KOLUMNI: Mikämikämaa
Suomi on täynnä erilaisia jukuku- ja mikämikämaita, joihin lapsia kesäisin raahataan. Talvella sitten muistellaan helvetillisiä ruuhkia, kallista ja huonoa ruokaa sekä riitoja ja huonotuulisutta, joka reissuihin on liittynyt. Ja päätetään mennä ensi kesänä uudestaan.
Itse asun kymmenen kilometrin päässä Puuhamaasta, joten usein ajan autolla siitä ohi. Joka kerta nähdessäni automäärät parkkipaikalla tunnen ahdistusta ja suurta kiitollisuutta siitä, että en ole siellä itse.
Yhteistä näille kaikille turhuuden markkinoiden ilmentymille on keinotekoisuus ja siitä syntyvä tunne absurdista näytelmästä. On vaikea mennä täydestä sydämestä hommaan mukaan, kun tuntee Puuhanallen. Tai siis nuoren ihmisen, joka pienellä palkalla hikoilee tuon mielikuvitushahmon puvun sisällä.
Absurdiutta lisää vielä kunnallisten päättäjien hymistely siitä, miten Puuhamaa on pyyteetön hyväntekijä tarjotessaan Janakkalan kunnan nuorille töitä. Hyväntekijä? Kaikkea kanssa! Riistokapitalismia puhtaimmillaan. Pätkä-, silppu-, mikro- jne. töitä työnantajan sanelemilla ehdoilla. Palkka on niin huono, että vain kotona asuva nuori, jonka ei tarvitse maksaa veroja, saadaan sillä töitä tekemään. Näitä nuoria ei varmaan saa mukaan laulamaan mainoslaulua Puuhamaa on hauska paikka!
o o o
Mutta pieniä ovat silakat joulukaloiksi eli meikäläiset puuhamaat suuren maailman rinnalla. Olen viime aikoina kuunnellut korvat höröllään Neuvostoliiton/Venäjän asioista radiossa. Sekä entinen Neuvostoliitto että nykyinen Venäjä ne vasta tuntuvatkin mikämikämaalta. Idässä on valtio, jossa toisaalta kaikki (paha) on mahdollista ja toisaalta taas ei mikään (hyvä) ole mahdollista. "Asiantuntijoiden" mukaanhan ko. valtio ei ole valtio, vaan mielentila tai sielunmaisema.
Asioiden näin ollen ei siis ole mitään ihmettelemistä siinäkään, että uutiset sieltä eivät ole uutisia vaan jokaisen toimittajan omaa, usein harhaista tajunnanvirtaa. Ja kun asiat tulevat omasta alitajunnasta tai omista traumoista, ei toimittajan tietenkään tarvitse harrastaa mitään sellaista joutavaa asiaa kuten lähdekritiikki. Kato kun mul on sellanen fiilis, et ryssä on ryssä vaik voissa paistais, riittää jutun kuin jutun faktojen tarkistamiseksi.
Vai mitä on ajateltava siitä, että kun venäläinen ex-vakooja kuolee EU-Englannissa sijaitsevassa Lontoon kaupungissa, niin EU-Suomen ulkoministeri patistaa Venäjän presidenttiä selvittämään asian? Tai kun saman asian tiimoilta vähän myöhemmin Ylen asiaohjelmassa keskustellaan, niin "asiantuntija" kertoo ihan pokkana Neuvostoliitosta maana, jossa ei oikein juuri muuta tapahtunut kuin kehiteltiin myrkkyjä. Niillä sitten pääasiassa tapettiin leireillä olleita ihmisiä, mutta aina tarvittaessa myös ulkomailla olleita toisinajattelijoita, omia ja vieraita vakoilijoita ja ilmeisesti muuten vaan ihan piruuttaan joitain ihmisiä.
Neuvostoliittohan on se absoluuttisen eli täydellisen pahan keskittymä, josta kaikki esim. nykyisen kapitalistisen Venäjän ongelmat johtuvat. Vielä en ole kuullut puhetta siitä, miten Neuvostoliitto on aiheuttanut Irakin nykyisen verilöylyn. Mutta se varmaan johtuu vain siitä, että täällä ollaan niin suomettuneita ja nöyristellään itään päin!
MARKKU TULANDER
Kirjoittaja on janakkalalainen kommunisti ja teologi. markkutulander@hotmail.com