat Milosevicin äkillisen poismenon päähyötyjiä.

Del Ponten lausunto on sitäkin oudompi, kun USA:n ja Nato-maiden ohjastama ja rahoittama Jugoslavia-tuomioistuin on muun muassa Milosevicin jutun takia menettänyt vähäisenkin uskottavuutensa. USA:n entinen oikeusministeri Ramsey Clark on luonnehtinut tuomioistuinta ”avoimeksi YK:n peruskirjan rikkomiseksi ja Jugoslavian kansojen vastaisen sodan välineenä käytettäväksi poliittiseksi oikeudeksi”. Nobel-kirjailija Harold Pinter puolestaan on todennut, että tuomioistuin oli koko ajan ”täysin laiton” eikä ”sitä voitu koskaan ottaa vakavasti oikeusistuimena”. Milosevicin puolustus oli hänen mukaansa ”vahva, vakuuttava ja mahdoton jättää huomiotta”.

Onkin oikeutettua kysyä, oliko tuomioistuimen ja Milosevicin oikeudenkäynnin paljastuminen farssiksi ja kääntyminen tarkoitustaan vastaan syy, miksi Milosevicin piti kuolla.

(ES)