Pääkirjoitukset
Los Angels Times -lehti vuoti. viime viikon lauantaina julkisuuteen tietoja,
joiden mukaan USA:n armeijalle olisi annettu uusi ohjeistus ydinaseiden
käytöstä. Lehden mukaan Pentagonin salaisessa raportissa
mainitaan nimeltä seitsemän valtiota, joita vastaan ydinaseiden
käyttöä voidaan harkita: Kiina, Venäjä, Irak, Pohjois-Korea,
Iran, Libya ja Syyria.
Pentagonin edustaja kiirehti vakuuttamaan, ettei raportissa ole USA:n
ydinaseiden suuntaamiseen liittyviä ohjeita. Samaa vakuutti varapresidentti
Dick Cheney viime maanantaina Lontoossa. Valkoisen talon edustajat myönsivät
kuitenkin samaan aikaan uuden ohjeistuksen olemassaolon ja selittivät,
että uuden linjan tarkoituksena on toimia pelotteena kemiallisten ja
biologisten aseiden käyttöä vastaan. Presidentti George W.
Bushin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Condoleezza Ricen mukaan uuden
linjan tarkoituksena on lähettää voimakas signaali kenelle
tahansa, joka saattaisi yrittää käyttää joukkotuhoaseita
USA:ta vastaan. ”Ainoa keino torjua sellainen aikomus on tehdä
selväksi, että käytöstä seuraisi tuhoisa vastaus”,
Rice sanoi. Ulkoministeri Colin Powell myötäili Ricea ja selitti,
että kyse on vain viisaasta sotilaallisesta suunnittelusta.
Tosiasiana siis nähtävästi pysyy, että USA pelottelee
ja uhkaa ainakin mainittuja seitsemää valtiota ydinaseiden käytöllä.
Miksipä ei sitten muitakin.
Salaisen raportin mukaan ydinisku voitaisiin tehdä, vaikka vastustaja
ei olisi käyttänyt ydinasetta. Ricen ja Powellin lausunnot viittaavat
siihen, että tästä on todellakin kyse. Viidellä raportissa
nimetyllä valtiolla ei muuten tiettävästi edes ole ydinaseita.
Eivätkä ne enempää kuin ydinasevallat Venäjä
ja Kiinakaan ole millään tavalla uhkailleet USA:ta.
Koko raportissa luotu uhkakuva onkin täysin keinotekoinen ja mielivaltainen.
Uhan USA:lle muodostavat vain terroristit (jos he nyt ylipäänsä
pystyvät viime syyskuun 11. päivän terrori-iskujen kaltaisiin
tekoihin) ja USA:n oma imperialistinen ja militalistinen politiikka, joka
on pääsyyllinen maailmassa vallitsevaan kurjuuteen, sortoon ja
katkeruuteen. USA tarvitsee keinotekoisia ulkoisia uhkakuvia vahvistaakseen
maailmanherruuttaan sekä taatakseen aseteollisuudelleen ja maailmalla
huseeraaville yhtiöilleen jättivoitot.
Raportista ilmenevä linjanmuutos on merkittävä. Raportin
sanamuotojen perusteella ydinaseiden käyttökynnys voisi alentua.
Aiemmin ydinaikakaudella perustavoite on ollut estää ydinaseiden
käyttö. Nyt linja on käännetty nurinpäin. Ydinaseita
pidetään pikemminkin sodankäyntivälineinä kuin
pelotevälineinä. ”Jos sotilaalliset suunnittelijat harkitsevat
ydinasevaihtoehtoa milloin tahansa, kun he törmäävät
yllättävään sotilaalliseen kehitykseen, ydinaseiden
ja tavanomaisten aseiden ero katoaa”, toteaa Brookings-tutkimuslaitoksen
asiantuntija Ivo Daalder.
Ydinaseiden käyttökynnyksen madaltamiseen ja ydinaseiden ja
tavanomaisten aseiden eron häivyttämiseen viittaa myös se,
että salaisessa raportissa pidetään tarpeellisina uusia,
pienitehoisia ydinaseita. Niiden käyttökohteina mainitaan ”terrorisminvastaisen”
mantran mukaisesti erityisesti niin sanottujen roistovaltioiden bioaseiden
ja kemiallisten aseiden maanalaiset varastot. Mutta kekseliäät
sotahullut löytävät epäilemättä muitakin käyttökohteita.
Kun periaate pienitehoisten ydinaseiden käytöstä hyväksytään,
myös käyttökohteiden skaala laajenee. Samoin houkutus ilman
mitään ”vastustajan” toimia tehtäviin ensi-iskuihin.
