Talouskriisi voi hajottaa euroalueen
Kansainvälisellä talouskriisillä on yhä tuhoisampi vaikutus Eurooppaan. Vielä jokin aika sitten eurooppalaiset poliitikot selittivät, että finanssikriisi rajoittuu Yhdysvaltoihin. Mutta nyt on käynyt selväksi, että kriisi on kehittynyt maailmanlaajuiseksi taantumaksi, jolla on yhä vakavammat seuraukset teollisuuteen ja työpaikkoihin myös Euroopassa.
Viime viikon alussa esitettiin varoituksia useiden Euroopan valtioiden mahdollisesta vararikosta. Niitä säestivät arvelut kuusitoista maata käsittävän euroalueen mahdollisesta hajoamisesta ja eurooppalaisen valuutan, euron romahduksesta
Saksalainen Der Spiegel -lehti kirjoitti uusimmassa numerossaan, että "euroalueen hajoamisen mahdollisuudesta on tullut polttava kysymys finanssimarkkinoilla". Niin ikään saksalainen Die Zeit -lehti arvioi 29. tammikuuta, että "kriisi on laajentamassa kuilua euromaiden välillä". "Vakavasti otettavat ekonomistit ihmettelevät, koska ensimmäinen valtio ajautuu vararikkoon. Sen jälkeen on vain lyhyt askel katastrofiin – valuuttaunionin romahdukseen."
Euron luhistuminen on täysin mahdollista, koska kriisi on paljastanut Euroopan valuuttaunionin perustavanlaatuisen ongelman: euromailta puuttuu yhteinen talouspolitiikka.
Yksittäisten euromaiden taloudellinen tilanne on hyvin erilainen. 1990-luvun alussa ns. "vakaussopimus" hyväksyttiin Saksan vaatimuksesta. Euron käyttöönotto seitsemän vuotta sitten oli sidottu tiukkoihin rahapolitiikkaa koskeviin ehtoihin. Jokaisen liittyjämaan oli sitouduttava ankaraan budjettikuriin. Maan vuosittaisen alijäämän oli jäätävä enintään kolmeen prosenttiin ja sen kokonaisvelan 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Ennen kaikkea Saksa vaati näiden kriteerien hyväksymistä keinona säilyttää euron vakaus. Euroa oli määrä vahvistaa paitsi kilpailemaan USA:n dollarin kanssa myös turvaamaan Saksan talouden valta-asema Euroopassa.
Muutama viikko sitten Saksan valtionvarainministeri yritti yhä puolustaa vakaussopimusta. Hänen esittämänsä vastustus kalliita taloudellisia elvytysohjelmia kohtaan johti konfliktiin Ranskan ja Britannian hallitusten kanssa. Sen jälkeen kriisi on suurelta osin tuhonnut vakaussopimuksen. Jokainen eurooppalainen hallitus, mukaan lukien Saksan hallitus tekee parhaansa pelastaakseen oman teollisuutensa ja taloutensa.
Saksan hallituksen hätätoimet kasvattavat maan velkaa. Mutta muiden maiden velkataakka kasvaa vielä nopeammin. EU:n komission finanssiasiantuntijat olettavat, että kuudentoista euromaan alijäämät tulevat kasvamaan neljään prosenttiin BKT:stä tänä vuonna ja 4,4 prosenttiin seuraavana vuonna. Tosin näitä lukuja joudutaan korjaamaan ylöspäin lähes päivittäin. Vakaussopimuksen kolmen prosentin velkakatto on ylitetty kaikissa euromaissa.
Niin muodoin kilpailu luotonhausta on alkanut. Tämä kärjistää vastakkaisuuksia Euroopan sisällä ja sysää euroaluetta kohti katkeamispistettä. Huolimatta yhtenäisvaluutasta eri maiden hallitusten velkakirjat ja muut takuut poikkeavat arvoltaan suuresti rahamarkkinoilla. Joidenkin maiden, kuten Espanjan, Portugalin ja Kreikan, on maksettava paljon korkeampia korkoja, koska niiden luottokelpoisuudesta on epäilyksiä.
Italian kansallinen velka on kolmanneksi suurin maailmassa, 106 prosenttia BKT:stä. Kun vararikon uhka on vaanimassa, Italian hallituksen on yhä vaikeampi löytää finanssitukijoita.
Kahden seuraavan vuoden aikana Kreikka tulee tarvitsemaan 48 miljardia euroa vanhojen velkojen takaisin maksamiseksi. Lisäksi sen on myös rahoitettava aiemmat budjettivajeensa.
Aikaisemmin luottoluokitukseltaan alaspäin menneet maat ovat voineet devalvoida valuuttansa ja laskea avainkorkojaan. Näin ne ovat voineet vauhdittaa talouksiaan luomalla suotuisia edellytyksiä viennille. Tämä ei ole euroalueen maille enää mahdollista. Ongelmamaiden ja vakaampien maiden toisistaan poikkeava tendenssi kasvaa nopeasti.
Kasvavat taloudelliset ja poliittiset ongelmat luovat olosuhteet, joissa oma etu on vallitsevana ja Euroopan yhdentymisen projekti on nopeasti rapistumassa.
EU:n romahtamisella olisi kouristuksenomaiset seuraukset. EU:hun ja euroon houkutellut maat, jotka joutuisivat vararikkotilaan ja jättäytyisivät pois euroklubista, kohtaisivat isoja ongelmia. Niiden luottoasema heikkenisi edelleen ja niiden luottokustannukset nousisivat yhä korkeammalle. Vanhat velat olisi maksettava pois euroissa. Pahimmassa tapauksessa päiväjärjestyksessä olisivat ankarat kurjistustoimet ja hätätilamääräykset, kuten 1930-luvulla.
EU:n ja yhtenäisvaluutan varjeleminen ei kuitenkaan ole ratkaisu. Hätälainoista kriisin pahiten riepottelemille jäsenmaille on jo tehty kovien rahoitusehtojen ja ankarien toimenpiteiden väline. Tämä on jo johtanut mielenosoituksiin ja katutaisteluihin useissa Euroopan pääkaupungeissa. Noin viikko sitten EU:n talouskomissaari Joaquin Almunia vaati kipeitä "uudistuksia" Kreikan, Espanjan, Portugalin, Italian ja Ranskan työmarkkinoilla ja hyvinvointijärjestelmissä.
EU:sta on tullut synonyymi sääntelyn purkamiselle, työläisten oikeuksien riisumiselle ja suuryhtiöiden etujen ajamiselle. Kaikki eurooppalaiset hallitukset käyttävät EU:ta sälyttääkseen talouskriisin taakan työtätekevien ja vähävaraisten niskoille. Vain EU-maiden työtätekevien itsenäinen taistelu etujensa ja oikeuksiensa puolesta voi muuttaa tämän kielteisen suunnan.
ERKKI SUSI