TA-HAASTIS: Dokumenttien tekoa Myanmarissa

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 23 / 6.6.2008

Englantilaisella Lindsey Merrisonilla on haastava projekti vedettävänään. Hän johtaa Yangon Film Schoolia, joka opettaa myanmarilaisille dokumenttielokuvien tekoa.

– Myanmarissa ei varsinaisesti ole dokumenttielokuvan teon perinnettä, Merrison kuvailee vuonna 2005 aloitetun projektin lähtöasetelmaa.

Dokumenttielokuvien teon perinteen puute ei ole ainoa asia, joka on haaste Yangon Film Schoolille. Aina kun Myanmar on otsikoissa, kysymyksessä on huonoja uutisia. Viimeksi maa täytti lehtien etusivut kymmeniä tuhansia ihmisiä surmanneen hirmumyrskyn takia.

– Dokumentti on väline, jolla ihmiset voivat kertoa oman maansa arjesta ja todellisuudesta, Merrison kertoo.

Merrisonin myanmarilaisten oppilaiden tekemissä dokumenteissa välittyvät paikalliset tarinat, jotka harvoin saavat muuten julkisuutta. Niissä näkyy kuinka tekijät ovat päässeet lähelle ihmisten arjen iloja ja murheita. Monissa kuvataan lasten kautta myanmarilaisten elämää, mikä luo vilpittömän tunnelman dokumentteihin.

Lapset ovat muutenkin mielenkiintoinen aihe dokumenteissa. Trooppisten puiden ympäröimät kylät vaikuttavat eksoottisilta, mutta lasten universaali tapa ajatella monista asioista tuo osan myanmarilaisesta arjesta yllättävän lähelle.

Innostusta riittää

Merrisonia ilahduttaa, että hänen oppilaansa välittävät kuvan vahvoista ja rohkeista, tavallisista myanmarilaisista, joilla on toivoa paremmasta huomisesta. Kansainvälisissä uutiskuvissa liian usein heidät kuvataan avuttomina kärsijöinä tai avunsaajina.

Oppilaat Merrison on valinnut projektiin huolella. Nuoria tekijöitä yhdistää innostus dokumentin tekemiseen ja halu kuvata maansa arkea vaikeista olosuhteista huolimatta. Oppilaat ovat olleet innoissaan projektista ja tehneet parhaansa töittensä eteen. Dokumenttien taso onkin erittäin hyvä ja ne ovat saaneet positiivista palautetta niin Myanmarissa kuin muissakin maissa missä niitä on esitetty.

Yangon Film School ja muut vastaavanlaiset projektit kehitysmaissa ovat hyvin arvokkaita kohdemaiden yleisellekin kehitykselle ja myös meille länsimaalaisille. Suurin osa maailman ihmisistä elää kehitysmaissa. Länsimainen media kuvaa heitä usein vain kun uutisoidaan köyhyyttä, konflikteja tai luonnonkatastrofeja. Tämä vääristää maailmankuvaa ja käsitystä kehitysmaiden ihmisistä. Kun kehitysmaiden ihmiset itse pääsevät tekijöiden rooliin niin tuloksena on monipuolisempi ja -ulotteisempi kuva ihmiskunnan enemmistöstä.

On ilahduttavaa, että suomalainen Viestintä ja Kehitys -säätiö tukee Yangon Film School -projektia. Viestintä ja Kehitys -säätiöllä on myös muita mediaan liittyviä hankkeita yli kymmenessä kehitysmaassa.

ARI SARDAR