Muistamisesta, muistelemisesta

Mitä muistamme ja tiedämme menneistä, maamme, sukujemme ja perheidemme historiasta? Ainakin tosiasioita tai sellaisiksi ajateltuja, tapahtumia, dokumentoituja faktoja. Entä miten ihmiset ovat kaiken kokeneet? Miltä se on tuntunut? Yksityisten kansalaisten muistot, kertomukset, päiväkirjat, kirjeet kertovat tapahtumista ja asioista kokemisen ja tunteen kautta. Mutta onko se tärkeää?

Tunnetuin historian suuriin käänteisiin liittyvien yksityisten kokemusten kerääjä ja niistä kirjoittanut lienee Svetlana Aleksijevitsh, Ukrainassa syntynyt ja Valko-Venäjällä asuva, venäjäksi kirjoittava kirjailija ja toimittaja. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon v. 2015. Hänen ensimmäinen haastatteluteoksensa oli Sodalla ei ole naisen kasvoja.

VeNeOy on Venäjällä ja Neuvostoliitossa opiskelleiden yhdistys. Sen piirissä alkoi muistitiedon kerääminen opiskeluajoista Kansan arkistoon. Muutama vuosi siten pidetyssä seminaarissa kuulin muutaman tutkijan esityksiä tallennetun muistitiedon merkityksestä tutkimusaineistona. Se sisältää sellaista tietoa tässä ...