Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Monet ovat kommentoineet Evan johtajan Risto E. J. Penttilän hyökkäystä
presidentti Tarja Halosta vastaan ikään kuin eivät tietäisi
mistä siinä oli kysymys. Ja hyökkäykselle foorumin antanut,
kaiketi myös jutun tilannut, Helsingin Sanomat heittäytyi suorastaan
sivulliseksi. Toki Penttilä oli heittänyt tarpeentekonsa päälle
hiekkaa, mutta sen ei pitäisi ketään hämätä.

Penttilä arvosteli presidenttiä ”maailmanparantamisesta”
sekä kannan ottamisesta maamiinoja vastaan. Halosen syyksi hän
pani – näennäisesti näihin presidentin aktiviteetteihin
viitaten – myös sen, että ”Suomella ei ole pitkään
aikaan ollut näin ohuita korkean tason suhteita Moskovaan ja Washingtoniin”.

Globaali oikeudenmukaisuus ja maamiinakysymys ovat tärkeitä,
ja Penttilällä on varmaankin niistä erilainen näkemys
kuin Halosella. Mutta nämä kysymykset samoin kuin ”tasapuolinen”
viittaaminen Venäjän- ja Yhdysvaltain-suhteisiin olivat Penttilän
kirjoituksessa silmänlumetta. Suomen presidentin toiminta näissä
asioissa ei taatusti Venäjää ja Yhdysvaltoja hetkauta eikä
ole syynä ”ohuisiin suhteisiin”.

Penttilän hyökkäyksen varsinainen aihe oli Nato-kysymys,
Halosen puuttuva into viedä Suomea Natoon ja siihen liittyen Penttilän
mielestä liian pidättyvä suhtautuminen Suomen ja USA:n suhteiden
tiivistämiseen. Venäjää Penttilä tarvitsi vain
silatakseen varsinaisen sanomansa.

Natoa Penttilä käsitteli näennäisesti vain yhdessä
kirjoituksensa kohdassa, mutta sitäkin paljastavammin: ”On teoreettisesti
mahdollista, että Suomen hallitus näkisi kansallisen edun edellyttävän
Nato-jäsenyyttä. On teoreettisesti yhtä mahdollista, että
presidentti vastustaisi jäsenyyttä vedoten globaaleihin syihin
(’sotilasliitot edistävät kansainvälisten suhteiden militarisointia,
jota Suomen on vastustettava omalla esimerkillään’). Käsissä
olisi perustuslaillinen kriisi.”

Tässäkin Penttilä käytti hämäyksenä
”globaaleja syitä” ikään kuin presidentillä
ei voisi olla sekä globaaleja että maamme kansallisiin etuihin
perustuvia syitä vastustaa Nato-jäsenyyttä.

Penttilää siis hirvittää mahdollisuus, että
presidentti, joka perustuslain mukaan johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa
valtioneuvoston kanssa, ei suostu viemään Suomea Natoon. Ja että
jos Halonen valitaan vielä toiselle kaudelle, natottajien korpivaellus
jatkuu pahimmassa tapauksessa kahdeksan vuotta.

Siksi Halosesta halutaan päästä eroon. Penttilä sanoo
suoraan ja presidentin yleistä arvovaltaa vahingoittamaan pyrkien,
että Halosen on joko esitettävä perustuslain muuttamista
ja luopumista ulkopoliittisista valtaoikeuksistaan tai erottava virastaan
ensimmäisen kautensa päättyessä.

Penttilä ei taatusti ole laatinut kirjoitustaan yksin. Taustalla
on laajempi samanmielisten ryhmä. Esimerkiksi Paavo Lipposen tammikuussa
Hämeenlinnassa pitämä puhe oli kuin Penttilän kirjoituksen
kaksoisveli. Ja se, että Lipponen ei ole sanallakaan puolustanut johtamansa
puolueen ehdokkaana presidentiksi valittua Halosta, kertoo paljon.

Suomessa käydään rajua ja rumaa taistelua maan ulkopolitiikan
peruslinjasta. Jotta se ei johda onnettomuuteen, tarvitaan kansalaisaktiivisuutta.
(ES)

Yhdeksästä itäisen Euroopan maasta ja Maltasta tulee Euroopan
unionin jäseniä vappuna. Liittymispäivässä on julmaa
ironiaa. Helsingin Sanomat on julkaissut ruusuista juttusarjaa tulokasmaista,
mutta todellisuus on hirvittävä.

Jo kun näissä maissa on EU-jäsenyyskriteerien täyttämiseksi
toteutettu ”markkinauudistuksia”, entisten valtionyritysten yksityistämistä
ja säästötoimia, köyhyys ja työttömyys ovat
pahentuneet räjähdysmäisesti, palkkoja ja eläkkeitä
on leikattu ja sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa ja koulutusta on romutettu.
Ja nyt tapahtuva laajentaminen tulee entisestään syventämään
sosiaalisia kriisejä sekä uusissa jäsenmaissa että muussa
EU:ssa.

