Ranskan kommunistinuoret: Sota ei ole meidän – vaan pääoman!
Ranskan kommunistinuorten järjestö (MJCF) nostaa esiin sodan ja kapitalismin yhteenkietoutumisen Euroopan nykytilassa. Nuorten kannanotto (27.8.) ei säästele sanoja: ”Sota Ukrainassa ei ole kansojen etu, vaan pääoman projekti. Kun vanhukset ja lapset pakotetaan aseisiin, Euroopan johtajat puhuvat ’vapaudesta’ – mutta kenen vapaudesta oikeastaan?”, sanotaan ranskalaisten kannanotossa.
MJCF:n pääsihteeri Assan Lakehoulin mukaan Emmanuel Jean-Michel Frédéric Macron ja muut eurojohtajat jatkavat Boris Johnsonin aloittamaa rauhanneuvottelujen sabotointia. Kannanoton mukaan sodan jatkaminen palvelee asefirmoja, jälleenrakennusmarkkinoita ja EU:n federalistisia haaveita. Tässä kontekstissa syntyy uudissana sotahyötytalous, joka tarkoittaa talousjärjestelmää, jossa sota ei ole poikkeus vaan tuottoisa normaali.
Kommunistinuoret vaativat rauhankonferenssia, ei Naton holhousta. Heidän viestinsä on selvä: ei Bayrou-budjetille, ei Euroopan puolustusliitolle – kyllä suvereenien kansakuntien yhteistyölle. Tämä ei ole agitaatiota, vaan filosofinen haaste: voiko rauha olla mahdollinen kapitalismin ehdoilla?
Tiedonantajan lukijoille tämä ei ole vain ulkopolitiikkaa – tämä on luokkakysymys. Sota ei ole neutraali tila, vaan väline, jolla pääoma kurittaa työväenluokkaa. Kommunistinuorten kannanotto kutsuu meitä näkemään toisin. Ei julistamalla, vaan kysymällä: mitä tapahtuu, kun markkinat määrittävät rauhan? Ja kenelle se rauha silloin kuuluu?
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?
Metsästä tuli näyttämö ja näyttelijöistä sen tulkkeja, kun Metsäteatteri toi huumorin, utopian ja kriittisen kysymisen keskelle Sävärin metsää Sastamalassa. Metsäkissa2044-hankkeen osana toteutettu Puut ja heidän vehreytensä -demo kutsui yleisön katsomaan metsää toisin – ei vain kuitupuuna, vaan yhteisenä elämän tilana, jossa ilo ja nauru voivat olla radikaalia vastarintaa. Jutun lopusta löydät tiedot Tampereen metsissä syksyllä nähtävistä maksuttomista Metsäteatterin esityksistä ja niihin ilmoittautumisesta.
- 1 / 14
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Tšekin hallitus valmistelee lakimuutosta, joka mahdollistaisi kommunistisen liikkeen kriminalisoinnin – ja samalla vaarantaisi työväenluokan sananvapauden, järjestäytymisoikeuden ja poliittisen toimijuuden koko Euroopassa. Onko demokratia enää muuta kuin eliitin hallitsema äänestysteatteri, jos vaihtoehtoisen yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen voidaan tuomita rikoksena? Kapitalismin kriisissä vellova valtakoneisto reagoi opposition nousuun rajoittamalla vapautta, ja hyökkäyksen kärki kohdistuu niihin, jotka eivät suostu markkinoiden maailmaan – kommunisteihin, järjestäytyneeseen työväkeen ja kansanliikkeisiin.
Italialainen USB-ammattiliitto on ilmoittanut, ettei se aio palvella Cosco Pisces -konttialusta, jos käy ilmi, että se kuljettaa sotamateriaalia Israelin toimintaan. Genovan ja Ligurian satamissa kytee konflikti, jossa työväenluokan edustajat asettuvat pääoman globaalia logistiikkaa ja Israelin sotapolitiikkaa vastaan. Toimenpiteet perustuvat luokka-solidaarisuuteen ja kansainväliseen rauhanliikkeeseen, jotka vastustavat aseiden kuljettamista Euroopan satamien kautta sotatoimialueille.
Venezuela valmistautuu kunnallisvaaleihin 27.7. Nämä ovat jo kolmannen vaalit vuoden sisällä. Petaren kaupunginosa, miljoonien työväenluokan asuinpaikka, elää vaalien arkea konkreettisesti: vesikatkot, julkisen liikenteen haasteet ja paikallinen stigma eivät ole vain infrastruktuurikysymyksiä, vaan kertovat siitä, miten ihmiset kokevat oman arkensa ja tarpeen muutokselle. Haastattelen kolmea nuorta naista. He puhuvat rauhallisesti elämästään ja tulevasta äänioikeudestaan — ei vastakkainasettelun vaan arkisen osallistumisen kautta. Tämä on juttu siitä, kuinka politiikka syntyy, vaikka puistoissa viisaiden nuorten naisten keskustelussa - ei pelkästään vaalihuoneistoissa — ja kuinka optimismi asuu nuoruudessa, joka uskaltaa nähdä tulevaisuuden omana tilanaan.