Keywords:
Tämä ei ole raportti – vaan opiskelijan näkökulma kapitalismin murtumiin
Kauri Suárez, 30, ei käytä sanaa "toivo" kevyesti. Kun hän puhuu Venezuelasta, hän puhuu historiallisesta prosessista, taistelusta, haavoista, uudelleenrakentamisesta. Hän puhuu sosialismista – ei sloganeina tai romanttisina kuvituksina, vaan konkreettisena ja maailmaa muuttavana työnä, jossa tulevaisuus rakennetaan tiedostaen oma luokka, puoluetyö ja oma paikka maailman muuttamisessa.
”Unelmoin kommunistisesta yhteiskunnasta; on todennäköistä, etten ehdi nähdä sitä, ehkä juuri ja juuri sosialismin. Mutta se on unelmani: tehdä työtä sosialistisen yhteiskunnan rakentamiseksi, sille haluan omistaa elämäni.”
Kauri Suárez on Tiedonantajan uusi venezuelalainen avustaja. Hän on nuori kiinnostava poliittinen toimija, opiskelija, puhuja ja kirjoittaja, jonka juuret ovat Venezuelan Yaracuyin maalaismaisemassa. Nuoren miehen katse näkee globaalin kapitalismin hegemoniset rakenteet ja Tiedonantajassa saamme syksyllä seurata miltä sosialismin rakentaminen ihan arjen käytännössä tarkoittaa.
Mies identifioituu Venezuelan alkuperäisväestöön. Yaracuy sijaitsee Venezuelan pohjoisosassa, lähellä Karibianmerta. Yaracuy on yksi Venezuelan 23 osavaltiosta. Sen pääkaupunki on San Felipe. Yaracuyn talous perustuu erityisesti maatalouteen, jossa viljellään muun muassa maissia ja sokeriruokoa Yaracuy-joen kastelujärjestelmän ansiosta. Alueella elää useita alkuperäiskansoja, kuten Jirajaras, Guayones ja Caquetíos, joiden vaikutus näkyy parhaiten paikallisessa kulttuurissa ja perinteissä.
Tiedonantajan uusi venezuelalainen avustaja Kauri Suárez ei usko trendikkääseen individualismiin tai yksilölliseen pelastukseen. Kauri vannoo kollektiivisen yhteiskunnallisen muutoksen nimeen. Tulevana syksynä Suárez kirjoittaa Tiedonantajassa sarjan taustoittavia uutisjuttuja Venezuelasta – maasta, josta suomalaiset uutisjutut ovat pääasiassa olleet oikeistopropagandaa. Suárez katsoo Tiedonantajassa maataan ja sen poliittista tulevaisuutta rakkauden, kamppailun ja dialektiikan läpi.
"Sekasortoinen mutta vallankumouksellinen maa"
Venezuelassa on totuttu pitämään hengitystä. Öljyn varaan rakennettu kansantalous, taloussota, Yhdysvaltojen pakotteet, maan sisäinen luokkasota, kansainvälisen median vääristely – nämä kaikki ovat muovanneet Kaurin sukupolvea. ”En kasvanut vaurauden lupauksissa vaan kaaoksen todellisuudessa.”
”Vuonna 2013 presidentti Hugo Chávez kuoli, ja alkoi se, mitä kutsun suureksi sosiaaliseksi katastrofiksi; Venezuelan oikeisto, rikkaat – oligarkia hyökkäsi yhdysvaltalaisen imperialismin kanssa säälimättä työväenluokkaa ja politiikkamme vastaan.”
Kauri Suárezin mukaan 2018 Venezuelaan iski inflaatio. Sen suuruus – 400 000 prosenttia – yllätti. Raha menetti merkityksensä. Kauri Suárezin mukaan itse elämä ei menettänyt merkitystä. Kansankomiteat, kommuunit ja paikalliset tuotantoverkostot jatkoivat toimintaansa, vaikka globaalit markkinat hylkäsivät heidät. Tässä sekasorrossa Kauri Suárez kasvoi poliittiseksi toimijaksi.
Vuonna 2018 Venezuelan inflaatio oli poikkeuksellisen korkea, ja sen suuruudesta on useita eri arvioita: Yleisimmin viitattu luku kansainvälisissä yhteyksissä on noin miljoona prosenttia (IMF:n arvio)
"Materiaalinen todellisuus vaikutti meihin kaikkiin; voit kuvitella kriisin tason, kun rahalla ei saa mitään. Minun sukupolveni onkin selvästi sekasortoisen mutta vallankumouksellisen ja myös voitokkaan maan lapsia.”
Vallankumouksen arki ja tulevaisuus
Caracasin yliopistomaailmassa Suárez opiskelee maantiedettä ja keskittyy erityisesti tuotantosuhteisiin ja poliittiseen maantieteeseen. Vallankumous on hänen mielestään ajallinen prosessi, ei yksittäinen tapahtuma. Sitä ei rakenneta vain iskulausein. Ruokaosuuskunnat, uusi perustuslain prosessi, koulutus ja opiskelu ovat käytännön vallankumousta.
