Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Jos arvelut Madridin tuhoisien pommi-iskujen tekijöistä
ja heidän väitetyistä motiiveistaan pitävät paikkansa,
yli 200 espanjalaista siviiliä on lisättävä niiden kymmenien
tuhansien uhrien määrään, joita George W. Bushin, Tony
Blairin ja José MarÍa Aznarin johdolla Irakiin tehty hyökkäys
ja maan miehittäminen ovat tähän mennessä vaatineet.
Espanjalaisista yli 90 prosenttia vastusti hyökkäystä Irakiin
ja Espanjan osallistumista siihen. Tästä huolimatta Aznar vei
maan USA:n sota- ja miehitysapulaiseksi. Viattomat saivat nyt kantaa seuraukset.

Terroristien suorittamaa kylmäveristä joukkomurhaa ei oikeuta
mitään. Se on tuomittava. Mutta terroristit eivät tuomiosta
välitä. Kaikkien ihmisten läntisessä maailmassa on tehtävä
se mikä on heidän vallassaan sodan ja terrorismin pysäyttämiseksi.

Hurskastelustakaan ei ole apua. Muslimi- tai arabiterroristit – onpa
kyse al-Qaidasta tai ei – ovat toistuvasti tehneet kantansa selväksi:
1. Lakatkaa tukemasta Israelia, joka tappaa palestiinalaisia ja miehittää
heidän alueitaan. 2. Poistukaa Irakista ja Afganistanista ja muilta
alueilta, jotka eivät teille kuulu. 3.Häipykää muslimien
pyhältä maalta, Saudi-Arabiasta. Jos teette niin, lopetamme hyökkäykset.
Jos ette, hyökkäykset tulevat jatkumaan. Kenenkään ei
pidä uskotella, ettei meitä ole varoitettu. Eikä kenenkään
pidä ainakaan Madridin jälkeen kuvitella, ettei mitään
kostoa esimerkiksi Irakin vastaisten pakotteiden seurauksena kuolleista
500 000 lapsesta tai nyt tapetuista 10 000:sta irakilaisesta siviilistä
tule.

Jos Madridin pommi-iskujen tarkoitus ja tekijät ovat sitä mitä
ounastellaan, syy- ja seuraussuhde Irakin vastaisen aggression ja Madridin
välillä on kauhistuttavan selvä. Kyse on terrorismin traagisesta
symmetriasta epäsymmetrisessä sodankäynnissä: Vääryyksiin
syyllistyvä kutsuu itsensä päälle tuhoa.

Sanotaan, että mikään vääryys ei oikeuta viattomien
tappamista. Aivan oikein. Mutta niiden tai näiden suorittamaa viattomien
tappamista on silloin mitattava samalla mittakepillä. Ja vielä
enemmän: niiden syyllisyys, jotka ovat vahvimpia, jotka sortavat muita
maita ja kansoja ja jotka ovat päävastuussa terrorismin symmetriasta,
on suurempi.

Terroristeilla viattomien tappamisen takana on sekä heidän
sotilaallinen alivoimansa että kylmä laskelmointi. Kylvämällä
länsimaiden siviilien keskuudessa tuhoa ja kuolemaa halutaan luoda
pelon ilmapiiri ja saattaa länsimaiden hallitukset kestämättömään
tilanteeseen.

Mutta pelko palvelee myös läntisiä hallituksia: pelon
ilmapiirissä muukalaisvihan lietsominen, kansalaisvapauksien kaventaminen,
valvonnan kiristäminen, poliisivaltion rakentaminen ja kansanjoukkojen
tyhmistäminen on helpompaa. Ainakin väliaikaisesti myös aggressiopolitiikan
jatkaminen ”terrorismin vastaisen taistelun” nimissä voi
saada tuulta purjeisiin. Irakilaisten ja palestiinalaisten asian puolustaminen
vaikeutuu. Eli terrorismi tuleekin palvelleeksi vallanpitäjiä.
Pelkistetyin esimerkki pelon ”hyödyllisyydestä” on Ariel
Sharon; ilman pelkoa hänen valtansa romahtaisi nopeasti.

On tosin niitäkin, jotka arvioivat, ettei terroristien teoilla ole
mitään todellista tekemistä esimerkiksi Irakin sodan kanssa,
vaan terroristien tavoitteena on vain kiihdyttää ”sivilisaatioiden
sotaa”. Tähän kuuluisi ”sitä parempi mitä
pahempi” -ajattelu. Niinpä Madridin pommi-iskujen tarkoituksenakin
olisi ollut varmistaa Aznarin oikeistohallituksen voitto ja saada Espanjassa
aikaan hysteria ja vainokampanja maan suurta muslimiväestöä,
erityisesti marokkolaisia, vastaan sen radikalisoimiseksi omaksumaan jihad-aatteet.

