Näin raato kaivetaan ylös haudasta

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 22/2007

Aloitetaanpa alusta.

Eurooppalainen suurpääoma ja sen poliittiset juoksupojat näkivät välttämättömäksi vanhan Euroopan unionin muuttamisen uudeksi EU:ksi, itse asiassa enemmän keskitettyä yhtenäisvaltiota kuin liittovaltiota muistuttavaksi ylikansalliseksi supervaltioksi.

Tämän muutoksen ”laillistamiseksi” tälle uudelle EU:lle päätettiin laatia perustuslaki. Asiakirjan nimen suhteen harrastettiin jo alussa pientä huijausta puhumalla ”sopimuksesta EU:n perustuslaiksi” tai ”perustuslakisopimuksesta”.

Tällä perustuslailla piti ”laillistaa” paitsi kaikenkattava vallan keskittäminen ylikansalliseen päätäntään ja suurten jäsenmaiden vallan lisääminen myös uusliberalistinen linja, sosiaalivaltioiden alasajon, kaiken kilpailuttamisen, kaupallistamisen, yksityistämisen ja ammattiyhdistysliikkeen alistamisen linja.

Ongelmaksi muodostuivat jäsenvaltioiden kansat. Kun asiakirja – aivan oikein – ymmärrettiin perustuslaiksi, sitä vaadittiin monissa maissa alistettavaksi kansanäänestyksiin. Joissakin maissa, myös Suomessa, perustuslaki hyväksyttiin ilman kansanäänestystä, esimerkiksi Liettuassa jopa ennen kuin teksti oli edes käännetty liettuaksi. Seitsemässä jäsenmaassa sitä ei ehditty hyväksyä ennen kuin ranskalaiset ja hollantilaiset kaatoivat sen kansanäänestyksissä.

Seurauksena oli EU:n ”perustuslaillinen” kriisi. Tästä kriisistä on nyt viime kuukausina rimpuiltu irti käymällä salaisia neuvotteluja ja hyväksymällä Berliinissä maaliskuun lopussa pidetyssä EU-huippukokouksessa yhteinen julistus. Julistuksessa otettiin tavoitteeksi, että EU:lle luodaan ”uudistettu yhteinen perusta” vuonna 2009 pidettäviin EU-parlamentin vaaleihin mennessä.

Huippukokous päätti siis käyttää karhusta peitenimeä mesikämmen. ”Uudistettu yhteinen perusta” ei ole mitään muuta kuin sama vanha kahdessa kansanäänestyksessä kaadettu perustuslaki, saksaksi Grundgesetz. Vahingosta viisastuneina sitä ei vain kutsuta perustuslaiksi vaan ”perustaksi”, saksaksi Grundlage. Hädässä eurojohtajia ei näytä häiritsevän sekään, ettei laki- tai valtio-oikeudellista asiakirjaa ole ollut tapana nimittää ”perustaksi”.

Jottei ”perustaa” miellettäisi perustuslaiksi eikä vaadittaisi siitä kansanäänestystä, sitä naamioidaan nyt EU:n puheenjohtajamaan kanslerin Angela Merkelin johdolla. Huhtikuussa jäsenmaiden hallituksille lähettämässään kirjeessä Merkel esitti 12 kysymystä uuden perustuslakiluonnoksen sisällöstä.

Merkel kysyi muun muassa kantaa ehdotukseen siitä, että ”käytetään eri terminologiaa muuttamatta laillista sisältöä”. Tarkoitus on siis siivota tekstiä kosmeettisesti niin, että asioiden muotoilut muuttuvat, mutta ydinsisältö pysyy. Luonnokseen ollaan valmiita tekemään myös poistoja, kuten maininnat EU:n lipusta, kansallispäivästä ja hymnistä, ehkä myös europresidentistä ja euroulkoministeristä. Kaikki nämä voidaan säilyttää ja nimetä ilman perustuslakimainintaakin. Samoin voidaan poistaa määräys, jonka mukaan EU:n perustuslaki on ylempi kuin kansalliset lait. Sehän on selvä ilman mainintaakin.

Vaikeamman ongelman muodostavat II osan eli perusoikeusasiakirjan ja III osan yksityiskohtaisten määräysten säilyttäminen. Niistä saatetaan luistaa hyväksymällä ensimmäisessä vaiheessa vain I osa ja siirtämällä vaikeammat osat uuteen valmisteluun.

Näillä konstein tuleva perustuslakiesitys voidaan jättää jäsenmaiden parlamenttien hyväksyttäväksi. Niissäkin maissa, joissa on luvattu perustuslaista kansanäänestys, sitä ei tarvitse järjestää, koska kyseessähän ei ole perustuslaki vaan ”perusta”. Vain Irlannissa ja Tanskassa kansanäänestys on pakollinen aina kun valtaa luovutetaan maasta pois. Niille on tarkoitus panna luu kurkkuun hyväksyttämällä perustuslaki ensin kaikissa muissa maissa.

Jatkoaikataulusta päätettiin jo maaliskuun huippukokouksessa. Perustuslain uuden tulemisen ajankohta on 21.–22. kesäkuuta pidettävä huippukokous. Siinä päätetään kutsua koolle uusi hallitusten välinen konferenssi HVK muotoilemaan perustuslain lopullinen teksti. Perustuslain on määrä olla voimassa kesäkuussa 2009.

Peli näyttää siis selvältä. Perustuslain vastustajien ei kuitenkaan pidä antautua tappiomielialan valtaan. On paljastettava perustuslakihuijaus On voimistettava EU:n vastaista toimintaa ja vaatimusliikettä uuden luonnoksen alistamiseksi kansanäänestykseen ja hylkäämiseksi.

ERKKI SUSI