VIIKON PAKINA: Parhaat mitä rahalla saa
Teoksessaan Kansalaissota Ranskassa Karl Marx väitti kapitalistisen valtion parlamenttivaalien merkitsevän sitä, että "kerran kolmessa tai kuudessa vuodessa ratkaistiin, kuka hallitsevan luokan jäsen oli parlamentissa edustava ja polkeva kansaa".
Tästäkin huomaamme, miten vanhentuneita Marxin ajatukset ovat. Esimerkiksi meillä Suomessa eduskuntavaalit ovat joka neljäs vuosi, eivät joka kolmas tai kuudes. Eivätkä eduskunnassa kansaa edusta ja polje vain hallitsevan luokan, siis omistavan luokan jäsenet, vaan myös tämän luokan etujen ajajiksi ryhtyneet "kansanedustajat".
Näin se on kaikkialla modernissa kapitalismissa. Ja suuri raha kiittää puolueiden ja poliitikkojen nöyryydestä suurella vaalirahoituksella. USA:ssa suuryhtiöiden rahoitus on jo kauan ollut välttämätön edellytys läpimenolle kongressivaaleissa. Sanonta, jonka mukaan "USA:n kongressissa on parhaat edustajat mitä rahalla saa", ei ole vitsi vaan fakta.
Nyt Suomikin kirii kiinni USA:n etumatkaa. Meilläkin eduskunnassa ja hallituksessa on parhaat edustajat mitä rahalla saa.
* * *
On toinen juttu, kumpi oli ensin, muna vai kana. Eli hylkäsivätkö valtapuolueet ja niiden poliitikot–emmekä nyt puhu suurpääoman omasta puolueesta kokoomuksesta–ensin äänestäjänsä ja joutuivat pinnalla pysyäkseen turvautumaan bisnesmiesten vaalirahoitukseen. Vai käänsivätkö ne äänestäjille selkänsä vasta antauduttuaan riippuvaisiksi ison bisneksen vaalituesta? Varmaankin sekä että.
Niinpä ei riittänyt, että kansanedustajien palkkoihin tehtiin isoja "kuoppakorotuksia" perustellen sitä sillä, että näin saadaan maan parhaat voimat käyttöön.
Eikä riittänyt, että eduskuntapuolueet jakoivat useissa aiemmissa vaaleissa verovaroista toisilleen erillistä vaalitukea. Viimeksi eduskuntavaaleissa 2007 noin 2,5 miljoonaa euroa.
Sekään ei riittänyt, että samalla kun erillisestä vaalituesta vuonna 2007 luovuttiin, päätettiin korottaa suoraa puoluetukea 44 prosenttia. Eduskuntapuolueet jakavat itselleen suoraa puoluetukea vuodessa noin 15 miljoonaa euroa ja sen päälle vielä suuremman summan muita tukia. Tänäkin vuonna veronmaksajat maksavat erilaisia puoluetukia noin 40 miljoonaa euroa.
Ei riittänyt, vaikka puoluetukijärjestelmää luotaessa sen sanottiin poistavan puolueiden tarpeen ulkopuoliseen rahoitukseen.
Nyt eduskuntapuolueet ja niiden ehdokkaat ovat hiusmartoa myöten riippuvaisia bisnesmaailman antamasta vaalirahoituksesta. Ja totta kai kiitollisuudenvelkaa maksetaan rahoittajille mieleisellä politiikalla. Eli kuten Jyrki Kataisella on tapana sanoa: "Kaveria ei jätetä". Kehnon politiikan viulut taas maksavat tavalliset ihmiset. Eli "kaverille ei jätetä".
* * *
–Raha on kuin lantaa, hyödyllistä vain levitettynä, tuumi Nalle Wahlroos, kun kokoomukselle vaalitukea jakoi.
Mitä yhteistä on vaalirahoituskohun ja sikainfluenssan torjunnalla? Tietysti ahkera käsienpesu.
EERO