Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Euroopan unioni ei todellakaan ole mikään rauhanprojekti. EU
ajaa ylikansallisten yhtiöiden etuja ja kilpailee samalla erityisesti
USA:n kanssa maailmanmarkkinoiden ja luonnonvarojen kontrollista. Samalla
se varustautuu ajamaan etujaan maailmalla tarvittaessa asevoimalla. Tätä
varten EU:ta militarisoidaan. Tätä varten jäsenvaltiot sitoutuvat
lisäämään asevarustelua, muodostamaan nopean iskun taistelujoukot
ja osallistumaan euroarmeijaan, keskinäisiin turvatakuisiin ja tiivistyvään
Nato-yhteistyöhön. Kyse ei ole mistään ”puolustuksesta”.
EU ottaa USA:n tavoin itselleen oikeuden käyttää asevoimaa
muita maita vastaan ilman YK:n valtuutusta.

Erityisen havainnollisesti tämä kaikki käy ilmi Vaihtoehto
EU:lle -liikkeen julkaisemasta ”EU:n militarisoinnin päiväkirjasta”,
johon on kirjattu päivämäärittäin aiheeseen viime
vuonna liittyneet tapahtumat.

Vihkosesta saa kuvan myös EU:n militarisoinnin ja asevarustelun
siitä puolesta, josta tiedetään vähemmän. Nimittäin
siitä, että EU:n militarisointi tapahtuu kiinteässä
yhteydessä suuriin eurooppalaisiin aseteollisuuskonserneihin ja tuottaa
niille suunnattomia voittoja.

Ensin EU:n piirissä tehdään asevarustelua koskevia tavoite-
ja organisaatiopäätöksiä. Sitten vastaavia päätöksiä
tehdään jäsenmaissa. Sen jälkeen aletaan toteuttaa aseisiin
liittyviä hankinta- ja tutkimusprojekteja EU:n ja sen jäsenmaiden
sekä aseteollisuuskonsernien kesken.

”Päiväkirjasta” selviää esimerkiksi, että
8.4.2003 EU:n perustuslakia valmistelevan konventin puolustustyöryhmän
raportissa vaadittiin yhteisen EU-asevarustelutoimiston perustamista ja
jäsenmaiden varustelumenojen merkittävää korottamista.
Kahta päivää myöhemmin EU-parlamentti vaati niinikään
asevarustelutoimistoa ja EU:n omaa asevarustelubudjettia.

Johtavat eurooppalaiset asevarustelukonsernit EADS, BAE-Systems ja Thales
antoivat 28.4. varmuuden vuoksi asialle potkua kehottamalla yhteisessä
julistuksessaan EU-maita kuluttamaan enemmän rahaa asevarusteluun.

Saksa, Ranska, Belgia ja Luxemburg neuvottelivat 29.4. muun muassa nopean
toiminnan joukkojen, ilmakuljetuskomentokeskuksen ja EU:n oman operatiivisen
komentokeskuksen muodostamisesta.

Saksassa kerrottiin 3.5. maan armeijan esikunnan sisäisestä
paperista. Siinä vaadittiin myös ydinasepotentiaalien ottamista
EU:n käyttöön, jolloin myös Saksa saisi käyttöönsä
ydinaseita. Myös saksalaisen CAO-aivoriihen raportissa 18.5. kuvailtiin
”Euroopan supervaltaa” mahtina, jolla olisi käytettävissään
ydinohjuspotentiaali.

EU:n huippukokouksessa Thessalonikissa 20.6. kiitettiin EU:n perustuslakiluonnosta,
joka velvoittaa jäsenmaat jatkuvaan asevarusteluun, ja päätettiin
perustaa vuonna 2004 EU:n asevarustelutoimisto.

Saksan armeijan 24.10.julkisuuteen vuotaneessa asiakirjassa kaavailtiin
täysivaltaista euroarmeijaa, jolla olisi yhteinen puolustusjärjestelmä
ydinaseineen sekä yhteinen lainsäädäntö ja standardisointi.
Ranskassa paljastui 26.10.hallituksen suunnitelma muuttaa ydinasedoktriiniaan
niin, että ydinaseita voitaisiin käyttää myös ennaltaehkäisevästi
ja rakentaa miniydinpommeja.

EU:n puolustusministerit täsmensivät 17.11. päätöstä
asevarustelutoimistosta, ja EU-parlamentti vaati 20.11. jäsenmailta
ja komissiolta sotilaallisia kykyjä, jotka vahvistavat ”suotuisten
ehtojen luomista kilpailukykyiselle ja kannattavalle eurooppalaiselle puolustusvarusteluteollisuudelle”.

Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

VEU:n vihkoseen on myös kirjattu päivä päivältä,
miten EU:n jäsenmaat päättivät Eurofighter-hävittäjien,
IRIS-T -ohjusten, MAW Taurus -ohjusten, lentotukialusten, Type 45 -hävittäjien,
Tiger-helikopterien ja muiden aseiden hankkimisesta ja osallistumisesta
sotilaallisesti tärkeisiin avaruusprojekteihin sekä tiedustelu-
ja valvontajärjestelmiin.

