Kuolemantanssi
Toisin kuin Robert Altmanin Tanssin Taika, Darren Aronofskyn Musta joutsen (Black Swan, USA, 2010) ei yritä tehdä katsojaa tutuksi sisäänpäin kääntyneen balettimaailman arkirutiinien ja pikkuhaasteiden kanssa. Jälkimmäinen keskittyy sen sijaan kuvaamaan tuon oudon planeetan asukkeja, seksuaalisesti rajoittuneita, pakkomielteisiä perfektionisteja, joiden arkkityypiksi Natalie Portmanin esittämää Ninaa voisi luonnehtia. Hänen maailmassaan harjoittelu heijastelee päänsisäisiä myrskyjä, henkistä kamppailua ja lopulta romahdusta tytön yrittäessä ylittää omat fyysiset rajansa; myös koreografia on yksi keino ilmaista, kuinka riivatun tanssijan mielikuvitus kääntyy häntä itseään vastaan.
Itse esitys, loppuhuipennus, on jotain yleisölle välittyvän visuaalisen konkretian ja ballerinan hengenvaarallisten harhojen väliltä – Nina tuhoaa oman alitajuntansa ja onnistuu näin nousemaan taiteen vaatimalle huipputasolle, mutta riipii samalla oman identiteettinsä pelkäksi tyhjäksi kuoreksi, jonka ainoaksi tehtäväksi jää tanssin palveleminen. Perfektionismin tavoittelu ei hellitä koskaan, ja kuten filosofiassa uskotaan, äärimmäinen täydellisyys on saavutettavissa vain kuolemassa.
Ei ole suurikaan ihme, että Portman, koko ikänsä täydellisyyteen pyrkinyt hyvän perheen ahkera kympin oppilas, omistautui roolityöhönsä parhaan naispääosan Oscarin arvoisesti. Fyysiseen Kuin raivo härkä -rooliinsa valmistautuvan Robert De Niron sisukkuudella hän sisäisti roolinsa henkisesti sekä fyysisesti niin erinomaisesti, että sitä oli lopulta mahdotonta erottaa näyttelijän omasta persoonasta, henkilökohtaisesta historiasta ja filmikuvausten jälkeisistä tapahtumista. Näyttelijätär nai elokuvan koreografin, tuli raskaaksi, sai himotun ja arvostetun Oscarin ja suunnittelee jäävänsä joksikin aikaa tauolle perheenlisäyksen vuoksi.
Mitä virtuoosimaisiin suorituksiin tulee, tämä on ehdottomasti sellainen ja siis jo itsessään katsomisen arvoinen. Portmanin työskentelyä Mustassa joutsenessa voikin hyvin verrata Charlize Theronin loistoon Monsterissa.
TA-tähdet: * * * *
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Metsästä tuli näyttämö ja näyttelijöistä sen tulkkeja, kun Metsäteatteri toi huumorin, utopian ja kriittisen kysymisen keskelle Sävärin metsää Sastamalassa. Metsäkissa2044-hankkeen osana toteutettu Puut ja heidän vehreytensä -demo kutsui yleisön katsomaan metsää toisin – ei vain kuitupuuna, vaan yhteisenä elämän tilana, jossa ilo ja nauru voivat olla radikaalia vastarintaa. Jutun lopusta löydät tiedot Tampereen metsissä syksyllä nähtävistä maksuttomista Metsäteatterin esityksistä ja niihin ilmoittautumisesta.
11.-12. 10. Helsingissä järjestettävä Tiedonantaja-festivaali nostaa esiin sen, mitä valtamedia usein sivuuttaa: pääoman kasautumisen, työn arjen ja yhteiskunnallisen vastarinnan. Festivaali kokoaa yhteen aktivistit, tutkijat ja taiteilijat, jotka eivät tyydy katsomaan sivusta, kun sananvapaus ja moniäänisyys murenevat teknologisen ja taloudellisen vallan puristuksessa. Tapahtuma toimii vastavoimana mediakentän keskittämiselle ja kutsuu työväenluokan ääntä esiin – ei vain kuultavaksi, vaan vaikuttamaan.
Lauri Ylönen tuo uuden äänen Bad Wolvesin raskaaseen soundiin. Uusi versio kappaleesta Say It Again on enemmän kuin musiikkia – se on kohtaaminen. Kulttuuriteollisuus on paketoinut tunteet, Ylösen ääni toimii ja hengittää. Tässä raidassa kuuluu yhteistyön voima.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.