NRF ja kampanja presidenttiä vastaan

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 12 / 28.3.2008

Näillä palstoilla ei ole taputettu presidentin, hallituksen ja SDP:n tekemälle "kompromissille" Naton nopean toiminnan joukkoihin osallistumisesta. Tuon "kompromissin" mukaanhan Suomi ei – toistaiseksi – osallistu NRF-joukkojen päivystysvuoroihin eli rotaatioon vaan ainoastaan "täydentävään" toimintaan.

Kuten Pekka Visuri kirjoituksessaan Turun Sanomissa (14.3.) toteaa, huomiota herättivät hallituspuolueiden ristikkäiset tulkinnat "kompromissin" sisällöstä. Hallituspuolueet eivät olleet kovinkaan yksimielisiä "kompromississa" mainittujen rajoitusten tarpeellisuudesta ja velvoittavuudesta. "Annettiin ymmärtää, että valmiutta on huomattavasti kovempiin tehtäviin, mutta aluksi tullaan toimeen näinkin. Keskustelua seuranneiden keskuudessa heräsi epäilys, että kysymys onkin vain pään avaamisesta avoimelle prosessille, joka johtaa pitkälle vietyyn Nato-sitoutumiseen."

Hyvin vähäisen pohdinnan varaan jäi kysymys, miksi Suomen pitäisi osallistua USA:n hallitseman sotilasliiton toimintaan, vaikka siihen ei ole jäsenyydestä aiheutuvaa velvoitetta.

Hallituksen selonteossa ei puhuta mitään myöskään siitä, millaiset ovat NRF-joukkojen erot EU-joukkoihin nähden. EU:n jäsenmaana Suomi osallistuu itse monivaiheiseen päätöksentekoon. Natolle alistettavat joukot sen sijaan siirtyisivät luovutuksen jälkeen Nato-kenraalin komentoon ilman kansallisia varaumia. Naton voimankäytön periaatteet ovat myös selvästi kovemmat ja tehtävien kirjo kattaa myös taistelut.

Kokonaan käsittelemättä on Visurin mukaan jäänyt Suomen rauhanturvapolitiikan kokonaistilanne ja se, onko Suomen etujen mukaista osallistua yhä laajenevaan ja pitkäaikaiseen kamppailuun Aasian nousevia voimia vastaan vai pitäisikö suosia rauhanomaisempia ratkaisuja.

Jos Visurin epäily pään avaamisesta prosessille, "joka johtaa pitkälle vietyyn Nato-sitoutumiseen", pitää paikkansa, niin mistähän aikataulusta on kyse?

Suorastaan kiilusilmäinen kampanja loppujenkin ulkopoliittisten valtaoikeuksien riisumiseksi presidentiltä (esim. Olli Kivinen, HS 18.3.) viittaa siihen, että Nato-piirien aikataulu on kireämpi kuin presidentti Tarja Halosen toisen kauden loppu vuonna 2012. Vaikka Naton jäsenhakemusta ei pystyttäisikään jättämään Halosen kaudella, kampanjalla voidaan yrittää tehdä presidentistä melko nopealla aikataululla "rampa ankka" ja ajaa läpi päätös ainakin Suomen osallistumisesta NRF-joukkojen päivystykseen.

Erityisen tärkeä ja ruma rooli tässä kampanjassa on Nato-henkisillä sosialidemokraateilla, sellaisilla kuin Paavo Lipponen, Liisa Jaakonsaari, Lasse Lehtinen ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Raimo Väyrynen.

Ollessaan viime maanantaina vieraana politiikan toimittajien lounaalla Väyrynen kertoi uskovansa, että Suomi joutuu harkitsemaan uudelleen osallistumista Naton NFR-joukkojen valmiuspäivystykseen. "Luulen, että myös päivystykseen osallistuminen nousee jossain vaiheessa esille. En usko, että tämä päätös oli lopullinen", Väyrynen sanoi oraakkelimaisesti. Varmaan Väyrysellä on tietoa uskonsa tueksi, sitä ei vain sovi kertoa julkisesti.

ERKKI SUSI