ARVIO: Vastakkaisasettelun aika ei ole ohi
On tullut nähdyksi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilas Edvin Laineen ohjaamana elokuvaversiona ehkä parikymmentä kertaa ja Rauni Mollbergin versiona kuutisen kertaa, mutta sattuneesta syystä ei kertaakaan mitään monista teatteriversioista. Niihin ei Kristian Smedsin Kansallisteatterin näyttämölle sovittamaa ja ohjaamaa Tuntematonta siis voi tässä vertailla. Mutta Laineen sovinnaiseen ja romaania kuohivaan elokuvaan verrattuna Kristian Smedsin Tuntematon on hyvin erilainen.
Smedsin Tuntematon on huikean hillitön ja samalla mitä painavin haaste keskusteluun.
Se on militarismin ja sen äpärälapsen simputuksen vastainen. Se näyttää sotakoneiston julmuuden; jos vastustat, sinut tallotaan jalkoihin ja sotketaan suohon.
Se on rajusti sodanvastainen, kuten Linna tahtoikin sanoessaan halunneensa kirjallaan ottaa sodalta arvostuksen pois. Se vie katsojan perimmäisten kysymysten äärelle ja ajattelemaan asioita, joista kumman harvoin puhutaan.
Smedsin tulkinta antaa piut paut kirjan tapahtumien kronologiselle järjestykselle. Se viittaa kintaalla perinteiselle "uskottavalle" realismille. Niinpä vihollissotilaatkin ovat pesukoneita, joita suomalaiset moukaroivat. Jokainen lekan- ja kirveenisku kuvaa laukausta ja sodan infernaalista meteliä.
Tulkinta tuo näytelmän tapahtumat nykyaikaan niin merkityssisällöltään kuin videokuvaa ja lavaelementtejä taitavasti hyödyntäen.
Ruumiskasoja kuvaavista vanhoista still-kuvista siirrytään nykyajan aseteknologian ihmeitä esittelevään videoon, jossa lämpökamera tallentaa USA:n armeijan suorittaman ihmiskohteen tuhoamisen. Se muistuttaa toden ja fiktion sekoittumisesta tässä sotien ja videopelien maailmassa, ehkä Jokelastakin.
Nuoren täydennysmiehen Hauhian suora lähetys rintamalta matkii herkullisesti tosi-tv:n, tv-chattien ja ruutujulkkisten höpinöitä
o
Smedsin Tuntematon ei ala paloaukealta. Siinä mennään suoraan asiaan, tappamiseen ja kuolemiseen. Sotilaat juhlivat hyökkäysvaiheen etenemistä hoilaamalla Antero Mertarannan mukana Ihanaa leijonat ihanaa.
Kohta iskee julma todellisuus. Ensimmäiset kaatuneet, ensimmäiset teloitukset. Riitaoja purkaa pelkoaan ja kauhuaan laulamalla "Ei soa puhua. Leäkintämiehilläi veet silmissä."
Puherepliikkien esittäminen laulamalla onnistuu nappiin.
Ja uusia taisteluja. Lavalla lentävät vesi, hiki, savu ja sahanpurut katsomon eturiville saakka.....
ERKKI SUSI
Tuntematon sotilas Suomen Kansallisteatterissa. Ohjaus ja sovitus Kristian Smeds.