”Kymmenen vuoden päästä nykyinen nuori bolivaarinen vallankumouksemme voi hyvinkin olla siirtymässä uuteen aikakauteen – kasvaa ”aikuiseksi”; vaikka sosiaaliset prosessit etenevät hitaasti, on hyvin mahdollista, että Venezuelan kansan suuret uhraukset alkavat tuottaa tulosta.”
Suárez toimii Venezuelan Yhdistyneen Sosialistisen Puolueen (PSUV) nuorisojärjestössä, mutta hänen politiikkansa ei nojaa puoluekurin hierarkioihin. Kauri Suárezin ajattelu ja poliittinen toimijuus nojaa ruohonjuuritason liikkeisiin ja pluralistiseen ideologiseen jatkuvuuteen.
”Näen itseni eturintamassa rakentamassa sosialismia.”
Imperialismin monikasvoinen sota
Tiedonantajan lukijalle on tuskin yllätys, että Yhdysvallat käy taloudellista sotaa Venezuelaa vastaan. Vähemmän esillä on, miten tämä sota tapahtuu: informaation, teknologian ja hajautetun sabotoinnin keinoin. Suárez kutsuu Donald Trumpin ja hänen edeltäjiensä hybridisodankäyntiä Venezuelan suuntaan kognitiiviseksi sodankäynniksi, jossa propagandalla pyritään vaikuttamaan ihmisten kuvaan todellisuudesta.
”Venezuelassa tapahtuu tällä hetkellä jotain hyvin omalaatuista; on olemassa erityinen suunnitelma sosialismin rakentamiseksi... vaikka siitä ei juuri täällä Venezuelassa päivittäin puhuta, ajattelemme, että olemme onnistumassa päihittämään Yhdysvaltojen imperialismin ja sen äärimäisyyksiin menevät propagandaiskut. Eikä se ole mikään pieni saavutus.”
Imperialismin vastustaminen ei ole Kauri Suárezille abstrakti iskulause, vaan päivittäinen taistelu vallan uusjaosta. Kun ruokaa ei tule satamasta, se tehdään naapurustossa. Kun valuutta romahtaa, rakennetaan paikallinen vaihdanta. Kun maailman media puhuu "epäonnistuneesta valtiosta", Suárez kirjoittaa siitä, mitä maailman pohjoinen ei näe – luokkataistelua ja itsenäisyystyötä.
Sosiaalinen media on dialektiikkaa
Yksi Kauri Suárezin kiivaimmista puheenvuoroista liittyy sosiaaliseen mediaan. Hän käyttää vasten syvällistä ideologiaansa TikTokia. Kauri Suárez ei pidä itseään "vaikuttajana–influensserina". Sosiaalisesta mediasta hän puhuu "tyhmistämiskoneena", "hegemonisena propagandana" ja "kognitiivisen sodankäynnin välineenä".
”Totuus on, että vastustan sosiaalista mediaa – alustat ovat yksityisiä markkinapaikkoja, joilla on hyvin selkeät poliittiset intressit: tyhmistää meidät. Kaikki nämä alustat, jotka vieläpä vastustavat prosessejamme, toimivat vain tuhotakseen kansamme älyllisen ajattelun kyvyt.”
Suárezin kritiikissä ei ole kyse someväsymyksestä. Vihainen nuori mies näkee digitaalisen infrastruktuurin osana kapitalistista ylivallan verkostoa, jossa data, katse ja tieto ovat pääoman aseita. Se ei ole neutraalia viestintää, vaan toimimista vihamielisessä ympäristössä.
”Imperialistinen propaganda on hegemonista; kognitiivinen sota kiihtyy koko ajan; valeuutiset ja vastanarratiivit näyttelevät nykyään keskeistä roolia kansojen kollektiivisessa mielikuvassa.”
Paljon verkossa julkaiseva Suárez ei haikaile takaisin analogiseen maailmaan. Hän vaatii sen sijaan suvereenimpaa teknologiaa, viestintävälineitä, joita ei säätelisi globaali pääoma vaan kansojen oma tuotanto ja eettinen tarve.
Katse kohdistuu kapitalismin vaihtoehtoihin
Kaiken taustalla on ristiriita, jota Suárez ei halua yksinkertaistaa, mutta ei myöskään peittää. Se on luokkaristiriita. Ei pelkkä retorinen vastakkainasettelu vaan historiallinen ja materiaalinen jännite, joka kulkee omistavan ja työssä olevan välillä. Hän puhuu siitä huolellisesti mutta tinkimättömästi. Pääoma ei hänen mukaansa ole vain raha, vaan järjestelmä, joka tekee ihmisistä tarpeettomia – paitsi jos he suostuvat koneiksi.
