Kansallis-demokraattinen vallankumous otetaan todesta Etelä-Afrikassa

Etelä-Afrikan hallitseva Afrikan Kansalliskongressi ANC aikoo uudistua valmistautuessaan seuraavaan konferenssiinsa vuonna 2012.

Näköala ANC:n allianssissa Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen SACP:n ja Etelä-Afrikan ammattiliittojen kongressin COSATU:n on se, että vahva ponnistus täytyy tehdä sellaisen ANC:n uudelleen rakentamiseksi, joka on yhtenäinen vallankumouksellis-demokraattisen ohjelman pohjalla.

Enemmistö SACP:n ja COSATU:n jäsenistä on ANC:n jäseniä ja kumpaisenkin johtajat ovat mukana ANC:n johdossa, minkä vuoksi ANC:n ”omistusoikeuden” katsotaan olevan peräisin allianssista.

Perusta sosialismin edellytysten luomiselle

ANC toimii sekä joukkoliikkeenä että poliittisena puolueena. ANC:n äskeisen oman tilanteensa analyysin mukaan ANC:stä on tullut sellaisilla aloilla kuin suurliiketoiminta ja hallituksen hallintokoneisto väline klikkien ja yksilöiden rikastumiseen.

ANC on huolissaan siitä, että nämä trendit ovat osittain tulosta siitä, että ANC on ollut pitkän aikaa hallitseva ja valtaa pitävä puolue. ANC:n analyysi tiestä eteenpäin korostaa sitä, että sen täytyy vahvistaa vallankumouksellis-demokraattista luonnettaan.

Etelä-Afrikan poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen suuntaa ANC:n johdon aikana siitä lähtien kun maa saavutti vuonna 1994 demokratian ANC on koko ajan arvioinut “kansallis-demokraattiseksi vallankumoukseksi” (NDR).

NDR nähdään demokraattisena siirtymäkautena pois vuotta 1994 edeltäneestä apartheid-hallinnosta, jolloin enemmistöllä eteläafrikkalaisista – sen ei-valkoisella väestöllä – ei ollut mitään poliittisia ja sosiaalisia oikeuksia. NDR nähdään kehittyneen yhteiskunnan ratkaisevana ja pitkäaikaisena luomisena, yhteiskunnan, jossa kansalaisoikeudet toimivat käytännössä ja joukkomittaista köyhyyttä on onnistuttu tehokkaasti kitkemään. Edistykselliset voimat näkevät NDR:n perustana sosialismin edellytysten luomiseksi.

Mutta Etelä-Afrikan poliittinen maasto on myös paljolti puolikoloniaalisen kapitalistisen järjestelmän taistelukenttä, jonka keskipisteenä ovat maan luonnonvarat ja halpatyövoiman valtaisa määrä. Tämän järjestelmän valvonnassa ovat yhteiskunnan kehittyneimmät alat, muun muassa joukkotiedotusvälineet, jotka valtio-omisteista radiota lukuun ottamatta ovat ulkomaisessa omistuksessa.

Tästä syystä Etelä-Afrikan media ja vielä vähemmän muun maailman media harvemmin mainitsevat NDR:ää. Sitä ei myöskään koskaan mainita esimerkiksi Suomen mediassa, kun se uutisoi Etelä-Afrikasta. SACP:n analyytikot arvioivat NDR:ää koskevan hiljaisuuden olevan sekoitus median poliittista lukutaidottomuutta ja sen vastahankaisuutta suhteessa ANC:n ja allianssin politiikan paljolti sosialistisesti suuntautuneeseen sisältöön. Yhtä kaikki media tulee osoittaneeksi, että NDR on olennainen apartheidin jälkeisen Etelä-Afrikan ymmärtämiseksi.

Smoke-and-mirrors -media

Smoke and mirrors (savu ja peilit) on kielikuva ja vertaus, joka tarkoittaa petollista, vilpillistä tai epätodellista selitystä tai kuvausta. Nimi on peräisin taikureista ja taikatempuista.

Median sekä sisältä että ulkopuolelta käsin maalaama Etelä-Afrikan poliittinen maisema on yhtä “savua ja peilejä”, sellaisten yksilöiden kansoittama, joilla suurimmalta osin ei ole mitään kosketuskohtaa poliittiseen ideologiaan.

Tästä on seurauksena, että ratkaisevat käännekohdat maan kehityksessä jätetään käytännössä huomiotta, mukaan lukien ANC:n vuonna 2007 suorittama massiivinen uudelleen orientoituminen kohti parempaa käymistä käsiksi maan köyhyys- ja alikehittyneisyyskriiseihin ja kohti työskentelyä läheisemmin SACP:n ja COSATU:n kanssa. Huomiotta on jätetty myös ANC:n ja allianssin valtaisa ponnistus kitkeä korruptio ja yksityisen varallisuuden kasaantuminen monilla hallituksen tasoilla ja monilla ANC:tä tukevilla yksityissektorin aloilla.

SACP:n kapitalistista lehdistökäytäntöä arvostelevien kritiikkien mukaan media kuvaa nämä kehitystulokset vinosti, salakavalina ryhmäkuntataisteluina vasemmiston ja oikeiston kesken ANC-liikkeen sisällä.

