Obaman Kairon-puhe
USA:n presidentin Barack Obaman viime viikolla Kairossa pitämälle puheelle on suitsutettu paljon ylistystä. Ja olihan se jonkinlainen USA:n imperialismin imagon korjauspuhe varsinkin islamilaisen maailman suuntaan. Tarkemmin lukien puhe oli kuitenkin täynnä ristiriitaisuuksia.
Obama julisti vastustavansa ”viattomien miesten, naisten ja lasten tappamista”, mutta puolusti USA:n sotia Irakissa, Afganistanissa ja käytännössä myös Pakistanissa.
Obama julisti tukeaan demokratialle, ihmisoikeuksille ja naisten oikeuksille kaksi päivää sen jälkeen, kun oli tavannut kaksi Lähi-idän pahamaineisinta tyrannia ja USA:n vasallia, Saudi-Arabian kuninkaan Abdullahin ja Egyptin presidentin Hosni Mubarakin. Hän ei puheessaan sanonut sanaakaan demokraattisten oikeuksien täydellisestä puuttumisesta Saudi-Arabiassa eikä Mubarakin sotilasdiktatuurin harjoittamasta sorrosta. Muutamaa päivää ennen Obaman saapumista Al-Azharin yliopistolle, Egyptin salainen poliisi hyökkäsi kampukselle ja pidätti yli 200 ulkomaista opiskelijaa.
Samalla kun Obama ilmoittautui maailman rauhan ja yhteisymmärryksen puolustajaksi, hän vältti viittaamasta määräykseensä laajentaa sotaa Afganistanissa lähettämällä maahan 17 000 sotilasta lisää Ja hän käytännössä hyväksyi edeltäjänsä Irakin-politiikan julistamalla uskovansa, että ”irakilaiset ovat lopultakin paremmassa asemassa ilman Saddam Husseinin tyranniaa”.
Obama torjui vastoin tosiasioita syytöksen, että USA on ”omanvoitonpyyntöinen imperiumi” ja kiisti, että USA tavoittelee tukikohtia, maa-alueita ja pääsyä luonnonvarojen äärelle muslimimaailmassa. Hän väitti, että sota Afganistanissa oli syyskuun 11. päivän terroristihyökkäysten provosoima ”pakon sanelema sota”. Tämä on Bushin-Cheneyn hallinnon aikoinaan esittämä väite, joka tahallisesti peittää pelissä olevat todelliset aineelliset edut. Sota Afganistanissa on osa USA:n imperialismin pyrkimystä hallita maailman kahta tärkeintä öljyn ja kaasun lähdettä, Persianlahtea ja Kaspiaa.
Tietenkin oli muutos retoriikassa siirtyä Georg W. Bushin vaatimuksesta ”olette joko meidän puolellamme tai meitä vastaan” Obaman vakuutukseen ”me olemme kaikki tässä yhdessä”. Mutta kuten monet kommentaattorit panivat merkille, Obaman sanat olivat hyvin samanlaisia Bushin ja muiden edellisen hallinnon edustajien puheiden kanssa. Esimerkiksi litaniassaan ”jännityksen lähteistä” alueella hän tarjosi saman listan kuin edeltäjänsä ja antoi ykkössijan ”väkivaltaiselle ekstremismille”, mikä on Obaman retorinen korvike Bushin ”terrorismille”.
Sanalliset kunnianosoitukset islamilaiselle kulttuurille ja kansakuntien yhtäläisille oikeuksille sekä kielenkäytön säätely peiteltäessä USA:n imperialismin politiikkaa eivät muuta sisältöä. Obama ei tehnyt ainoatakaan konkreettista ehdotusta Lähi-idän sorrettujen kansojen epäkohtien korjaamiseksi. Hän ei esimerkiksi luvannut vahvemmin painostaa Israelia siirtokuntien purkamiseksi ja itsenäisen palestiinalaisvaltion aikaansaamiseksi. Näin siksi, että sorron päälähde on voitonsaalistuksen perustuva järjestelmä ja imperialismin maailmanherruus.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
