Irak ennen sotaa

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 12 / 28.3.2008

Huhtikuussa vuonna 2002 sain ainutlaatuisen mahdollisuuden matkustaa Irakiin.

Sodan uhka leijui silloin maan yllä. Yhdysvaltojen lausunnot antoivat ymmärtää, että tällä kertaa maa tultaisiin miehittämään ja Saddam Hussein valtakausi tultaisiin lopettamaan.

Minkälainen maa Irak oli kuusi vuotta sitten, vajaa vuosi ennen yhä jatkuvaa sotaa?

Ensimmäisenä pisti silmään infrastruktuurin ristiriitaisuus. Irak oli ollut moderni yhteiskunta ennen Persianlahden sotaa. Hussein oli pitänyt huolta, ettei Iranin ja Irakin välinen sota näkyisi liika kotirintamalla. Suomalaisetkin olivat innokkaasti olleet rakentamassa maata 1980-luvulla. Toisaalta pitkä kauppasaarto oli tehnyt tuhoisan vaikutuksen Irakin talouteen, joka näkyi kaikilla elämän osa-alueilla.

Irakilaisten asenne ulkomaalaisiin oli jossain määrin yllättävää. Kauppasaarron seurauksena puoli miljoonaa lasta oli kuollut ja Irakilla oli virallisesti erittäin huonot suhteet kaikkiin naapurimaihin. Vaikka Saddam Husseinilta alkoivat loppua ystävät kesken, niin tavalliset irakilaiset olivat ystävällisen uteliaita ulkomaalaisia kohtaan, tulivatpa he sitten Lähi-idästä tai Länsimaista. Kysyttäessä, eikö heillä ole katkeruutta esimerkiksi kauppasaarron takia, vastaukseksi tuli aina, että he kyllä osaavat erottaa maiden hallitusten ja kansan tekemiset toisistaan.

Irakilaiset yrittivät elää kauppasaarrosta ja tulevasta sodasta huolimatta. Saddam Husseinin valtakausi oli merkinnyt sotaa sodan jälkeen ja sisäistä terroria. Rivien välistä pystyi lukemaan, että Husseinin valtakauden päättyminen ei ketään harmittanut, mutta sota ja siitä seuraava miehitys pelottivat.

Persianlahden sodassa oli todennäköisesti kuollut yli 100 000 irakilaista. Irakilaisille oli selvää, että vähintään yhtä paljon tulisi kuolemaan seuraavassa sodassa. Tämä loi sanoin kuvailemattoman tunnelman. Tietoisuus sodan vääjäämättömästä joukkomurhasta oli läsnä, mutta silti normaalia elämää pyrittiin jatkamaan. Tuntui pahalta ajatella, että ainakin osa tapaamistani ihmisistä olisi julmasti tapettu muutaman vuoden kuluttua.

Tällä aukeamalla on joukko ottamiani kuvia Irakista vajaa vuosi ennen sotaa ja kansanmurhaa. En valitettavasti tiedä kuvissa esiintyvien ihmisten kohtaloista, muta hartaasti toivon että kaikki kuvissa esiintyvät ihmiset olisivat elossa.

Teksti ja kuva: ARI SARDAR