Kirjaudu sisään

    Salasana unohtunut

    • 0
    • Kirjaudu sisään
    • Tilaa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa

    Pääkirjoitukset

    Arkiston arkiston artikkeli
    1.1.2000 - 12:00
    Toimitus

    Alkuperäinen kirjoittaja:

    Keskustelua Natosta ja Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä
    on käyty kesänkin aikana. Virikkeinä ovat olleet alkukesän
    puoluekokoukset, keskustan kokouspäätökseen kirjattu kanta
    kansanäänestyksestä sekä hallitus- ja oppositiopuolueista
    koostuvan turvallisuuspoliittisen työryhmän nimeäminen.

    Keskustelussa on Nato-henkisten taholta toisteltu vanhoja fraaseja muun
    muassa Naton kehittymisestä eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan keskiöksi,
    Venäjän lähentymisestä Natoon ja Suomen jäämisestä
    laajentuvan Naton ulkopuolella vaille vaikutusmahdollisuuksia. Uusina painotuksina
    on tuotu esiin lähinnä Naton rooli vastapainona USA:lle sekä
    kansanäänestyksen välttämättömyys tai kelpaamattomuus
    Suomen mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä.

    Ensin mainitulle painotukselle on Nato-jäsenyyden kannattajien näkökulmasta
    aivan selvä taktinen syy: Naton johtava valtio USA harjoittaa yhä
    aggressiivisempaa sotapolitiikkaa, rikkoo yhä räikeämmin
    kansainvälisiä sopimuksia ja käyttäytymisnormeja ja
    suhtautuu muuhun maailmaan, myös liittolaisiinsa, yhä piittaamattomammin.
    USA on myös aloittanut uuden vaarallisen ydinasevarustelun kierteen
    ja julistanut doktriinikseen ydinaseiden ensi-iskun. USA:n politiikka saa
    kavahtamaan Natoa nekin, jotka eivät aiemmin ole tulleet ajatelleeksi,
    että Nato on USA:n johtama ydinasesotilasliitto.

    Siksi Nato-jäsenyyden kannattajat ovat samalla sekä pyrkineet
    kaunistelemaan USA:n politiikkaa että luomaan mielikuvaa Natosta eurooppalaisena
    vastapainona USA:lle. Tässä tarkoituksessa USA:lle on jopa vähän
    ärhennelty. Kuvaava oli muun muassa Eero Silvastin kirjoitus (HS 26.7.):
    ”Kylmän sodan jäänteenä Nato on edelleen Yhdysvaltain
    käskyvallassa. Kun Eurooppa kehittyy yhteiskunnaksi, kun sillä
    on oma tahto ja oma identiteetti, miten se voisi sallia että jenkkien
    pitkä käsi Naton välityksellä aina vain määrää
    meidän eurooppalaista olemassaoloamme? On siis pyrittävä
    siirtämään Naton päätöksenteon painopiste
    Eurooppaan ja saman tien rauhanomaisempiin tavoitteisiin.”

    Silvastin ajatuksenjuoksu olisi suorastaan lapsellisen harhainen, jos
    hän todella itse siihen uskoisi. Oleellisin muutos viimeisen vuosikymmenen
    aikanahan on se, että määrääväksi tekijäksi
    maailmassa ja myös Euroopassa ja Naton suhteen on tullut USA:n hegemonia,
    ehdoton sotilaallinen ylivalta ja unilateralismi. Tämä on puolestaan
    saattanut ”liittolaisuuteen” USA:n kanssa sidotun Euroopan ennennäkemättömään
    vaaraan. Nato ei ole vaaraa torjumassa vaan osaltaan aiheuttamassa. Puhe
    Euroopan omasta tahdosta ja Naton päätöksenteon painopisteen
    siirtämisestä Eurooppaan on näissä oloissa hirveää
    soopaa. Eikä eurooppalaisen Nato-eliitin keskuudessa ole näköpiirissä
    sellaisia voimia, jotka edes yrittäisivät ottaa etäisyyttä
    USA:han; suunta on ollut päinvastainen.

    Tavallaan Olli Kivinen (HS 30.5.) tuli muussa tarkoituksessa vahvistaneeksi
    USA:n ja Euroopan/Naton hengenvaarallisen kytkyn todetessaan: ”Puheet
    Yhdysvaltain harkitsemasta Naton ja Euroopan ’hylkäämisestä’
    ovat harhaisia, vaikka Yhdysvaltain oikeistossa onkin Eurooppa-yhteistyötä
    vähättelevää väkeä. Yhdysvallat ei ole Euroopassa
    ja Natossa vain merentakaisten ihmisten sinisten silmien takia, vaan vaalimassa
    supervalta-etujaan.”

    Keskustelun toisena painotuksena on, kuten sanottu, ollut kysymys mahdollisesta
    Suomen Nato-kansanäänestyksestä. Olli Kivinen aloitti sen
    otsikolla ”Vaarallinen ajatus” (HS 20.6.) heti keskustan puoluekokouksen
    jälkeen.

    Kivinen leimasi kansanäänestyksen ”heikkojen” poliitikkojen
    yritykseksi välttää poliittisen vastuun kantaminen. Hänen
    mukaansa ”kansanäänestys turvallisuuspolitiikasta on harkitsematon,
    tyhmä ja vaarallinen tie useasta syystä”.

