TA-ARVIO: Jäähyväiset Nathan Zuckermanille, eli Philip Roth kirjailijan vapaudesta ja ikääntymisestä
Philip Roth on kirjoittanut parhaat romaaninsa vasta myöhemmässä iässä. Sellaiset teokset kuin Amerikkalainen pastoraali (suom. 2000), Mieheni oli kommunisti (suom. 2002), Ihmisen tahra (suom. 2003) ja Salajuoni Amerikkaa vastaan (suom. 2005) ovat nostaneet hänet maailman parhaimpien kirjailijoiden joukkoon. Roth on palkittu lukuisilla kirjallisuuspalkinnoilla, mutta se kaikkein tärkein, Nobel on jäänyt puuttumaan.
Sen sijaan Rothille on 2002 myönnetty American Academy of Artsin korkein kunnianosoitus, Gold Medal in Fiction, jonka ovat aiemmin saaneet muun muassa sellaiset kirjailijalegendat kuin John Dos Passos, Saul Bellow ja William Faulkner.
Roth on kolmas elossa oleva kirjailija, jonka teokset maineikas Library of America julkaisee täydellisenä laitoksena. Viimeinen kahdeksanosaisesta Roth-sarjasta on määrä julkaista vuonna 2013.
Nimi Nathan Zuckerman lienee kirjallisuuden ystäville yhtä tuttu kuin nimi Philip Rothkin. Zuckerman on Rothin alter ego, jonka tämä esitteli jo romaanissaan My Life as A Man (1974, suom. Miehen muotokuva, 1976). Varsinaisen päähenkilön rooliin Zuckerman pääsi kumminkin vasta teoksessa The Ghost Writer (1979, suom. Haamukirjailija 1980).
Zuckerman on esiintynyt kaiken kaikkiaan yhdeksässä Rothin romaanissa, kun mukaan lasketaan viimeisin suomennos Haamu poistuu (2008). Tässä kirjassa Roth heittää jäähyväiset rakkaalle Nathan Zuckermanille. Teos on samalla Rothin 28. romaani.
o o o
Haamu poistuu -romaanin päähenkilö Nathan Zuckerman on ollut kauan pimennossa. Hän on kuin agenttitarinoiden "mies kylmästä", joka on asunut 11 vuotta maaseudulla. Hän on paennut vuorille saatuaan juutalaisuutensa tähden uhkauksia. Mies on sen jälkeen ollut ulkona kaikesta, hän on harrastanut kirjoittamista, mutta ei ole seurannut sen paremmin televisiota kuin muitakaan tiedotusvälineitä vuosikausiin.
Mutta nyt on tullut aika laskeutua alas vuorilta "sivilisaation" pariin New Yorkiin. Tuskinpa Zuckerman olisi tullut ihmisten ilmoille vieläkään, mutta syöpäisen eturauhasen poiston jälkeen elämä on muuttunut hankalaksi.
Zuckerman on saanut tarpeekseen leikkauksen aiheuttamasta virtsankarkailusta ja impotenssista. Hän tulee Manhattanille operaatioon, jolla on tarkoitus korjata nämä miehiset hankalat vaivat. Oi rakon hallinta, millaisen vapauden se toisikaan! Puhumattakaan kohenevasta mieskunnosta!
Roth palaa uudessa romaanissaan Haamukirjailija-teoksen henkilögalleriaan. Nathan Zuckerman tapaa New Yorkiin saavuttuaan naisen nimeltä Amy Bellette, jonka hän oli ensimmäisen kerran tavannut jo 1950-luvulla muodissa olleen kirjailijan E. I. Lonoffin luona.
Bellette ja Lonoff olivat aikoinaan osoittaneet Nathan Zuckermanille yksinäisen tien kohti kirjailijan kutsumusta. Kuinka ollakaan, kaikki me vanhenemme, niinpä ihastuttavasta, himoittavasta Amy Bellettestä on tullut raihnainen, aivoleikkauksesta toipuva 75-vuotias vanhus. Eikä kukaan enää muista Lonoff-nimistä kirjailijaakaan.
Zuckerman viihtyy ainakin aluksi New Yorkissa; lisämaustetta viihtymiseen antaa vastaaminen nuoren parin lehti-ilmoitukseen. Pariskunta haluaisi vaihtaa kaupunkiasuntonsa maalla olevaan taloon. Mikä tilaisuus Zuckermanille, sitä paitsi parin nainen sattuu olemaan eroottinen tavalla, joka saa impotenssista kärsivän, vaippoja käyttävän Zuckermanin hirnahtelemaan orhin lailla. Vanheneminen voikin olla ihanaa, tuntuu Rothin viesti olevan. ....
ARTO TUOMINEN
Arvio kirjasta Philip Roth: Haamu poistuu. Suomennos: Arto Schroderus. WSOY 2008, sivuja 326.