Pääkirjoitukset
Taas ollaan Lipposen hallituksen vahtimana runnomassa kasaan matalatasoista
tulopoliittista sopimusta. Kaikki näyttää sujuvan aiempien
kertojen tapaan. Kyse on tupo-teatterista, jossa samat entiset valheet toistetaan
lähes samoin sanoin taas uudelleen. Ylätason neuvotteluissa muka
väännetään ankarasti kättä ja luodaan keinotekoista
dramatiikkaa. Todellisuudessa palkansaajien etujen myymisestä on jo
lähtökohtaisesti sovittu. Teatteria tarvitaan vain kentän
pettämiseksi ja ay-johtajien kasvojen pelastamiseksi. Lisäkoreografia
on tarpeen myös lähestyvien eduskuntavaalien takia.
Tulopolitiikan sijasta olisi oikeampaa puhua lahjoituspolitiikasta, palkansaajille
kuuluvien rahojen ja muiden etujen lahjoittamisesta työnantajille.
Ja kun tulopolitiikkaa mainostetaan solidaariseksi, niin solidaarista se
onkin: solidaarista uhrautumista kapitalistien hyväksi.
Palkkatulojen osuus kansantulosta on kymmenen viime vuoden kuluessa alentunut
rajusti. Tulonjaossa on tapahtunut radikaali muutos pääoman hyväksi
palkkatulojen kustannuksella. Suomalaisten palkansaajien ostovoima on romahtanut
EU-maiden heikoimpien joukkoon. Pienituloisimpien reaaliansiot ovat suorastaan
alentuneet. Työn tuottavuuden ja reaalisten sopimuspalkkojen välinen
kuilu on revennyt yhä suuremmaksi. Samaan aikaan suurituloisin kymmenesosa
on lisännyt reaalitulojaan 35 prosentilla. Pörssiyhtiöt ovat
jakaneet pelkästään tänä vuonna lähes viisi
miljardia euroa osinkoina omistajilleen. Kyse on työntekijöiden
työn tulosten kahmimisesta rikkaiden pussiin.
Tämä kuvaa karmealla tavalla työväenluokan aseman
kehitystä ja ay-liikkeen tilaa matalatasoisten tupo-ratkaisujen kaudella.
Se kuvaa myös julkisten palvelujen kohtaloa. Samalla kun palkkatulojen
osuus on laskenut romahdusmaisesti, julkisten palvelujen rahoituspohja on
heikentynyt.
Tässä tilanteessa puuhataan uutta tupo-sopimusta, jolla ei
lähestulkoonkaan edes tavoitella työn tuottavuuden kasvun mukaisia
palkankorotuksia puhumattakaan reaaliansioiden korottamisesta. Ei edes vaadita
korjausta menneestä kurjasta kehityksestä. Ay-keskusjärjestöjen
johto vaatii 3,8 prosentin korotuksia ja työnantajat tarjoavat 1,5
prosenttia. Kuitenkin palkkatulojen osuuden palauttaminen pitkän aikavälin
keskiarvoon edellyttäisi lähes 20 prosentin korotuksia. Vaikka
ay-keskusjärjestöjen tälle kierrokselle asettamat tavoitteet
toteutuisivat sellaisinaan, ne eivät oikaisisi tulonjaon vääristymää,
eivät parantaisi ostovoimaa eivätkä tasaisi palkkaeroja.
Ja kaikki tietävät, että matalilla lähtötavoitteilla
saadaan vielä matalampi ”kompromissi”. Jos nyt kirkko pannaan
keskelle kylää, lopputulos liikkunee enimmillään 2,2-2,5
prosentissa.
Matalatasoinen palkkaratkaisu on tarkoitus kaupata talouden vakaan kehityksen
ja työllisyyden parantamisen nimissä. Sopimukseen liitettäneen
jonkinlainen työllisyyspaketti ja ”laadullisia kysymyksiä”.
Niiden päätarkoitus ei ole mikään muu kuin ay-johtajien
petoksen peittäminen.
Juuri reilut palkankorotukset olisivat nykyisissä Emu-olosuhteissa
oikeastaan ainoa väline, jolla yhteiskuntaan voitaisiin vetää
voimavaroja suuryhtiöiltä ja rikkailta. Painamalla palkankorotukset
mahdollisimman mataliksi heikennetään varmuudella mahdollisuuksia
vakauttaa taloutta, vahvistaa julkisen sektorin rahoituspohjaa ja parantaa
työllisyyttä. Ainoa vakaus mikä näin turvataan, on tulonjaon
nykysuuntauksen ja suurpääoman voittojen vakaa kehitys.
