Etelä-Afrikan kommunistit tähtäävät työväenluokan vahvempaan johtajuuteen

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 47/18.12.2009

(Turfloop, Etelä-Afrikka) Etelä-Afrikan kommunistinen puolue (SACP) on sitten vuoden 2007 lähes kaksinkertaistanut jäsenmääränsä 96000:een ja vahvistanut läsnäoloaan hallituksen rakenteissa. Näin sillä on paremmat asemat vaikuttaa maata vaivaavaan alikehittyneisyyden kriisiin.

SACP:n jäsenmäärä suurempi kuin koskaan

Puolueen jäsenmäärä on nyt suurempi kuin koskaan sen 88-vuotisessa historiassa.

Puolue piti ylimääräisen puoluekokouksensa 10.–13. joulukuuta arvioidakseen nykytilannetta ja toteuttaakseen puolueohjelmaansa. Tapahtumaan osallistui noin 900 valtuutettua maan yhdeksästä provinssista ja se pidettiin Turfloopin yliopistokaupungissa Limpopin provinssissa.

Pitopaikka oli sama, jossa Etelä-Afrikan kansalliskongressi ANC piti 52. puoluekokouksensa vuoden 2007 lopussa. Tuossa kokouksessa ANC teki päättävän käännöksen vasemmalle hyväksymällä uuden ohjelman, joka painottaa suurempia satsauksia terveydenhuoltoon, koulutukseen, yhteisöjen kehitykseen, rikollisuuden torjuntaan ja maaseudun kehittämiseen. Se merkitsi luopumista uusliberalistisesta lähestymistavasta politiikkaan, jota oli noudatettu 1990-luvun puolivälistä lähtien.

Juuri tuossa ANC:n kokouksessa järjestö valitsi uuden johdon korvaten Thabo Mbekin Jacob Zumalla. ANC:n johtajana Zumasta tuli maan presidentti ANC:n vaalivoiton jälkeen tämän vuoden huhtikuussa.

Köyhyys, suuret tuloerot ja työttömyys vaivaavat yhä

SACP:n ylimääräinen puoluekokous tarkasteli edistystä, jonka puolue on saavuttanut keskipitkän aikavälin visionsa toteuttamisessa. Visio sisältyy puoluemanifestiin "Etelä-Afrikan tie sosialismiin", joka hyväksyttiin heinäkuussa 2007 puolueen 12. puoluekokouksessa.

Etelä-Afrikan yhteiskunnallista ja taloudellista siirtymävaihetta demokraattisen vaiheen alkamisesta 1994 ovat vaikeuttaneet luokkataistelut, jotka ovat suurelta osin suosineet yhteiskunnan varakkaimpia osia.

SACP:n pääsihteeri Blade Nzimande piirsi karun kuvan muutoksen puuttumisesta maassa huolimatta joistakin parannuksista köyhien yhteisöjen palveluissa.

"Miksi on niin, että yli 15:n demokratian vuoden jälkeen Etelä-Afrikan Gini-indeksikerroin osoitti äärimmäisen suuria pysyviä ja rodusta johtuvia tuloeroja? Työttömyys, erityisesti nuorisotyöttömyys pysyy sitkeästi kriisitasolla. Huolimatta vaatimattomasta ja epävarmasta käänteestä kasvuun tämän vuoden kolmannella neljänneksellä, köyhyyden ja ahdingon tasot mustan väestön asuttamissa kaupunginosissa ja maaseutuyhteisöissä ovat vakavia ja usein huonontuvia."

Vaikka puolue on onnellinen parantuneesta vaikutuksestaan hallitukseen ja valtiovaltaan, se on huolissaan siitä, että paha köyhyys vaikuttaa maassa enemmistöön ihmisistä, mikä yhdistettynä HIV-pandemiaan ja joukkotyöttömyyteen on vienyt maan tuhon tielle.

Puolueesta tuntuu siltä, että paljon aikaa on hukattu käymisessä käsiksi tilanteeseen. Samaan aikaan maan hyvinvoiva keskiluokka jatkaa hyötymistä rajusti hyväksikäytetystä yksityisestä sektorista, kun taas julkisen sektorin korruptio luo varakkaita byrokraattisia eliittejä.

Joukkovieraantumisen vaara

SACP:n apulaispääsihteeri Jeremy Cronin varoitti "vakavasta joukkovieraantumisen vaarasta yhteiskunnassa". Lähes puolet–lähes kolme miljoonaa–6,8 miljoonasta 18–24-vuotiaasta nuoresta ei ole enempää koulutuksessa, työssä kuin työharjoittelussakaan.

SACP:n jäsenkunta on ankkuroitunut yhteiskunnan köyhien ja syrjäytyneiden keskuuteen. SACP:n jäsenistä 70 prosenttia on työttömiä. "On saavutus saada työttömiä tässä laajuudessa järjestäytyneiksi", sanoi Cronin, "mutta se muodostaa valtavan haasteen organisaatiolle". Hän sanoi, että vain 39 prosenttia puolueen jäsenistä on naisia, mikä "ei selvästi ole tarpeeksi".

Työväenluokan hegemonia

SACP yhdessä ammattiliittojen konfederaation COSATU:n ja ANC:n kanssa muodostaa kolmekantaisen liittouman. Liittouma, joka neuvottelee hallituspolitiikan suunnasta, mutta oli vuosia sivuraiteella, on nyt voimistunut. Presidentti Zuma on palauttanut ANC:n liittoumaan, mikä säilyttää hallitsevan puolueen joukkoliikkeen omaisen luonteen.

SACP:n tavoitteena on nyt vahvistaa työväenluokan edustusta hallituksessa. Kaksi vuotta sitten SACP:n puoluekokouksen tunnuslause oli kommunistikaaderien saaminen eturiviin vaikuttaville paikoille.

Tuo tunnuslause on nyt kehittynyt tunnuslauseeksi työväenluokan hegemonian rakentamisesta kaikilla valtion aloilla. Kahden tunnuslauseen ero on siinä, että puolue on tehnyt itsestään paljon näkyvämmän julkisessa elämässä kahden viime vuoden aikana. Kuten SAPC:n keskuskomitean toimintaselostus puoluekokoukselle korostaa, "taistelu työväenluokan hegemoniasta valtiossa on taistelua sellaisen valtion kehittämiseksi, joka tukee kansanjoukkoja ja jota kansanjoukot tukevat".

Tämä ei SACP:n mukaan merkitse "työväenluokan eristäytymistä, vielä vähemmän puoluesovinismia. Työväenluokan hegemonia merkitsee työväenluokan kykyä tarjota johdonmukainen strateginen johto yhteiskunnallisten voimien mitä laajimmille kerroksille."

MARK WALLER

Kirjoittaja on Tiedonantajan Etelä-Afrikan-kirjeenvaihtaja.

Käännös Erkki Susi.