Tämän teorian mukaan Espanjan vaalitulos ja sosialistien valtaannousu
olikin tappio sekä Bushin hallinnolle että terroristeille. Samalla
kun tuleva pääministeri José LuÍs Zapatero julisti
Irakin sodan vääräksi ja miehityksen katastrofiksi sekä
uhkasi vetää espanjalaiset joukot pois Irakista, hän korosti
taistelun jatkamista terrorismia vastaan ennen kaikkea vahvistamalla yhteiskuntarauhaa,
demokraattisia instituutioita ja inhimillistä kehitystä –
”nihilististen” terroristien näkökulmasta mitä
epätoivottavin linja.

On olemassa myös salaliittoteoria, jonka mukaan millään
aidolla muslimiryhmällä ei ehkä ollut mitään tekemistä
Madridin iskujen kanssa eivätkä iskut liittyneet ensisijaisesti
Espanjaan vaan kansainvälisen terrorismin globaalistrategiaan, jonka
tavoitteet on määritelty Washingtonissa. Teorian mukaan asialla
saattoi olla jokin CIA:n terroristihaaran ohjaama ryhmä, kutsutaan
sitä sitten al-Qaidaksi tai miksi tahansa.

Salaliittoteoreetikot kehottavat kiinnittämään huomiota
siihen, että al-Qaidan tekemiksi väitettyjen iskujen pääasiallinen
poliittinen hyötyjä on poikkeuksetta ollut USA:n hallitus. Madridin
iskujen tarkoitus olisikin ollut ”kansainvälisen terrorismin”
tuominen eurooppalaisiin pääkaupunkeihin, shokin aiheuttaminen
erityisesti Irakin sotaa vastustaneissa maissa ja yleiseen mielipiteeseen
vaikuttaminen Bushin voiton varmistamiseksi presidentinvaaleissa.

Toisin kuin WTC:n tapauksessa Madridin iskuja ei kohdistettu mihinkään
symboliseen rakennukseen vaan ne tähtäsivät tavallisten ihmisten
joukkomurhaan. Näin tarkoitus olisi ollut lähettää viesti,
että ”kukaan ei ole enää turvassa pahoilta terroristeilta”
ja että ”päättymätön terrorismin vastainen
sota” on välttämätön. Tällä sodalla taas
olisi kolme lähitavoitetta: varmistaa Bushin uudelleenvalinta, turvata
sotateollisen kompleksin lisärahoitus Irakin käsissä pitämiseksi
ja myöhemmin Syyriaan hyökkäämiseksi sekä murtaa
joidenkin Euroopan maiden Irakin miehitystä ja Bushin ulkopolitiikkaa
koskeva vastustus.

Jos hetken oletettaisiinkin tämän mielikuvituksellisen juonen
pitävän paikkansa, Aznarin tappio ainakin sotki sen.

Oli niin tai näin, yhden asian Madridin terrori-iskut jälleen
kerran vahvistavat: terrorismia vastaan ei voida taistella sotilaallisin
keinoin. Päinvastoin aggressio ja sotilaallisten keinojen käyttäminen
ruokkivat ja kiihdyttävät terrorismia.

Bushin hallinnon vastaus terrorismille, militarismin kiihdyttäminen,
uusien asejärjestelmien kehittäminen, ”ennaltaehkäisevän
sodan” doktriinin omaksuminen ja laittomien hyökkäyssotien
aloittaminen, eivät olisi voineet tehdä terrorismiuhan pahentamiseksi
enempää, kuin jos ne olisi suunniteltu tekemään niin.

Mutta itse asiassa Bushin hallinnon julistama ”terrorismin vastainen
sota” onkin vain sen maailmanherruuspolitiikan savuverho.

Todellinen taistelu terrorismia vastaan edellyttää Irakin ja
Palestiinan miehityksen lopettamista sekä asevarustelun ja aggressioiden
lopettamista. Ja se edellyttää nykyisen maailmantalouden ja globalisaation
suunnan radikaalia muuttamista köyhien maiden ja kansojen hyväksi.
(ES)

Bushin hallinto ja maailman oikeistomedia väittävät espanjalaisten
”antautuneen terrorismin edessä”, kun he eivät antaneet
terrori-iskujen sumentaa ajattelukykyään vaan passittivat maan
Irakin sotaan vieneet oikeistojohtajat oppositioon. ”Se on kuin alligaattorin
syöttämistä toivoen, että se syö sinut viimeiseksi”,
sanoi Donald Rumsfeld.

Väitteellä halutaan vastoin tosiasioita vetää yhtäläisyysmerkit
Irakin valloittamisen ja terrorismin vastaisen taistelun välille.

Osuvampi vertaus olisi sanoa, että Rumsfeld ärsyttää
ja potkii alligaattoria, josta ei muuten olisi tullut uhkaa. Bushin, Blairin
ja Aznarin hallitukset ovat Irakin sodalla ja miehityksellä provosoineet
esiin terrorismia. Jo riittää, vastasivat espanjalaiset vaaliuurnilla.
(ES)