Maailmalla sotia käyvän, uusia hyökkäyksiä suunnittelevan
ja yhä lisää tukikohtia perustavan roistosupervallan politiikka
uhkaa kiihdyttää niin ydinaseiden leviämistä kuin muutakin
varustelukierrettä ja vaarantaa maailmanrauhan. Ja kun kyse on Naton
isäntävaltiosta, Suomenkin ulkopoliittisen johdon hurraaminen
Naton laajenemiselle ja vehkeilyt Suomen liittämiseksi Natoon ovat
todella makaaberia ja vaarallista puuhaa.
USA:n nykyisen aseidenkalistelupolitiikan ”oikeutus” ja ”perustelu”
haetaan viime syyskuun 11. päivästä. Mitä ja keiden
toimesta tuona päivänä todellisuudessa tapahtuikin, päivän
hyväksikäyttäjät ja hyötyjät ovat nyt entistä
selvemmin nähtävissä. Keisarilla ei ole vaatteita. ”Terrorisminvastaisen
taistelun” suomalaisilta perässähiihtäjiltä – ulkopoliittisesta
johdosta valtamediaan – on syytä vaatia asioiden uudelleen arviointia.
Rauhanliikkeen on syytä ryhdistäytyä. Muualla toimitaan aktiivisesti
sotapolitiikkaa, militarismia ja Palestiinan kansan tuhoamista vastaan.
Miksi ei meillä? (ES)
Moni saattoi yllättyä, kun pääministeri Paavo Lipponen
SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa 6.3. puhalsi Suomen Nato-jäsenyyttä
koskevan pelin erätauolle.
Lipponen jyrähti, että ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan
peruslinja – liittoutumattomuus ja itsenäinen puolustus – on sosialidemokraattien
mielestä kirjoitettava myös seuraavan hallituksen ohjelmaan”
ja että ”yhdelläkään puolueella ei ole kansan antamia
valtuuksia ryhtyä muuttamaan tätä linjausta tai edes ennakoimaan
sen muutosta”. Turvallisuusympäristössä tapahtuvat muutokset
on Lipposen mukaan tarkoitus ottaa suurennuslasin alle seuraavassa puolustuspoliittisessa
selonteossa 2004. ”Sen valmistelun on kuitenkin lähdettävä
nykyisen linjan pohjalta.”
Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä peesasi Lipposta 12.3.
puolueensa seminaarissa. Hänen mielestään on ”sanomattakin
selvää”, ettei Suomen peruslinjaa muuteta uuden hallituksen
ohjelmassa kevään 2003 vaalien jälkeen. Linjan muuttamista
arvioidaan vasta seuraavana vuonna turvallisuuspoliittisessa selonteossa,
Itälä Lipposesta hieman poiketen täsmensi.
Kovin suuresta yllätyksestä ei kuitenkaan ole kyse. Johtajien
kesken lienee sovittu, että Nato-keskustelua pitää hiljentää
monistakin syistä.
Ensiksikin: Hallituksen nykyinen Nato-option auki pitävä, mutta
virallisesti sotilaallisessa liittoutumattomuudessa pitäytyvä
linja edellyttää, että sillä on jonkinlainen uskottavuus.
Hurjaksi äityneessä Nato-keskustelussa tuo uskottavuus on pahoin
murentunut. Nato-jäsenyyteen valmistautumista on alettu pitää
itsestään selvänä ja hallituksen päinvastaisia
vakuutuksia läpinäkyvänä hämäyksenä.
Tätä ihan oikeaa kuvaa pitää retusoida.
Toiseksi: Seuraavista eduskuntavaaleista uhkaa väistämättä
tulla Nato-vaalit tilanteessa, jossa kansan ylivoimainen enemmistö
on jäsenyyttä vastaan. Jäsenyyttä avoimesti tai epäillysti
ajavat hallituspuolueet voivat saada vaaleissa pahasti siipeensä. Toisaalta
kansan vaaleissa ilmaisema kielteinen kanta jäsenyyteen voisi sitoa
seuraavan hallituksen kädet. Tätä vaaraa pitää
torjua. Ja samalla antaa veljesapua vasemmistoliiton johdolle, joka valmistautuu
kääntämään asiassa takkinsa.
Kolmanneksi: Vaikutelma vaalien jälkeisestä valmistautumisesta
Nato-jäsenyyteen voimistaa vaatimuksia Nato-kansanäänestyksestä.
Tätä vaaraa pitää hillitä
Neljänneksi: Paavo Lipponen haluaa jatkaa SDP:n johdossa eikä
halua Nato-asiassa astetta kriittisemmän Erkki Tuomiojan hyötyvän.
Pieni profiiliero pitää häivyttää. (ES)