Mutta kun SACP panoksessaan allianssin keskusteluun ANC:n tiestä eteenpäin osoittaa, että ANC:n sisällä on oikeasti kyseenalainen suuntaus, niin medialla on taipumus jättää se huomiotta.

Rikastu nopeasti -projekti

”Nämä ovat voimia, joille politiikka on lähes kokonaan keplottelua, hyväksikäyttöä, vaalilistoja, jotka laaditaan tai kumotaan päähänpistojen mukaan ja suosion ostamiseksi”, todetaan äskeisessä SACP:n keskusteluasiakirjassa tästä suuntauksesta.

“Se on ryhmäkuntalaisuutta, jonka juuret ovat poliittisten asemien tavoittelussa yksinomaan tarkoituksessa rikastua. Se on politiikkaa, joka on lähes täysin tyhjä politiikasta ja ohjelmista – siksi se pelkää yhtenäistä ANC:tä, joka kykenee toteuttamaan poliittisen arvioinnin ja järjestöllisen uudistamisen agendaansa. Voimme odottaa yrityksiä hajaannukseen näiltä tahoilta.”

SACP arvioi näiden oikeistosiiven ainesten kehitystä ANC:ssä asiakirjassa nimeltä “1996 luokkaprojekti”. Nimi viittaa ajanjaksoon, jolloin ANC hylkäsi paljon edistyksellisistä poliittisista ohjelmistaan köyhyyden poistamiseksi ja jolloin ANC luonne joukkoliikkeenä korvattiin ahtailla, pääosin oikeistolaisen puolueen intresseillä, jotka keskittyivät entisen presidentin Thabo Mbekin ympärille.

SACP:n mukaan Mbekin presidenttikauden “1996 luokkaprojektin” ydinpilari oli tahallinen yritys käyttää valtiovaltaa mustan kapitalistikerroksen luomiseksi kansallis-demokraattisen vallankumouksen strategisena tavoitteena. ”Vaikka mustien kapitalistien orgaaninen ilmaantuminen oli todennäköisesti väistämätön tulos maamme demokratisoinnista ja rotuerottelun lopettamisesta, tällaisen kerroksen luominen ei ollut koskaan aikaisemmin ollut NDR:n strateginen tavoite, kunnes se äkkiä salakuljetettiin agendalle vuonna 1996.”

Tätä mustan kapitalistikerroksen luomista yhteiskunnassa kutsutaan yleisesti Black Economic Empowermentiksi (BEE). Vaikeasti käännettävä nimi voisi olla vaikka Musta taloudellinen voimaannuttaminen. SACP arvioi BEE:n kapeiden puitteiden olleen yksi syy nykyiseen luokkataistelutilanteeseen Etelä-Afrikassa.

“Me elämme nyt seurausten kanssa. Noin 500 miljardia randia eläkerahastoista, valtion rahakirstuista ja yksityissektorilta on suunnattu kelluviin yksityisiin BEE-osakekauppoihin. Vielä pahempaa, tämä on rahaa, joka on nyt palaamassa takaisin järjestöihimme tarkoituksella ostaa ääniä, rahoittaa ryhmäkuntatoimintaa, painaa T-paitoihin nuorten johtajien kasvoja jne.”

Laaja voimaannuttaminen, uusi kasvun tie

SACP korostaa, että vaikka se kannattaa mustan enemmistön voimaannuttamista ja pitää sitä NDR:n yhtenä ydinasiana, se kuitenkin kysyy, saattaako suppea BEE, erityisesti BEE-säännöt, jotka vaativat prosenttimääräisiä tavoitteita kapitalistiselle omistukselle, ANC-liikkeen alttiiksi sellaisille aineellisille ehdoille, joilla on kielteinen vaikutus siihen.

SACP:n keskuskomitea on ehdottanut, että ANC:n pitäisi uudelleen tarkentaa tärkeät päätökset, joita liike teki vuonna 2007. Mutta sen pitäisi myös keskittyä sen jälkeen tehtyihin edistysaskeliin. Erityisesti SACP haluaa ANC:n arvioivan edistysaskeleen, joka hallituksessa tehtiin talouden asettamiseksi uudelle kasvu-uralle, joka on työpaikkoja luova ja tuloksiltaan tasa-arvoisempi.

SACP:n mukaan avainkatalysaattori työpaikkojen luomiseksi ja puolikoloniaalisen kasvutien muuttamiseksi on talouden keskeisten teollisuussektorien elvyttäminen. On myös kasvava tietoisuus siitä, että uuden kasvutien avainpilarin on oltava suuri vallankumous kasvatuksessa ja koulutuksessa.

SACP on vaatinut selvää toimintaohjelmaa paremman yhtenäisyyden aikaansaamiseksi ANC-liikkeen ja sen liittolaisten SACP:n ja COSATU:n kesken. Tämän toimintaohjelman on oltava perusolemukseltaan valtiojohtoinen ja joukkojen käymä taistelu talouden muuttamiseksi kasvun tielle.

Kirjoittaja on Tiedonantajan Etelä-Afrikan kirjeenvaihtaja. Käännös Erkki Susi.