Palkat tulokasmaissa ovat nyt viidestä kahdeksaan kertaa matalammat
kuin EU:ssa. Keskimääräinen bruttokansantuote on nykyisissä
EU-maissa huomattavasti korkeampi kuin tulokasmaissa. Työttömyys
on tulokasmaissa noussut nopeasti viimeisten 15 vuoden aikana, esimerkiksi
Tshekissä 0,7 prosentista 11 prosenttiin. Keskimäärin työttömyys
on kaksi kertaa korkeampi kuin nykyisessä EU:ssa.

Sitä paitsi työttömyysluvut kätkevät suuret
alueelliset erot. Esimerkiksi Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa
työttömyys on arviolta vain neljä prosenttia, mutta parin
sadan kilometrin päässä maaseudulla peräti 60 prosenttia.
Keskimäärin työttömyys on 16,6 prosenttia. Samanlainen
on tilanne myös Unkarissa. Ja nuorten työttömyys on jatkuvassa
kasvussa. Joillakin alueilla 45-50 prosenttia alle 25-vuotiaista on
työttöminä.

EU-kuntoon laittautuminen on aiheuttanut tuhoa kaikilla yhteiskuntaelämän
aloilla. Esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa lapsikuolleisuus on 1980-luvun
lopulta noussut yli viidellä prosentilla. Arvioidaan, että 50
prosenttia unkarilaisista elää huonommin nyt kuin 10 vuotta sitten.

Samaan aikaan EU:hun nyt liitettävistä entisistä sosialistimaista
on tullut paratiisi läntisille yhtiöille. Ulkomaisen pääoman
houkuttelemiseksi yhtiöiden ja liiketoiminnan verotusta on jyrkästi
vähennetty. Monissa maissa on siirrytty matalaan ns. tasaveroon, joka
kohtelee yhtäläisesti tavallisia työläisiä, monimiljonäärejä
ja suuria yhtiöitä. Latviassa on muodostettu useita erikoistalousvyöhykkeitä,
joilla yhtiöt nauttivat yli 80 prosentin verovapauksista. Virossa liikevoitot
on vapautettu kokonaan veroista.

Alempien yhtiöverojen ja matalien palkkojen vuoksi yhtiöt siirtävät
yhä enemmän tuotantoaan itäiseen Eurooppaan. Vastaavasti
firmat vähentävät tai lopettavat tuotantoaan läntisessä
Euroopassa ja panevat työntekijöitä kilometritehtaalle.

Tämä puolestaan on aiheuttanut sen, että kansainvälinen
verokilpailu ylikansallisen pääoman ja firmojen lahjomiseksi on
levinnyt läntiseen Eurooppaan. Yhtiöveroja alennetaan ja firmoille
ja sijoittajille myönnetään muita etuja. Veroasiantuntijat
ovat jo varoittaneet, että tavallisille kansalaisille kasattavat lisärasitukset
eivät ehkä pian riitä kattamaan tällaisen politiikan
budjetteihin synnyttämiä aukkoja.

Tulokasmaissa tämä tilanne on jo todellisuutta. Ekonomistien
mukaan budjetti- ja ulkomaankauppavajeet lisäävät talouskriisien
riskiä. Viime vuonna esimerkiksi Viron budjettialijäämä
nousi lähes 15 prosenttiin, viisi kertaa suuremmaksi kuin Argentiinan
alijäämä, joka aiheutti suuren finanssikriisin vuonna 2001.
Unkarin ulkomaankaupan vaje on jo 58 ja Latvian 64 prosenttia.

Toisin kuin EU:n johtajat lupailevat, liittyminen unioniin ei tule parantamaan
itäisen Euroopan maiden tavallisten ihmisten tilannetta. Kaikkien osoittimien
mukaan palkkaerot idän ja lännen välillä tulevat pysymään
ennallaan ainakin kymmenen vuotta. Eivätkä ”uudistukset”
lopu jäsenyyden alkamiseen. Esimerkiksi Tshekin hallitus julisti äskettäin,
että lisää leikkauksia terveydenhuoltoon ja eläkkeisiin
tarvitaan. Yksityistämistä jatketaan.

On todennäköisempää, että läntisen Euroopan
olosuhteet tulevat lähenemään tulokasmaiden olosuhteita.
”Kilpailukyvyn” säilyttämiseksi tullaan vaatimaan yhä
laajempia hyökkäyksiä palkkoja ja sosiaaliturvaa vastaan.

EU laajeneminen itäiseen Eurooppaan hyödyttää eurooppalaista
raha- ja talouseliittiä antamalla sen käyttöön halvan
työvoiman reservin ja uusia markkinoita. Samalla tämä eliitti
yrittää ujuttaa vähitellen itäisen palkkojen ja sosiaaliturvan
tason läntiseen Eurooppaan. Tämä on omiaan kärjistämään
yhteiskunnallisia vastakohtia ja ennemmin tai myöhemmin voimistamaan
etutaisteluja sekä läntisessä että itäisessä
Euroopassa. (ES)