Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Jo puolentoista vuoden ajan silmiemme editse ovat lakkaamattomana virtana
vilisseet otsikot ”palestiinalaisten iskuista”, ”Israelin
kostoiskuista” ja ”koston kierteestä”. Otsikot ovat
totta vain hyvin pinnallisella tasolla. Kyse on Israelin suorittamasta palestiinalaisten
alueiden laittomasta ja YK:n päätöslauselmien vastaisesta
miehityksestä ja palestiinalaisten taistelusta miehitystä vastaan.
Kyse on Israelin siirtokuntien rakentamisesta miehitetyille alueille, apartheidista,
raa’asta valtioterrorista, palestiinalaisten elämän tekemisestä
sietämättömäksi, kotien tuhoamisesta, siviilien murhaamisesta,
kansainvälisen yhteisön tunnustaman palestiinalaisjohdon saartamisesta
ja nöyryyttämisestä.

Taistelussa miehitystä ja valtioterroria vastaan palestiinalaiset
ovat turvautuneet myös keinoihin, jotka eivät ole hyväksyttäviä.
Mutta Israelin ja palestiinalaisten toimien mittaaminen samalla mittakepillä
on täysin harhaanjohtavaa. Yhtä harhaanjohtava on myös Helsingin
Sanomien pääkirjoituksessaan esittämä hurskastelu, jonka
mukaan ”nyt ei ole enää aika kiistellä siitä, kumpi
osapuoli on enemmän syyllinen mihinkään käänteeseen”.

Pinnallista on myös murhenäytelmän selittäminen historiallisilla,
etnisillä tai uskonnollisilla vihamielisyyksillä ja ennakkoluuloilla
tai Ariel Sharonin hallituksen umpiluisella häikäilemättömyydellä.
Tietysti historialliset ja psykologiset rasitteet ovat valtavia, ja tietysti
Sharon hallituksineen on nyt sekä palestiinalaisten että israelilaisten
kannalta pahin mahdollinen. Mutta viholliskuvia ja taipumattomuutta on tietoisesti
lietsottu. Ja Sharonkin on suurempien voimien käsikassara.

Israel nykyisessä muodossaan on USA:n imperialismin luomus ja iskunyrkki.
Sillä on tietty roolinsa USA:n suurvaltastrategisten ja taloudellisten
etujen ajamisessa Lähi-idässä. Kuten kaikkialla, Lähi-idässä
näitä etuja ajetaan kansojen vuodattaman veren hinnalla. USA ei
ole Lähi-idässä mikään puolueeton, hyväntahtoinen,
mutta voimaton saati ”syrjäänvetäytyvä” sovittelija,
vaan murhenäytelmän varsinainen toinen pääosapuoli.
USA pystyisi halutessaan koska tahansa pakottamaan Israelin noudattamaan
YK:n päätöksiä. Mutta sitä USA ei halua tehdä.
Sekin kertoo jotain USA:n julistaman ”terrorisminvastaisen sodan”
valheellisuudesta. EU taas tyytyy solidaarisuudesta USA:han ”tasapuolisiin”
julkilausumiin.

Saudi-Arabia on nyt ehdottanut, että Israel vetäytyy kaikilta
tai lähes kaikilta miehittämiltään alueilta, joille
perustetaan Palestiinan valtio. Vastineeksi arabivaltiot tunnustavat varauksetta
Israelin ja antavat sille turvallisuustakeet. Ehdotus asettaa temppelinharjalle
Sharonin, mutta myös USA:n. Jos Sharon hylkää ehdotuksen,
mihinkään USA:n ”myönteisiin” julkisiin lausuntoihin
ei pidä uskoa. (ES)

EU:n tulevaisuutta hahmottava konventti aloitti työnsä torstaina.
Viikon alussa pääministeri Paavo Lipponen pisti lusikkansa soppaan.
Lipponen, joka Nizzan huippukokouksessa hyväksyi vallan keskittämisen
entistä enemmän suurille jäsenmaille ja Laekenin huippukokouksessa
hyväksyi konventin vallan keskittämisen sen puheenjohtajistolle,
ilmaisi nyt huolestuneisuutensa suurten etuoikeuksista ja konventin työn
”vedättämisestä” väärään suuntaan.
Lyhytmuistinen pääministeri vaati pontevasti suurten maiden etuoikeuksien
poistamista sekä konventin demokraattisuutta ja läpinäkyvyyttä.

Lipponen ehdotti itse hyväksymistään Nizzan päätöksistä
poiketen EU:n neuvoston päätöksentekomalliksi enemmistöpäätöksellä
tehtävissä päätöksissä kaksoisenemmistöä,
jossa toisessa korissa olisi jokaisella maalla yksi ääni ja toisessa
taas äänivalta riippuisi jäsenmaiden asukasluvusta. Enemmistöpäätökseen
tarvittaisiin enemmistö molemmissa. Malli olisi edistystä, jos
suuret maat siihen suostuisivat. Sellaista ei kuitenkaan ole näköpiirissä.

