Korjaamo Galleria Helsingin Töölössä täyttyi Riiko Sakkisen isoista, värikkäistä maalauksista ja keramiikkalautasista. Ne kertovat ironisesti nykyisestä kapitalismista ja kulutusyhteiskunnasta. Niiden hahmot ovat peräisin esimerkiksi tv-sarjojen ja muun populaarikulttuurin sekä mainonnan kuvastoista.

Esimerkiksi teoksen I Love Money nimi on suoraan amerikkalaisesta tosi-tv-sarjasta. John F. Kennedyn virkaanastujaispuheen kuuluisa slogan on puolestaan muuttunut muotoon: ”Älkää kysykö, mitä kapitalismi voi tehdä hyväksenne, vaan mitä te voitte tehdä kapitalismin hyväksi!”

Näyttelyssä on myös ”punainen huone”, jonka 57-osainen teos 57 Varieties esittelee punaisen eri sävyjä ja punaisiksi miellettyjä asioita. Taustalla on ketsuppivalmistaja Heinzin tunnettu mainoslause.

Sakkinen kertoo, että hänestä tuli taiteilija tavallisesta poikkeavalla tavalla. Hän ei ollut lapsena erityisen hyvä piirtämään tai maalaamaan.

– Kiinnostuin taiteesta, kun tajusin, että se on yhteiskunnan vapain alue, missä pystyy tekemään mitä tahansa: saa muokata todellisuutta, valehdella niin paljon kuin haluaa, eikä tarvitse olla looginen vaan voi kirjoittaa manifestin ja seuraavalla viikolla toimia itse sitä vastaan.

Ihan mitä tahansa Sakkinen ei kuitenkaan tee, vaan hän haluaa kuvata todellisuutta jossa elämme. Hän määrittelee oman suuntauksensa turborealismiksi.

– Moottorissa on turbiini, joka saa siitä enemmän energiaa irti. Käytän todellisuutta sellaisena kuin se on, mutta pistän sille vielä enemmän kierroksia. Teen taidetta näkyvästä maailmasta, mutta pyrin tekemään sen vielä näkyvämmäksi.

Sakkinen on kehittänyt itselleen yhteiskunnallisesti kantaaottavan taiteilijan roolia. Varsinkaan tänä päivänä valtaosa taiteilijoista ei ole julkisesti kantaaottavia intellektuelleja.

– Itselleni yhtä tärkeää kuin galleriassa esillä oleva taide  on roolini yhteiskunnallisena keskustelijana. Kirjoitan blogia ja kolumneja ja otan kantaa asioihin, Sakkinen sanoo.

Espanjassa vuodesta 2003 asunut Sakkinen liittyi reilu vuosi sitten Espanjan kommunistiseen puolueeseen. Aikaisemmin hän oli ajatellut, että taiteilijan pitää olla täysin vapaa eikä kuulua mihinkään puolueeseen.

– Käytin sellaista metaforaa, että ammun joka suuntaan. Halusin olla täydellinen dissidentti ja kyseenalaistaa kaiken.

Syyria muutti kaiken

Kaksi matkaa Syyriaan muuttivat kuitenkin Sakkisen näkemyksen. Jälkimmäisellä matkalla kesällä 2012, jolloin hänellä oli Damaskoksessa näyttely, sisällissota oli jo käynnissä. Hän sai tapahtumista sellaisia tietoja, joita länsimainen media ei välittänyt.

– Näyttelyni kuraattori, jonka kanssa tein töitä, kertoi joka aamu, keitä kaikkia lännen tuemat vapaustaistelijat olivat sinä yönä teloittaneet. Ensimmäisenä he iskivät taiteilijoita ja intellektuelleja kohtaan, tappoivat professorit kuvataideakatemiasta. Tuntui makaaberilta: olin ajatellut ampuvani joka suuntaan ja nyt olin tilanteessa, jossa ihmisiä oikeasti kuolee ympärilläni.

– Tajusin, että on oikeastaan hirveän helppoa olla kaikkea vastaan. Se mikä vaatii selkärankaa on olla oikeasti jonkin asian puolesta. Jos vastustaa jotain, on sanottava mitä haluaa tilalle ja mikä on vaihtoehto jota kannattaa.

Sakkinen alkoi puhua julkisesti vaikutelmista, joita hän oli Syyrian tilanteesta saanut, jo paikan päällä ja myöhemmin Euroopassa. Luonteva askel oli ruveta ottamaan kantaa laajemmin kuin vain yhdessä asiassa. Tästä ajattelusta seurasi Espanjan kommunistisen puolueen jäsenyys. Puolue toimii Espanjan yhtyneen vasemmiston (Izquierda Unida) sateenvarjon alla ja osallistuu sen listoilla vaaleihin. Varsinaiseksi poliitikoksi Sakkinen ei kuitenkaan aio ryhtyä.

