Pääkirjoitukset
Oli aika, jolloin suomalaisia järkyttivät vain tv-kuvat karjan
raa’asta kohtelusta kuljetusten aikana EU-alueella. Sen jälkeen suomalaisten
tietoisuuteen ovat tulleet perheviljelmien massamittainen katoaminen, talonpoikien
alistaminen EU:n pikkumaisen kyttäyksen alaisiksi ja ruoan merkittävää
halpenemista koskevien lupausten paljastuminen valheiksi. Ja sen jälkeen
hullun lehmän tauti sekä suu- ja sorkkatauti. Lihan kulutuksen
romahdus, karanteeneja, desinfiointia, palavia liharöykkiöitä,
pelkoa, viljelijöiden epätoivoa.
Katastrofaalisen tilanteen yhteinen nimittäjä on EU-ideologiaan
olennaisesti kuuluva tehokkuus, kilpailu, keskittäminen, tehomaatalous,
agrobisnes. Viljelijät ja koko elintarvikeketju on pakotettu tuottamaan
ruokaa isoissa yksiköissä ja halvalla. Siksi karjalle on syötetty
lajikumppaniensa jäännöksistä ja viemärilietteestä
tehtyä rehua ja aiheutettu näin hullun lehmän tauti. Siksi
karjaa ja elintarvikkeita on kuskattu valvomattomasti yhä kauempana
oleviin suurteurastamoihin ja näin levitetty suu- ja sorkkatautia.
EU:n sisämarkkinat ja paine kustannussäästöihin ovat
lietsoneet eläinten huonoa kohtelua ja riistokäyttöä
sekä ruoan huonoa laatua. Rajavalvonnan poistuminen ja elintarvikkeiden
valvonnan rajoittaminen pistokokeisiin on heikentänyt kuluttajien asemaa.
Ruoan suhteen EU:n sisämarkkinat on käsitteenä romahtanut.
Se on osoittautunut eläinrääkkäyksen, tautien ja paniikin
levitysverkostoksi.
Tehomaatalouden umpikujasta on vaikea päästä, koska suunnanmuutos
sotisi EU:n perusideologiaa, muun maailman kanssa käytävää
agrobisneskilpailua ja ruoan maailmanlaajuista vapaata liikkumista ajavia
WTO-neuvotteluja vastaan. Ulospääsy olisi maatalous-, elintarvike-
ja aluepolitiikan palauttaminen kansallisesti päätettäväksi,
mikä antaisi mahdollisuuksia perheviljelmille, luomulle ja lähiruoalle.
Mutta kun piru on päästetty irti, tätä ulospääsyä
ei haluta edes ajatella. (ES)
Kun hiiri kissalle takkia ompeli, ei tullut takkia, ei edes liiviä,
tulipahan pikkuruinen kukkaro.
Hallituksen kovalla metelillä valmisteltua köyhyyspakettia
leikattiin vielä 220 miljoonaa pienemmäksi kuin sosiaalipoliittisen
ministeriryhmän sinänsä surkea esitys olisi edellyttänyt.
Karsinta kohdistettiin työllistämis-, mielenterveys- ja huumehoitorahoihin.
Työmarkkinatuen ja työttömyysturvan peruspäivärahan
tasokorotusta ei esitetä lainkaan, vaikka se asiantuntijoiden mukaan
olisi ensisijaista. Paketista jäävät käteen lähinnä
vain toimeentulotuen ja ansiotulojen yhteensovittaminen sekä asumistuen
ja työmarkkinatuen lapsikorotusten viilaukset.
Paketin kokonaissumma on 530 miljoonaa markkaa. Jotta ymmärrettäisiin,
kuinka pienestä summasta on kyse, kannattaa muistaa, että yksin
Björn Wahlroosin osinkotulot ovat neljäsosa tästä summasta.
Jorma Ollila tienasi yksinään jo toissa vuonna yli 85 miljoonaa
markkaa, viime ja tänä vuonna vielä paljon enemmän.
Joten köyhyyspaketin lapsikorotusten kustannukset, 200 miljoonaa vuodessa,
ovat vain kaksi kertaa suuremmat kuin Ollilan vuosiansio ja asumistuen normivuokrien
korotuksen tukea nostava vaikutus sekä työvoimapoliittisiin toimiin
käytettävä raha kumpikin suunnilleen yhtä paljon kuin
yksi Ollila nykyisin tienaa. (ES)
Suomessa julkaistiin viime viikolla kaksi kiinnostavaa mielipidekartoitusta:
Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportti suomalaisten asenteista
2001 ja Taloustutkimuksen mittaus Nato-jäsenyyden suosiosta.
