Naton ruma todellisuus ja Suomi
Ei ole vaikea ymmärtää, miksi julkisessa kampanjassa Suomen liittämiseksi Natoon on nyt hiljaisempi vaihe. Suomalaiset alkavat yhä laajemmin nähdä, että sen lisäksi, että Naton johtava valtio USA on hyökkäyssotia käyvä, vieraita maita miehittävä ja ihmisiä kiduttava terroristivaltio, myös itse Nato on hyökkäyksellinen sotaliitto, ei mikään puolustusliitto.
Nato suorittaa globaalin sotilasoppinsa mukaisesti hyökkäyksellisiä operaatioita eri puolilla maailmaa. Ja suuriin vaikeuksiin itsensä ajanut USA käyttää yhä laajemmin Natoa paikatakseen epäonnistumisiaan Afganistanissa, Irakissa ja muualla.
Naton johtamissa operaatioissa jäsenmaiden osa ei ole helppo. Niiltä kiristetään operaatioihin yhä lisää sotilaita, eikä sotilaiden henkikulta ole paljonkaan arvoinen. Kotiin lennätettävät sinkkiarkut ovat Naton jäsenmaiden arkipäivää
Suomalaiset alkavat kenties vähitellen nähdä senkin, että kuuluminen ”turvallisuus- ja puolustuspolitiikaltaan” kiinteästi Natoon sidottuun Euroopan unioniin voi sekin olla vaarallista. EU rakentaa Nato-yhteensopivia taistelujoukkoja tuleviin hyökkäyksellisiin operaatioihin maailmalla ja käyttää niihin Naton muskeleita. EU:n sotilasoppi ei juurikaan poikkea Naton sotilasopista. Yhtä lailla kuin Nato EU pyrkii edustamaan imperialismin etuja myös sotilaallisesti. Muun muassa Libanonissa on suuri vaara, että EU-maiden – pääosin samalla Nato-maiden – joukkoja käytetään USA:n, Naton ja Israelin tavoitteiden edistämiseen.
Tätä kaikkea vastaan lappilaiset rauhanpuolustajat osoittivat urheasti mieltään Kittilässä äskeisen EU:n puolustusministerikokouksen aikana. He olisivat ansainneet rinnalleen väkeä etelämpääkin.
Sen, että kampanjassa Nato-jäsenyyden puolesta on nyt hiljaisempaa, ei pidä tuudittaa ketään rauhallisuuteen. Kulissien takana maamme liittämistä sotaliittoon valmistellaan yhtä kaikki.
Siksi paljastustyötä Naton olemuksesta ja toiminnasta on tehostettava. Esimerkiksi seuraavista seikoista:
Suurin osa Naton uusista jäsenmaista on painostettu tai lahjottu mukaan aikamme suurimpaan sotarikokseen ja rikokseen ihmisyyttä vastaan, Irakin miehityksen. Nato-maat ovat myös sidoksissa solidaarisuuteen hyökkäyssotia käyvän ja vieraita alueita miehittävän Israelin kanssa, sillä Natolla ja Israelilla on kumppanuussopimus.
Monien vanhojen Nato-maiden lentokenttiä on käytetty USA:n salaisiin vankikuljetuksiin ja ainakin joissakin uusissa jäsenmaissa on USA:n salaisia vankien kidutuskeskuksia.
Naton uusiin jäsenmaihin on perustettu sotaliiton tukikohtia, esimerkiksi Romaniaan neljä ja Bulgariaan kolme. Puolaan ollaan pystyttämässä USA:n/Naton ohjuspuolustusasema. Tukikohdat kompromettoivat asemamaiden ulkopoliittiset suhteet ja tekevät niistä mahdollisessa konfliktitilanteessa automaattisesti maalitauluja.
Bushin hallinnossa pyritään vakiinnuttamaan käytäntö, jonka mukaan USA voi aloittaa Nato-maiden tukikohdista käsin hyökkäyksen ilman asemamaan tietoa tai suostumusta.
Nato on ydinaseliitto. Mitään takeita siitä, että uusien jäsenmaiden Nato-tukikohtiin ei sijoiteta ydinaseita, ei ole. Esimerkiksi Bulgarian lehdistö on vakuuttanut, ettei maahan sijoiteta ydinaseita, Mutta Naton pääsihteeri Jaap de Hoop Scheffer on sanonut, että jäsenmaat voisivat keskustella mahdollisuudesta sijoittaa ydinaseita Bulgariaan ”suuremman kriisin sattuessa”.
Natoon pyrkivät maat ja uudet jäsenmaat joutuvat maksamaan paitsi armeijansa ja aseistuksensa muuttamisen Nato-yhteensopiviksi myös alueillaan olevien Nato-tukikohtien kustannukset enenevässä määrin itse. USA:n kongressin budjettitoimiston laskelmien mukaan Naton laajentamisen kustannukset 13 vuoden ajalta ovat noin 125 miljardia dollaria, mistä USA maksaa vain 19 miljardia. Itä- ja Länsi-Euroopan maiden on siis maksettava 85 prosenttia kustannuksista eli 106 miljardia.
Yhdysvaltalaiset aseteollisuusfirmat ovat Naton laajentumisen suurimpia kannattajia ja samalla suurimpia taloudellisia hyötyjiä. Uusien jäsenten houkuttelemiseksi käytetään yhdysvaltalaista ”apua”. 70 prosenttia tästä ”avusta” on kiintiöity siihen, että vastaanottajien on käytettävä se yhdysvaltalaisen tavaran, erityisesti aseistuksen ostamiseen. 86 centtiä jokaisesta USA:n ”apudollarista” on siis näennäistä aaveapua. Uudet jäsenet käyttävät yhteensä neljä miljardia dollaria vuodessa Nato-standardien täyttämiseksi. Hyödyn saavat suuret aseteollisuusfirmat.
Tässä vain muutamia seikkoja, joita on pengottava ja joista on levitettävä tietoa. Valtamediahan ei sitä juurikaan tee.
(ES)
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
