Musikaalirealismia
Kuullessaan sanan musikaali ajattelee kitschiä, ja musikaalisista rakkaustarinoista tulee mieleen Bollywood. Siirappiselta kuulostaa myös irlantilainen musikaali-rakkaustarina, jossa molemmat pääosan esittäjät eivät ole näyttelijöitä vaan laulajia. Näin ei kuitenkaan ole käsikirjoittaja-ohjaaja John Carneyn musikaalielokuvan Once kohdalla.
Elokuvassa näyttelevät Glen Hansard irlantilaisesta rock-yhtyeestä The Framesista ja Markéta Irglová, 19-vuotias tsekkiläinen muusikko. Tarina kertoo yksinäisestä katusoittajasta, joka rakastuu shokeeraavan suorasukaiseen tsekkiläiseen laulajaan ja pianistiin, jonka lapsi ja mies odottavat kotimaassa. Guy ja Girl (yhtä anonyymit nimet, kuin Beckett olisi nimennyt heidät vuosia aikaisemmin Dublinissa) eivät anna olosuhteiden pelottaa heitä tekemästä yhdessä musiikkia. Heidän laulunsa ilmaisevat tunteita joita ei muuten saa sanoa ääneen.
Elokuva on kuvattu kotielokuvatyylillä vain 17 päivässä halvalla budjetilla. Silti elokuva onnistuu liikkumaan Betty Blue -elokuvan tyyppisistä hetkistä – missä tyttö harjoittelee pianon soittoa musiikkiliikkeessä – katkeransuloiseen loppuhuipennukseen pienessä studiossa, jossa nämä kaksi ymmärtävät yhteisen unelmansa ja tekevät demonauhan.
Elokuvassa on hyvin herkkää rakkautta, mutta samaan aikaan tuoksahdus urbaania realismia. Once on romanttinen mutta ei sentimentaalinen, enemmän kuin outo hybridi. Kyseessä on ehkä ihan uusi genre: musikaalirealismi.
4.5 tähteä