Evan tutkimuksessa kysyttiin muun muassa kansalaisten mielipidettä
Emu-jäsenyyden edullisuudesta ”maamme kehitykselle”. Vertailukelpoinen
kysymys tehtiin myös kaksi vuotta aikaisemmin eli vuonna 1998. Tutkimuksen
mukaan 30 prosenttia on sitä mieltä, että Emu-jäsenyys
on ollut edullinen ratkaisu. Kaksi vuotta sitten tätä mieltä
oli 39 prosenttia. Kielteiselle kannalle asettuu jo 32 prosenttia, kun aiemmin
tätä mieltä oli 24 prosenttia. Yli puolet eli 53 prosenttia
suomalaisista suhtautuu euron tuloon ja markan häviämiseen kielteisesti
ja vain joka neljäs myönteisesti.
Suomen EU-jäsenyyteen suhtautuu myönteisesti 39 prosenttia
ja kielteisesti 35 prosenttia. Kaksi vuotta sitten vastaavat lukemat olivat
43 ja 25 prosenttia. ”Suuri osa tutkimuksen vastauksista tuli jo ennen
EU:n Nizzan-huippukokousta, joka yhä lisäsi EU-kielteisyyttä.
Usko EU:hun on vähentynyt”, muistuttaa tutkimuksen laatija Peter
Ekholm. Tähän voisi lisätä, että myös EU:n
maatalouden kaaos on paljastunut suomalaisille toden teolla vasta tutkimuksen
teon jälkeen.
EU:n itälaajentumista kannattaa vain joka neljäs suomalainen,
kun vastustajia on 40 prosenttia. Itälaajentuminen on euron ohella
EU:n suuri projekti, jonka nimiin vannotaan. Siksi kansalaisten kielteinen
kanta selitetään yleensä tietämättömyydeksi,
peloksi ja itsekkääksi nurkkakuntalaisuudeksi. Mutta entäpä
jos kyse onkin terveestä järjestä: miksi kannattaa yhä
uusien kansojen ”onnellistuttamista” samoilla vitsauksilla, joista
itselle on jo kertynyt karvasta kokemusta?
Evan tutkimuksessa kysyttiin toki paljon muutakin. Huomiota kiinnittää
se, että suomalaiset ovat tutkimuksen mukaan entistä huolestuneempia
kansalaisten eriarvoistumisesta, yhteiskunnallisten ristiriitojen ja vastakohtaisuuksien
lisääntymisestä sekä kasvukeskusten ja syrjäseutujen
välisestä kasvavasta erosta.
Taloustutkimuksen Nato-kyselyn mukaan 65 prosenttia suomalaisista vastustaa
ja vain 21 prosenttia kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. 14 prosenttia
ei osaa sanoa kantaansa. Korkeimmillaan Nato-jäsenyyden suosio oli
syksyllä 1998, jolloin kolmannes vastaajista kannatti ja alle puolet
vastusti jäsenyyttä. Kun Nato hyökkäsi Jugoslaviaan,
jäsenyyden suosio romahti ja on sen jälkeen pysytellyt 20 prosentin
paikkeilla.
Molemmat mielipidekartoitukset osoittavat, että hallituksen, pääomapiirien
ja oikeiston politiikalla ei ole kansalaisten tukea. EU:ta myötäilevä
ja Nato-hakuinen politiikka on tyhjän päällä. Tämän
politiikan jatkaminen ja kieltäytyminen kansan mielipiteen kuulemisesta
— myös kansanäänestyksessä — on törkeää
demokratian halveksimista. (ES)
MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa jatkettiin viime sunnuntaina ”tilintekoa
kommunismin kanssa”, haastateltavana kokoomuslainen ministeri Kimmo
Sasi.
Sasi vaati suomalaisia kommunisteja ripittäytymään ja
tunnustamaan syntinsä. Entisistä kommunisteista ja ”taistolaisista”
armon Sasin silmissä saivat vain Sampo-Leonian toimitusjohtaja Björn
Wahlroos ja SAK:n apulaisosastopäällikkö Matti Viialainen.
Sasi esiintyi ohjelmassa samaan aikaan ikään kuin asiantuntijana
ja syyttäjänä. Millä eväillä, sitä ohjelman
tekijät eivät olleet pysähtyneet miettimään —
puhumattakaan siitä, että tasapuolisuuden vaatimus olisi käväissyt
mielessä. Ehkä MTV:ssä arveltiin, että kun yksi kommunisti
muutama viikko sitten päästettiin vastaamaan kanssakeskustelijoiden
syytöstulvaan, se riitti. Tasapuolisuus ja journalismin alkeet voidaan
sen jälkeen unohtaa. (ES)
