Alkuperäinen kirjoittaja: Jyrki Laukkanen

Isoisäni oli vapaaehtoisena hevosvälskärinä Japanin sodassa 1904.
Helsinkiin palattuaan hän löysi töitä
tulkkina Itämeren laivastosta. Kun
Helsinkiä linnoitettiin 1914 Leppävaaran tienoilla ja nykyisen Pajamäen alueella niin hän oli jonkin-
laisena nokkamiehenä . Puunkaatopuuhissa kiinalaiset sotavangit olivat erityisen ammattitaidottomia. Sattui parikin kertaa ,että puu kaatui kaatajiensa
päälle. Kun allejäänyt todettiin kuolleeksi , niin kaikki kokoontuivat
hänen ympärilleen hohottamaan ja naureskelemaan. Ehkäpä he iloitsivat
ruumiin puolesta , että tämä pääsi
huilaamaan. Ehkäpä mekin voisimme
iloita kun elämäntyönsä tehnyt pääsee
ikuiseen lepoon ja naureskelee mennessään meille , jotka jäämme
linnoituksiamme rakentelemaan.