    Vaarantäyteisin termein Kivinen mystifioi turvallisuuden ja turvallisuuspolitiikan
    asiaksi, jota ei voi hoitaa kansanäänestyksillä. Jos päättäjät
    päätyisivät hakemaan Nato-jäsenyyttä parempana
    vaihtoehtona ja turvallisuudenpolitiikan havaitun vajeen perusteella, ja
    kansanäänestys sanoisikin ei, niin Kivisen mukaan ”valtakunta
    putoaisi tyhjän päälle, valtiojohdon huonommaksi laskeman
    ja sitä kautta uskottavuutensa menettäneen vaihtoehdon varaan”.
    Eli näin muka sotilaallisen liittoutumattomuuden ja uskottavan puolustuksen
    politiikka murennettaisiin omin käsin. Samalla menisi mahdollisuus
    vaikuttaa jäsenenä Naton eli , Kivisen korukielellä, ”Euroopan
    suuren turvallisuuskeskuksen kehitykseen”.

    Toiseksi Kivinen teki turvallisuuspolitiikasta salatiedettä, jonka
    päätöksenteon perusteita ”ei voi julkisesti esittää”
    vaan jotka on ”pidettävä luottamuksellisina”. Kivinen
    liioitteli tahallaan kansanedustajien saatavilla olevia ”salaisuuksia”
    päästäkseen todistelemaan, että kansanedustajille ”luottamukselliset
    perusasiat voi ja täytyy esittää”, mutta ei kansalaisille.
    Ongelmana Kivinen näki senkin, että ”kansanedustajien mahdollisuus
    taivutella äänestäjiä kansanäänestystilanteessa
    on rajallinen, koska he eivät voi paljastaa kaikkia tiedossaan olevia
    asioita”. Siksi tietävät kansanedustajat on pantava painamaan
    nappia ja salaisuuksista tietämätön kansa on pidettävä
    poissa äänestyskopeista. Kansanvaltaa halveksiva Kivinen ei pitänyt
    mahdollisena, että kansa saisi kansanäänestystä edeltävän
    kampanjan aikana riittävästi tietoa osatakseen äänestää
    oikein.

    Kolmantena perusteluna kansanäänestyksen torjumiseen Kivinen
    esitti juhlallisesti sen, että ”turvallisuuspolitiikassa täytyy
    osoittaa mahdollisimman suurta yksimielisyyttä, koska maan asema on
    sitä vahvempi, mitä yksimielisempi sen kansa on”. Yksimielisyyden
    vaikutelma syntyy Kivisen mukaan nähtävästi siten, että
    eduskunta juntataan ryhmäkurilla tietyn ratkaisun kannalle ja kansa
    pysyy ”yksimielisesti” syrjässä.

    Neljäs Kivisen perustelu kansanäänestystä vastaan
    oli tietysti se, että kansa saattaisi äänestää
    ”väärin”.

    Kivinen sai käydyssä lehdistökeskustelussa muutamia myötäilijöitä.
    Kuolematon oli Ilta-Sanomien pääkirjoituksen (2.7.) ihmettely,
    että kun Suomen tähänastinenkaan turvallisuuspoliittinen
    linja ei perustu kansanäänestyksen tulokseen, niin miksi tämän
    linjan muuttaminen pitäisi ratkaista kansanäänestyksellä.
    Mutta sensuurin läpäisivät myös monet kansanäänestystä
    puoltavat kirjoitukset.

    Runsas viikko Kivisen kolumnin jälkeen julkaistiin mielipidekysely,
    jonka mukaan Nato jäsenyyttä vastusti 66 prosenttia ja kansanäänestystä
    kannatti peräti 81 prosenttia kansalaisista. (ES)


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!

    Uusimmat artikkelit

    Italian kriittisen ay liikkeen keskiössä on vaatimus sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja vastarinta hallituksen budjettipolitiikkaa vastaan. Kuva Stefano Bolognini CC 4.0.
    Ulkomaat
    28.11.2025
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Yleislakko haastaa Italiassa sotilasmenoja kasvattavan hallituksen politiikan

    Italian työväenliike valmistautuu marraskuun lopun ratkaiseviin päiviin. Ammattiliittojen keskusjärjestö (Unione Sindacale di Base, USB) järjestää tänään (28.11.

    Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu paljasti, että suomalainen käytäntö osa aikatyön lisätunneista on syrjivä.Kuva Edsel Little CCO 2.0.
    Uutiset
    27.11.2025
    Toimitus

    Suomi ainoa Pohjoismaa, jossa työväenluokan oikeudet poljetaan tuomioistuimen kynnykselle?

    Politiikka
    26.11.2025
    TA
    Tilaajille

    Komintern marraskuu 2025

    Screenshot 2025 11 17 215240
    Politiikka
    26.11.2025
    JP (Juha-Pekka) Väisänen
    Tilaajille

    ETUC: Minimipalkkadirektiivion voitto työntekijöille

    2024 08 19 Event, Thüringer Wahlkampftour Start des BSW in Eisenach STP 2958 by Stepro
    Kulttuuri
    26.11.2025
    Tiina Sandberg
    Tilaajille

    Yhteisöllisyyden manifesti

    Tilaa lehti

    Tukea Tiedonantajalle

    Ota yhteyttä

    Mediakortti

    Toimituksen ja käyttäjien luoman sisällön käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi, ellei erikseen mainita.

    Tiedonantaja

    Osoite: Viljatie 4 B, 3. kerros, 00700 Helsinki
    Puh: 09 – 7743 8150
    Sähköposti: 

    Juttuvinkit ja journalismi

    Copyright 2025 © Tiedonantaja | Tietosuojaseloste


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!