Lipponen viittasi Suomen ja muiden mahdollisuuteen estää kohtuuttomat
sopimukset veto-oikeudella ja korosti, että mitään ei sovita
ilman Suomen suostumusta. Näinhän teoriassa onkin. Mutta EU:n
ja Suomen tähänastinen käytäntö osoittaa, mikä
arvo tuollaiselle uhoamiselle voidaan antaa. Suomea ja muita pieniä
maita on viety kuin pässiä narussa. Ainoat kapulat rattaisiin
on heitetty Tanskan ja Irlannin kansanäänestyksissä.

Lipposen varsinainen ja sinänsä vanha ketunhäntä
oli EU:n ”yhteisöllisyyden” korostaminen. Maalaamalla synkän
kuvan suuria suosivasta ja pieniä sortavasta hallitustenvälisyydestä
Lipponen kauppasi komission ja muiden yhteisötoimielinten vahvistamista
eli liittovaltion rakentamista perustuslakia myöten. Se muka turvaisi
pienten jäsenmaiden ja kaikkien EU-kansalaisten tasavertaisuuden. Se
ei Lipposta huoleta, että liittovaltiossa pienet maat menettäisivät
teoreettisenkin mahdollisuutensa panna vastaan, ja tietysti itsenäisyytensä
rippeetkin.

EU:n suuntaa muodollisesti ja luokkakannattomasti tarkastelevassa keskustelussa
unohdetaan se, että EU ei ole valtioiden eikä varsinkaan kansojen
tasavertainen yhteenliittymä, ei edes suurten jäsenvaltioiden
sinänsä dominoima yhteenliittymä, vaan se on Euroopan suurpääoman
pyöreän pöydän ja ylikansallisten yhtiöiden työkalu.
EU:n linjaa ja rakenteita kehitetään sen mukaisesti, millainen
unioni parhaiten palvelee niiden etuja. Niiden etujen vuoksi päätösvaltaa
keskitetään, samalla toki demokratiaa leikkien, mahdollisimman
harvoihin käsiin. (ES)

Vasemmistoliiton äänenkannattaja Kansan Uutiset on pannut uuden
vaihteen päälle ydinvoiman lisärakentamisen mainostamisessa.
KU:n Viikkolehti ilmaisi 22.2. ydinvoimamyönteisen kantansa peräti
neljässä eri jutussa.

Teollisuuden ja työnantajain toimitusjohtaja Johannes Koroma huijasi
jutussa ”TT kytkee ydinvoiman hyvinvointiin”, että ”energiavaihtoehdoista
vain ydinvoima ei vaadi yhteiskunnan tukea”. ”Ilman ydinvoimaa
Suomeen ei näytä syntyvän muuta kuin tavalla tai toisella
yhteiskunnan taloudellisesti tukemaa sähköntuotantoa. On päätettävä,
käytetäänkö rahaa sähköntuotannon tukemiseen
vai terveys- ja koulutuspalveluihin”, Koroma selitti.

Koromasta onkin tullut KU:n vakituinen mannekiini. Vastikään
Koroma kehuskeli KU:n aukeaman haastattelussa Lipposen hallituksen työllisyyssaavutuksia.
Mitähän KU saa palstatilan tarjoamisesta vastineeksi?

Ydinvoimalobbausta jatkettiin ydinfysiikan professorin haastattelussa
otsikolla ”Säteilyllä pelottelu ärsyttää ydinfyysikkoa”.

Ydinvoimakiihkossaan KU meni lapsellisuuksiin asti.

Jukka Parkkari muisteli kolumnissaan jo vuonna 1961 kuollutta SKDL:n
pääsihteeriä Yrjö Ennettä ja kuvitteli, miten kielteisesti
innokas kalamies olisi suhtautunut Helsingin lähivesien rauhaa häiritsevään
tuulivoimalaan ja miten hän olisi nostattanut ”kansanliikkeen
ydinvoiman lisärakentamisen puolesta”.

Hännän huippuna oli Venäjä-pelotteluun perustuva
juttu, jossa spekuloitiin huhutun Karjalan ydinvoimalan olevan ”suunniteltu
nimenomaan tuottamaan Suomeen myytävää sähköä”.
”Mutta jos maamme päättää rakentaa lisää
omaa ydinvoimaa, niin Karjalan ydinvoimala saatetaan jättää
kannattamattomana rakentamatta.”

Näin siis vasemmistoliiton, puolueen ”vasemmistolaistenkin”
kansanedustajien ja ydinvoimaa vastustavien vasemmistonuortenkin oma äänenkannattaja
– ilman ainuttakaan vastalausetta näiltä tahoilta. Lehden linja
saattaa yhä oudompaan valoon uskottelun, että vasemmistoliitto
vastustaisi uutta ydinvoimalaa. (ES)