Suárez ei kirjoita kapitalismin kriisistä, vaan hänen näkökulmansa ja kiinnostuksensa ovat sen vaihtoehdossa. Hänen puheensa ei herätä toiveita helposta tiestä, mutta nuori ajattelija tarjoaa kiinnityspisteitä radikaalille toivolle: yhteisön, tieteen, järjestäytymisen ja paikallisen tuotannon muodossa.
Sähkösanomia sosialismin rakentamisesta
Kun Suárez kirjoittaa Tiedonantajalle, hän ei tee raporttia ulkopuolelta vaan kutsuu mukaan sisälle sosialismin rakentamisen prosessiin. Hän ei ole tarkkailija vaan osallistuja. Hänen tekstinsä ovat sähkösanomia, jotka haluavat toisenlaista maailmaa, mutta eivät vielä tiedä, miltä se voisi näyttää.
Syksyn Tiedonantajan artikkeleissaan Kauri Suárez kirjoittaa muun muassa Venezuelan perustuslain uudistusta, paikallistalouden rakenteista ja median vallasta. Mutta ennen kaikkea hän kysyy: missä kulkee sinun rajasi? Mitä sinä et suostu enää tekemään pääoman nimissä?
Venezuelalaisen avustajan kirjoituksensa eivät lupaa valmista vastausta. Sosialismijutut tarjoavat jotain tärkeämpää – suunnan, jossa elämä ei perustu kulutukseen, vaan jakamiseen.
”Käytämme historiallisesti vihamielisiä alustoja, joten kohtaamme suuria haittoja... on tullut aika alkaa vakavasti pohtia vaihtoehtoisia alustoja.”
Tiedonantaja julkaisee Kauri Suárezin juttusarjan syksyllä 2025.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Kun Euroopan johtajat puhuvat vapaudesta, Ranskan kommunistinuoret (MJCF) kysyvät: kenen vapaudesta on kyse, kun aseet puhuvat ja pääoma hyötyy? Ranskalaisnuorten kannanotto paljastaa sodan todelliset voittajat – asefirmat, jälleenrakennusmarkkinat ja EU:n federalistiset haaveet – samalla kun työväenluokka kantaa ruumiiden ja budjettileikkausten taakan. Sota Ukrainassa ei ole kansojen etu, vaan pääoman projekti, jossa rauhan mahdollisuus tukahdutetaan taloudellisen hyödyn nimissä. Uudissana sotahyötytalous kuvaa järjestelmää, jossa konflikti ei ole poikkeus vaan tuottoisa normaali.
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?
- 1 / 14
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Kun Euroopan johtajat puhuvat vapaudesta, Ranskan kommunistinuoret (MJCF) kysyvät: kenen vapaudesta on kyse, kun aseet puhuvat ja pääoma hyötyy? Ranskalaisnuorten kannanotto paljastaa sodan todelliset voittajat – asefirmat, jälleenrakennusmarkkinat ja EU:n federalistiset haaveet – samalla kun työväenluokka kantaa ruumiiden ja budjettileikkausten taakan. Sota Ukrainassa ei ole kansojen etu, vaan pääoman projekti, jossa rauhan mahdollisuus tukahdutetaan taloudellisen hyödyn nimissä. Uudissana sotahyötytalous kuvaa järjestelmää, jossa konflikti ei ole poikkeus vaan tuottoisa normaali.
Tšekin hallitus valmistelee lakimuutosta, joka mahdollistaisi kommunistisen liikkeen kriminalisoinnin – ja samalla vaarantaisi työväenluokan sananvapauden, järjestäytymisoikeuden ja poliittisen toimijuuden koko Euroopassa. Onko demokratia enää muuta kuin eliitin hallitsema äänestysteatteri, jos vaihtoehtoisen yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen voidaan tuomita rikoksena? Kapitalismin kriisissä vellova valtakoneisto reagoi opposition nousuun rajoittamalla vapautta, ja hyökkäyksen kärki kohdistuu niihin, jotka eivät suostu markkinoiden maailmaan – kommunisteihin, järjestäytyneeseen työväkeen ja kansanliikkeisiin.
Italialainen USB-ammattiliitto on ilmoittanut, ettei se aio palvella Cosco Pisces -konttialusta, jos käy ilmi, että se kuljettaa sotamateriaalia Israelin toimintaan. Genovan ja Ligurian satamissa kytee konflikti, jossa työväenluokan edustajat asettuvat pääoman globaalia logistiikkaa ja Israelin sotapolitiikkaa vastaan. Toimenpiteet perustuvat luokka-solidaarisuuteen ja kansainväliseen rauhanliikkeeseen, jotka vastustavat aseiden kuljettamista Euroopan satamien kautta sotatoimialueille.