Isoin kohu Etelä-Koreassa

Sakkisen teokset ovat useasti herättäneet huomiota ja kohuakin. Aivan omaan sfääriinsä hänen taiteensa herättämä keskustelu ylsi Etelä-Koreassa, jossa hän osallistui töillään isoon kansainväliseen taidenäyttelyyn Yeosun rannikkokaupungissa. Sakkinen halusi tehdä jotakin korealaista, mutta ei ollut koskaan käynyt maassa eikä tiennyt siitä paljoa. Hän mietti, mitä ulkomaalaiset yleensä tietävät Koreasta.

– Mitkä ovat siellä kaksi isointa brändiä? Samsung ja Kim Il Sung. Nehän rimmaavat hyvin yhteen. Maalasin seinään: ”We love Samsung and Kim Il Sung”. Laitoin siis taloudellisen vallan ja poliittisen vallan samalle viivalle, Sakkinen taustoittaa.

Ilmeni, että niin ei olisi saanut tehdä: Kim Il Sungin ylistäminen on Etelä-Koreassa rikos.

– Kun lehdistön edustajat tulivat sisään näyttelyyn, he rupesivat huutamaan suoraa kurkkua. Teosta vastaan järjestettiin mielenosoituksia. Teos oli uutisaiheena televisiossa, radiossa ja lehdissä, ei kulttuuriosastolla vaan pääuutisissa. Kun olimme lähteneet maasta, teos sensuroitiin. Sekä turvallisuuspalvelu että poliisi tutkivat asiaa. Ymmärsin heidän lopulta päättäneen, että syytettä ei nosteta. Eräs eteläkorealainen kaveri kuitenkin väitti, että minulla ei ole tämän jälkeen enää Etelä-Koreaan asiaa.

Puolustajiakin Sakkinen sai. Eräs eteläkorealainen taiteilija totesi, ettei maassa ole todellista sananvapautta, jos se ei koske taidetta ja sitä, että voi olla myös ironinen ja leikillinen.

Joulupukilta apua työttömyyteen

Helmikuussa Sakkinen sai runsaasti huomiota Madridissa järjestetyssä kansainvälisessä nykytaidetapahtumassa ARCOmadrid 2014. Esillä oli samoja lautasia kuin nyt Korjaamo Galleriassa. Ne ovat arvostettua Talavera de la Reinan keramiikkaa, läheltä Sakkisen Toledossa sijaitsevaa kotikylää Cervera de los Montesia. Sikäläiset maalarimestarit ovat muuntaneet Sakkisen piirustuksia ja maalauksia keramiikkaan sopivaksi.

Isoin teos tapahtumassa oli kuitenkin valotaulu, jossa luki: ”Kirjoittakaa joulupukille ja pyytäkää työtä”. Se oli kannanotto suurtyöttömyyden vaivaaman Espanjan tilanteeseen ja EU:n rooliin siinä. Sakkinen oli paikalla virallisesti suomalaisena taiteilijana, vaikka asuukin Espanjassa. Hänestä Suomikin on osaltaan vastuussa Espanjan kurjuudesta, erityisesti suomalainen talouskomissaari Olli Rehn.

– Rehn on vähän kuin se joulupukki. Espanjalainen työläinen ei pysty mitenkään vaikuttamaan omaan tilanteeseensa. Hän voi vain kirjoittaa fiktiiviselle auktoriteetille kuten joulupukille kirjeen, jossa toivoo töitä.

Rehnille kirjoittaminen auttaa yhtä vähän kuin joulupukille kirjoittaminen.

Valotaulun viesti sai uutta sisältöä, kun Sakkinen tapasi tapahtumassa sattumalta muun muassa ostoskeskuksissa joulupukkina työskentelevän lasten viihdyttäjän. Hänellekin lapset ja vanhemmat tuovat kirjeitä, ja yksi tavallisimmista asioista kirjeissä on, että lopussa lapset toivovat isälle ja äidille töitä.

– Kun mietin slogania, tällainen ei tullut mieleenikään, Sakkinen sanoo.

Mies on arkistoinut kaikki joulupukkina saamansa kirjeet. Seuraavaksi Sakkinen suunnittelee tekevänsä näyttelyn, jossa valomainoksen lisäksi olisivat mukana todelliset kirjeet, joissa työttömien lapset pyytävät joulupukilta töitä isälle ja äidille.

Riiko Sakkisen näyttely ”Riiko Sakkinen maalasi itsensä nurkkaan” Korjaamo Galleriassa Helsingissä (Töölönkatu 51 a-b) 13.4. saakka.