Asevarustelukonserneilla oli syytä tyytyväisyyteen. Esimerkiksi
EADS kertoi 24.4. tavoitteestaan nostaa vuoteen 2005 mennessä asevarustelumyyntiä
60 prosentilla noin 9,6 miljardiin euroon. Kun EADS julkaisi 28.8. puolivuotistuloksensa,
se näytti 592 miljoonan euron voittoa ja tilausten kolminkertaistumista
verrattuna edellisen vuoden ensimmäiseen puoliskoon. Ja 7.11. EADS
kertoi, että se odottaa 1,4 miljardin euron voittoa vuodelle 2003.
Ensimmäisten yhdeksän kuukauden aikana tilaukset olivat tuplaantuneet
ja kasvaneet 49,5 miljardiin euroon.

Lasku lankeaa EU-maiden kansalaisten maksettavaksi.

Tässäkin yksi syy vaatia kansanäänestystä EU:n
perustuslaista ja äänestää SKP:tä eurovaaleissa.
(ES)

Amerikkalainen kansalaisjärjestö Iraq Body Count on arvioinut,
että USA:n ja Britannian hyökkäyksessä Irakiin on kuollut
yli 10 000 siviiliä. Arvio perustuu vain osittaiseen tutkintaan, joka
ei ole kattanut koko maata.

Kun vakavasti haavoittuneiden määrä tämänkaltaisissa
sodissa on tavallisesti neljä kertaa suurempi kuin kuolonuhrien määrä,
haavoittuneita, loukkaantuneita ja vammautuneita siviilejä arvioidaan
olevan 40 000.

Venäläiset tarkkailijat arvioivat, että Irakin asevoimien
menetykset olivat 30 000 kuolleina ja 120 000 vakavasti haavoittuneina.

Tämä merkitsee, että hyvin monet irakilaiset tietävät
nyt, että heidän ”vapauttamisensa” nimissä amerikkalaiset
liittolaisineen ovat tappaneet ja haavoittaneet tai vammauttaneet noin 200
000 ihmistä.

Irakilaisten uhrien määrä kasvaa koko ajan. Miehittäjät
tappavat irakilaisia päivittäin, ja heitä kuolee myös
vastarintaliikkeen poliisiasemia ja armeijan värväyspaikkoja vastaan
tekemissä pommi-iskuissa. Ihmiset, jotka ovat menettäneet työnsä
ja toimeentulonsa ja värväytyvät hengenpitimikseen miehittäjien
tai nukkehallinnon palvelukseen, joutuvat näin miehityksen sijaiskärsijöiksi.

Kokonaan oma lukunsa ovat rypälepommien ja uraanisaasteen hamaan
kaukaiseen tulevaisuuteen aiheuttamat uhrit.

Myös miehityssotilaiden tappiot kasvavat koko ajan, vaikka niistä
pyritään vaikenemaan. Surmansa saaneiden sotilaiden määrä
on jo aikaa sitten ylittänyt 500. Taistelukyvyttöminä Irakista
evakuoitujen amerikkalaissotilaiden määrä vaihtelee eri tutkimusten
mukaan 14 000:sta 22 000:een.

Kauheaa tilannetta yritetään nyt peitellä monin tavoin.
Irakilaisten vastarinta selitetään ”terrorismiksi” ja
aiemmin puuttuneesta yhteydestä irakilaisten ja al-Qaidan välillä
etsitään todisteita. ”Jälleenrakennuksen” saavutuksista
esitetään kaunistelevia kertomuksia. Ja levitetään valhetta,
jonka mukaan miehittäjät aikovat siirtää ensi kesänä
vallan irakilaisille.

Jo yksin hyökkäyksen ja miehityksen vaatimien uhrien takia
kysymys hyökkäyksen perusteluiksi esitetyistä väitteistä
ja niiden valheellisuudesta (ks. sivut 8-9) on olennainen. Ja tietysti se
on olennainen laajemmin kansainvälisen oikeuden, kansainvälisten
käyttäytymissääntöjen ja pahamaineisen ”ennaltaehkäisevää
sotaa” koskevan opin tulevaisuuden sekä sotarikoksiin suhtautumisen
kannalta.

Suomen valtamediassa kysymys Irak-hyökkäyksen valheellisista
perusteluista on sivuutettu vähimmällä mahdollisella huomiolla.
Suomen poliittinen johto ei tiettävästi ole kommentoinut valheita
eikä pahoitellut niiden vaatimia uhreja sanallakaan. Se olisi käsittämätöntä,
ellei kyse olisi opportunistisesta tarkoituksenmukaisuudesta ja selkärangattomasta
Bushin hallinnon myötäilystä.

Mitä ja ketä tämä hyödyttää? Ei ainakaan
Suomea ja suomalaisia. (ES)