Brittiteos Kiinan valtarakenteista

Britti Richard McGregor on kirjoittanut useille kielille käännetyn teoksen Puolue - Kiinan hallitsijoiden salainen maailma.

Kirja on ilman muuta mielenkiintoinen kaikille, joita politiikka ja varsinkin Kiina ja sen kommunistit kiinnostavat. Ja vaikkei kiinnostaisikaan, niin jokainen tällä planeetalla alkaa olla tavalla taikka toisella Kiina-ilmiön vaikutuspiirissä.

Journalisti McGregor on elänyt Kiinassa perheineen yli 20 vuotta ja tutustunut perinpohjin maahan, sen tapoihin ja elämään. Hän on tutustunut enemmän ja vähemmän korkeissa asemissa oleviin kommunisteihin ja muihin hallinnossa oleviin henkilöihin ja haastatellut heitä.

Kirja tuntuu siinä mielessä ristiriitaiselta, että kirjoittaja käyttää paljon sivuja todistellakseen kiinalaisen yhteiskunnan huonoja piirteitä: korruptiota, epätasa-arvoa, siis jopa huikeassa määrin; ja yhden puolueen ehdotonta valta-asemaa. Siis demokratian puutetta länsimaisittain katsoen.

Toisaalta kirjoittaja joutuu myöntämään yhden vasemmistolaisen puolueen vallasta johtuvat puolet: johdossa on ihmisiä, joilla on selvä käsitys yhteiskunnan kokonaisuudesta ja suunnasta sekä halu harmoniaan, hyvinvointiin. Puolue on osannut yhdistää politiikan ja talouden niin, että ne tukevat toisiaan, ja ovat aikaansaaneet uuden tyyppisen kommunisti-johtoisen yhteiskunnan syntymisen tälle planeetalle.

Kiinan Kansantasavalta syntyi 1949 Mao Zedongin johdolla. Maon politiikka oli kirjan mukaan osittain ennalta arvaamatonta ja pahoja virheitä tehtiin. Valtaan nousi 1976 tapahtuneen Maon kuoleman jälkeen Deng Xiaoping. Dengin aikana KKP (Kiinan Kommunistinen Puolue) otti uuden suunnan, piti politiikan ohjat edelleen tiukasti käsissään, mutta vapautti talouden pyörät pyörimään. Tällä oli huikeat seuraukset, jos myös tietysti ongelmia.

Puolueen vanhoilliset ja uudistusmieliset, kuten McGregor kirjoittaa, kävivät kiivasta taistoa siitä, voidaanko puolueeseen ottaa ja hyväksyä yrittäjiä, suorastaan eräänlaisia kapitalisteja. Nyt heitä on ollut puolueessa jo jonkun vuoden. McGregor antaa ymmärtää, että KKP:n johto varmistaa tällä strategialla sen, ettei KKP:n ulkopuolelle pääse syntymään merkittävää oppositioliikettä.

Länsimaiden porvarillisissa valtioissa vallitsee yleensä vallan kolmijako: lainsäädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovalta ovat erikseen peruna Ranskan vallankumouksesta. Kiinassa puolue on ylin päättävä elin kaikissa asioissa.

KKP ei tarvitse eikä kaipaa länsimais-porvarillisia näkemyksiä, mitä yhteiskunnan hoitoon tulee. McGregor tuumailee kuitenkin, että ehkäpä vallan hajauttaminen sopivassa määrin auttaisi korruption kitkemisessä. Kirjan mukaan tästäkin käydään keskustelua KKP:n sisällä.

Entä itse KKP ja sen jäsenet? Maon aikana puolueen jäsenistö perustui etupäässä tehdasproletariaattiin ja maanviljelijöihin. Nykyisin jäsenistö on etupäässä kaupunkien keskiluokkaa. Jäsenistö on runsas, jokaista kahtatoista Kiinan kansalaista kohti on yksi kommunisti.

McGregor: ”Teoriassa Kiina voi saada kaiken – demokratian, toimivan oikeuslaitoksen, elämää sykkivän kansalaisyhteiskunnan, väittelynhaluiset ajatushautomot, innovatiiviset yliopistot ja kukoistavan yksityisen sektorin – kunhan ne vain kehittyvät puolueen niille asettamien rajojen puitteissa.”

Richard McGregor: Puolue – Kiinan hallitsijoiden salainen maailma. Otava 2010, 300 sivua.