Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Yhdysvaltain ja Britannian Irakiin tekemän hyökkäyksen
tueksi esitetyt valheet ovat paljastuneet ja hyökkäyksen perusteet
romahtaneet. Mutta rikosten jälkien peittely jatkuu.

George W. Bush nimittää ”riippumattoman tutkimuskomission
selvittämään amerikkalaisten tiedusteluelinten toimintaa
ennen Irakin sotaa”. Bush joutui perääntymään,
kun Irakin joukkotuhoaseita etsineen ryhmän johtaja David Kay oli kertonut
tiedotusvälineille ja kongressille olevansa varma siitä, ettei
Irakilla ollut aseita, jotka Bush lähipiireineen nimesi sodan tärkeimmäksi
syyksi.

Britannian pääministerille Tony Blairillekaan ei tämän
jälkeen jäänyt muuta mahdollisuutta kuin ilmoittaa, että
maan hallitus järjestää jälleen uuden, järjestyksessään
jo neljännen Irakin sotaa koskevan tutkinnan. Senkin tehtäväksi
annetaan Irakin joukkotuhoaseita koskevan tiedustelumateriaalin tutkinta.
Edellinen, Brian Huttonin tekemä selvitys sivuutti sotaan liittyvät
pääasiat ja keskittyi Blairin hallituksen puhtaaksi pesemiseen.

USA:ssa tutkimuskomission perustamisen tarkoituksena Bushin hallinnon
näkökulmasta on rauhoittaa tilanne ennen presidentinvaaleja. Komissio
antanee selvityksensä vasta joskus vaalien jälkeen. Puheet ”riippumattomasta”
komissiosta ovat myös kaunistelua. Taustasta ja puoluekannasta riippumatta
komission jäsenet tulevat todennäköisesti olemaan mitä
riippuvaisimpia maata hallitsevasta klikistä.

Britanniassa Blair toisin kuin Bush haluaa selvityksen mahdollisimman
nopeasti alta pois ennen seuraavia parlamenttivaaleja, jotka pidettäneen
jo ensi vuoden keväällä. Britanniankaan tutkintaryhmän
riippumattomuuteen ja avoimuuteen ei ole luottamista, jo senkään
takia, että sen johtoon on nimitetty Robin Butler.

Ja kummassakin maassa tutkinta on tarkoitus rajata tiedusteluelinten
”virheiden” penkomiseen. Olennainen kysymys siitä, mikä
oli hallitusten rooli, miten ne painostivat tiedusteluelimiä ja miten
ne käyttivät saamaansa tietoa tai toimivat tiedosta piittaamatta,
aiotaan jättää tutkinnan ulkopuolelle. Eli kummankin maan
johtavat poliitikot aikovat uuden ”tutkinnan” avulla pelastaa
nahkansa.

Kuitenkin on jo kauan ollut selvää ja sitä paitsi todistettavissa,
että sekä USA:n että Britannian johto tiesivät jo kauan
ennen sotaa, että Irak oli riisuttu joukkotuhoaseista. Ne siis valehtelivat
täysin tietoisesti. Ja ne kehittivät Irakia koskevia väitteitään
suureksi osaksi tiedusteluelinten välittämistä tiedoista
piittaamatta sekä tarkoituksiinsa sopivia tietoja valikoiden ja paisutellen.
Virallisten tiedusteluelinten rinnalle perustettiin myös ”sopivien
tietojen” tuottamiseksi sylttytehtaita, jotka toimivat korkeimman poliittisen
johdon määräysten mukaisesti.

Vastuussa Irakiin tehdyn hyökkäyksen täysin valheellisista
perusteluista ovat siis ennen kaikkea Bushin ja Blairin hallitukset. Niiden
esittämät valheet aiheuttivat kenties jopa 55 000 irakilaisen
ja satojen liittouman sotilaiden kuoleman. Ja uhrien määrä
kasvaa koko ajan. Yksin Irakiin kylvetyt rypälepommit aiheuttavat noin
tuhannen irakilaislapsen kuoleman ja haavoittumisen kuukaudessa. USA:n ja
Britannian käyttämien uraaniaseiden saaste tappaa ja vammauttaa
pitkällä aikavälillä laskemattoman määrän
irakilaisia. Tuhannet kärsivät jo nyt keskenmenoista, hiustenlähdöstä
sekä hirvittävistä silmä-, iho- ja hengityselinten sairauksista.

Enempää USA kuin Britanniakaan eivät laske irakilaisia
uhrejaan eivätkä edes tunnusta aiheuttamaansa humanitaarista katastrofia
ja aineellista hävitystä.

