VIIKON KOLUMNI: Veneilykautta odotellessa
Uutisten yhteydessä oli pätkä jostain venemessuista, jossa jututettiin myös veneiden valmistajia. Kysymys esitettiin siitä näkökulmasta, miten nyt tekevät kauppansa erilaiset veneet, kun lama kolkuttaa, alamäki jatkuu ja kaikkea vastaavaa.
Aluksi hämmästyttävältä, mutta tarkemmin ajatellen varsin loogiselta kuuluikin vastaus: "Kaikkein suurimmat veneet tekevät kauppansa aivan kuten tähänkin asti!"
Siinäpä se. Eivät ole laman merkit koskettaneet rikkainta kansanosaa lainkaan. Käytettävissä olevia varoja on edelleen kuin ennenkin. Ei osteta lainalla, ei ole ongelmia luototuksessa, vaan ostetaan ne suurimmat veneet olemassa olevalla pääomalla. Näin paljastuu samalla kirkkaasti ja käytännössä myös se, ettei lama ole siis lainkaan pannut ahtaalle tätä kansakunnan kermaa, kuten helposti voi ymmärtääkin. Tämähän on tyypillistä kapitalistiselle järjestelmälle ja ennen muuta seurausta harjoitetusta uusliberalistisesta talouspolitiikasta.
Koko globaalin tilanteen taustalla on omistavan luokan rikkauksien kasaaminen. Spekulatiivisella rahalla keinotellen kootaan rikkauksia ilman, että työllä tuotetaan vaurautta. Tässä kohtaa pörssikauppa on toiminut, mutta onko se samalla johtanut jonkun tien loppuun?
Mihin päädytään lähitulevaisuudessa ja vähän pidemmälläkin aikavälillä?
* * *
Sata-komitean raportin mukaan ei ole odotettavissakaan korjausliikkeitä siihen, kuka voi ostaa veneitä ja millaisia veneitä. Niitä kun eivät osta ihmiset, jotka ovat peruspäivärahoilla, taitetun indeksin pienentämillä tavallisilla eläkkeillä eivätkä myöskään liioin työelämässä olevat, ellei ole oikein paksua lompsaa jossain kätkössä.
Veneiden ostamisen sijaan tavallinen kansa miettii nyt, miten selviytyä arjessa. Köyhin osa kansaa joutuu sinnittelemään entistä enemmän. Leipäjonot kasvavat. Uusia köyhien ryhmiä tulee lisää, kertovat niin kirkon diakoniatyö kuin pelastusarmeija kumpikin tahoillaan. Lasten keskuudessa on jo yli 12 % heitä, jotka elävät köyhyydessä. Ei ole ihme, jos syrjäytymisen alkeet tulevat siitä, että oma itsetunto rapistuu jo lapsuudessa tuon köyhyyden myötä.
Veneilykausi on vielä kaukana. Mutta samalla kun raharikkaat käyvät jo messuilemassa veneitä, on se toinen osa kansaa kaukana siitä. Sen toiveena on työn säilyminen tai työn saaminen, arjesta selviytyminen.
Siihen ei mahdu veneistä haaveileminen. Tai haaveilla toki saa, mutta kurjaa, jos haaveilee epärealistisia asioita ja joutuu yhä uudelleen pettymään. Mistä sinä muuten haaveilet?
KAIJA KIESSLING