Jos tähän tupoon liitetään työllisyyspaketti,
niin kuinkahan mones sellainen se mahtaa jo olla? Sellaisilla paketeilla
ei ole aikaisemminkaan työllisyyttä parannettu. Sitä paitsi
työnantajille työllisyyspaketin hyväksyminen on helppoa,
sillä sen maksavat työntekijät itse palkoistaan kerätyillä
veroilla. Myös kosmeettisiin ”laadullisiin” vaatimuksiin
työnantajien on helppo suostua, koska niidenkin maksajana on joku muu
kuin työnantaja.
Teollisuuden ja työnantajien TT:n jäsenjärjestöjen
jäsenyhtiöiden henkilöstön määrä on yhdeksän
viime vuoden aikana puolittunut. Samaan aikaan samojen yhtiöiden työntekijöiden
säännöllisen työajan palkat ovat TT:n mukaan nimellisesti
nousseet vuositasolla neljän prosentin verran. Palkkasumma on väen
puolittumisen ansiosta romahtanut. Tässä onkin työnantajien
linja: mahdollisimman pienellä työvoiman määrällä
ja mahdollisimman pienillä palkoilla mahdollisimman suuret voitot.
Tämän linjan jatkamista SAK:n ja muiden ay-keskusjärjestöjen
johto haluaa olla tukemassa.
Vielä on ay-kentällä mahdollisuus nousta kapinaan. Tulonjaon
palauttaminen pitkän aikavälin keskiarvoon edellyttää
reipasta palkkojen korottamista ja työajan lyhentämistä ansiotasoa
alentamatta. Julkisen sektorin naisvaltaisten alojen palkkojen korjaaminen
edellyttää kuntien valtionosuuksien lisäämistä.
Palkansaajien reaaliansioiden korottaminen on keino nostaa kotimaista kulutuskysyntää
ja pelastaa myös maamme talous uhkaavalta kriisiltä. (ES)
Tätä kirjoitettaessa näytti ilmeiseltä, että
USA oli saamassa YK:n turvallisuusneuvoston muut pysyvät jäsenet
uuden Irakia koskevan päätöslauselmaluonnoksensa kannalle.
Turvallisuusneuvostossahan on viikkokausia väännetty kättä
ja hierottu kauppoja USA:ta tyydyttävän päätöslauselman
aikaansaamiseksi. Valmisteltu päätöslauselma koskee Irakin
väitettyjä joukkotuhoaseita koskevia YK:n asetarkastuksia. Asetelma
on valheellinen, sillä joukkotuhoaseet ja asetarkastukset ovat vain
tekosyy, jota USA käyttää hyökätäkseen Irakiin.
Uusi päätöslauselmaluonnos on lähempänä
USA:n ja Britannian alkuperäistä luonnosta kuin Ranskan ja Venäjän
versioita. Silti kaikki teeskentelevät, että se on kompromissi.
USA on saavuttanut suuren voiton torjumalla Ranskan ja Venäjän
vaatimuksen, jonka mukaan turvallisuusneuvoston olisi hyväksyttävä
vielä toinen päätöslauselma siinä tapauksessa,
että Irak estää asetarkastukset. Uudessa luonnoksessa luvataan
vain, että turvallisuusneuvostossa käytäisiin siinä
tapauksessa ei-sitovia keskusteluja.
Uusi luonnos vahvistaa YK:n asetarkastajien mandaattia ja vaatii Irakia
ilmoittamaan kaikki joukkotuhoaseensa 30 päivän kuluessa. Luonnos
tekee selväksi, että mikä tahansa Irakin mukautumattomuus
ja kieltäytyminen täydestä yhteistyöstä merkitsisi
Persianlahden sodan aselevon ”materiaalista rikkomista” ja johtaisi
”vakaviin seurauksiin” – muotoilu, joka sallii sotilaallisiin
toimiin ryhtymisen Irakia vastaan. Huolestuneita on tosin rauhoiteltu, ettei
luonnos sisällä mitään ”kätkettyä liipasinta”
eli automaattista oikeutusta USA:n hyökkäykselle. Myönnytyksenä
Ranskalle YK:n turvallisuusneuvostolle tarjotaan rajoitettua seuraajan roolia.
Asetarkastajilla olisi oikeus muun muassa viedä avaintodistajia
pois Irakista, jotta he voisivat todistaa vapaammin. Sen sijaan uudessa
luonnoksessa ei enää vaadita turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden
edustusta tarkastusryhmissä eikä ryhmiä seuraavia aseellisia
suojajoukkoja.
Monet asiantuntijat varoittavat, että USA valmistautuu täyttä
päätä sotaan eikä päätöslauselma merkitse
sodan vaaran väistymistä. Mistä tahansa provokaatiosta tai
Irakin ”mukautumattomuuden” ilmauksesta voidaan etsiä tekosyy
hyökkäyksen aloittamiseen. (ES)