Sen sijaan että tunnustaisivat syyllisyytensä Bushin ja Blairin
hallitukset tutkituttavat nyt ”tiedustelun epäonnistumista”,
tiedustelun, joka mystisesti kieltäytyi antamassa niille luotettavia
todisteita joukkotuhoaseista, joita ne toistuvasti sanoivat syyksi hyökätä
Irakin kimppuun. Bush ja Blair esiintyvät nyt ikään kuin
viattomina, loukattuina yleisön edustajina, jotka tahtovat tietää,
miksi heidän maidensa lukuisat vakoiluelimet eivät hälyttäneet
kansakuntaa siitä, ettei mitään joukkotuhoaseita ollutkaan
ja että sotaan mentiin täysin väärin perustein.

”Irakiin hyökättiin, jotta USA ja Britannia voisivat saada
haltuunsa sen öljyn ja muun varallisuuden. Vain Maija Poppanen uskoisi
muuta”, sanoo tunnettu lehtimies John Pilger. Hän muistuttaa paljastuneesta
Bushin hallinnon salaisesta suunnitelmasta, jonka mukaan Irak tuli yksityistää
myymällä sen varallisuus läntisille yhtiöille samalla
kun maahan rakennettaisiin suuria sotilastukikohtia. Suunnitelma oli laadittu
vuoden 2003 helmikuussa, samaan aikaan kun Bush ja Blair vakuuttivat kansalle,
että ainoa syy sotavalmisteluille oli Saddam Husseinin muodostama ”uhka”.

Nyt USA ja Britannia vasalleineen miehittävät Irakia ja tappavat,
pahoinpitelevät ja pidättävät irakilaisia päivittäin.
Yli 13 000 irakilaista on suljettu keskitysleireihin – suurempi määrä
kuin Saddamilla arvioitiin olleen poliittisia vankeja viime vuosina. Ketään
ei ole asetettu syytteeseen, useimmat eivät saa nähdä perheitään.
Väitteet miehittäjien suorittamista kidutuksista ja raakuuksista
lisääntyvät päivä päivältä. Kolmisen
viikkoa sitten ryhmä lakimiehiä kehotti Kansainvälistä
rikostuomioistuinta (ICC) tutkimaan brittihallituksen Irakissa tekemiä
sotarikoksia. Toisin kuin USA Britannia on ICC:n jäsen.

Lännen mediassa nämä tosiasiat peitetään ”terroristien”
suorittamia pommi-iskuja koskevien uutisten taakse. Miehittäjille sopii,
että kaikki vastarintataistelijat leimataan terroristeiksi.

Todennäköisesti Irakiin on tullutkin myös jonkin verran
ulkomaisia terroristeja. Yksi tiedustelutieto, joka oli totta ja jonka Bushin
ja Blairin tiedetään vastaanottaneen, oli raportti, jossa varoitettiin,
että hyökkäys Irakiin vain lisäisi maailmanlaajuista
terrorismia. Kumpikin jätti sen huomiotta, sillä suurella metelillä
lanseerattu ”terrorisminvastainen sota” oli sekin vain yksi suuri
valhe muiden valheiden joukossa.

Mutta paljon varmempaa on, että irakilaisten aito aseellinen ja
aseeton vastarinta miehitykselle on vain vahvistunut Saddamin pidättämisen
jälkeen. Noin 12:sta eri ryhmästä koostuva vastarintaliike,
jossa on mukana runsaasti aina Saddamia vastustaneita, on hyvin organisoitu
eikä se todennäköisesti lopeta ennen kuin miehittäjät
on ajettu maasta. Miehittäjien yritys pystyttää ”nukkedemokratia”
tulee vain voimistamaan vastarintaa. (ES)

Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä putosi itse virittämäänsä
ansaan. Jari Koskista pidettiin Itälän varteenotettava haastajana
puolueen puheenjohtajaksi. Itälä yritti pelata Koskisen ulos istuttamalla
hänet Ben Zyskowiczin paikalle eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.
Kokenut kehäkettu Zyskowicz kuitenkin voitti ryhmän äänestyksessä.

Arvovallan kohennusyrityksestä tuli Itälälle kirvelevä
arvovaltatappio. Ainoa lohtu on, että Itälän ehdokkaana ryhmäpuheenjohtajaksi
ollut Koskinen tuskin voi enää kilpailla puolueen puheenjohtajan
paikasta. Eikä Martin Saarikankaasta ole vastusta.

Toisin kuin on luuloteltu kokoomuksen pääongelmana ei ole Itälän
imago vaan turhuus. SDP ja keskusta hoitavat hallituksesta käsin kokoomuslaista
politiikkaa, ja kokoomus räytyy ”oppositiossa”. Sen yritykset
harjoittaa ärhäkkää oppositiopolitiikkaa eivät
ole uskottavia. (ES)