Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Poliisi turvasi EU:n Göteborgin huippukokouksen rauhan. Johtajat
saattoivatkin poliisien ja rauta-aidan suojissa tehdä ”merkittäviä”
päätöksiä EU-maiden kansalaisten mielipiteistä
piittaamatta.

Nizzan sopimuksen ratifiointi jatkuu ja EU:n laajentumisprosessi on ”peruuttamaton”,
julisti huippukokous vastauksena Irlannin kansanäänestyksen tulokselle
ja useimpien unionimaiden yleiselle mielipiteelle. Irlannin hallitusta luvattiin
kaikin mahdollisin tavoin auttaa, jotta Nizzan sopimus saataisiin kaadetuksi
irlantilaisten kurkusta alas. Pyhä Patrick irlantilaisia varjelkoon!

Laajentumisen aikataulua ”tarkennettiin” lupaamalla orjallisimmille
ehdokasmaille pääsyä mukaan demokratian suureen juhlaan jo
ennen vuoden 2004 EU-parlamenttivaaleja. Tarkoista päivämääristä
ei kuitenkaan sovittu, eikä tehty päätös nopeuta jäsenyysneuvotteluja.
Päätös oli huippukokouksille usein tyypillistä humpuukia
ja Irlannin aiheuttaman sokin sielunhoitoa.

”Merkittävä” oli myös huippukokouksen hyväksymä
ns. kestävän kehityksen ohjelma. Heinäkuussa pidettävän
ilmastokokouksen ”pitää onnistua”, julistettiin. Miten
Kioton sopimuksen mukaiseen tavoitteeseen päästään,
siitä ei sovittu mitään konkreettista. EU-johtajat kuuntelivat
kiltisti, kun presidentti Bush toisti heille, että USA ei hyväksy
Kioton sopimusta ja että se jatkaa tähtien sota -hankettaan. Voitoksi
Bush-tapaamisesta jäi vaikutelma, ettei Bush ollutkaan ihan niin suuri
idiootti kuin oli luultu. Tätä jaksettiin ihastella. Sovittiinko
Bush-tapaamisessa jotain esimerkiksi siirtolaisten ja pakolaisten asemaa
koskevasta Geneven sopimuksesta, siitä ei ole hiiskuttu.

Kokouksessa ”sitouduttiin” nostamaan kehitysavun osuus 0,7
prosenttiin bkt:stä ”niin pian kuin mahdollista”, eli ei
sitouduttu mihinkään. Konkreettiset ratkaisut siirrettiin ensi
vuoteen. Ensi vuonna ehkä taas siirretään.

EU:n virastojen sijoittamisesta ei saatu aikaan minkäänlaista
päätöstä, vaan asia siirrettiin syksyyn. ”Suomen
valtuuskunta lähti kotimatkalle pettyneenä” (HS 17.6.).

Tavallinen tallaaja väkisinkin ihmettelee, miksi hiiren synnyttämistä
varten tarvittiin suunnattomia kustannuksia vaatinut huippukokous, rauta-aita
ja poliisit. Lukuisissa valtajulkisuuden pimittämissä varjotapaamisissa
asioita puitiin vähin kustannuksin paljon tuottoisammin. Mutta täytyy
muistaa, että huippukokoukset ovat teatteria demokratian harhakuvan
luomiseksi. Kulissien takana uusliberalistista politiikkaa, vapaakaupan
laajentamista, kestämätöntä kehitystä, militarisointia
ja liittovaltioistamista ajetaan eteenpäin.

Kaiken tämän punaisena lankana on keskittäminen ja epädemokratia,
kansojen ja kansalaisten tahdosta piittaamattouus, jonka yksi, mutta vain
yksi huutomerkki on suhtautuminen Irlannin äänestystulokseen.
Demokratiaa pelätään kuin ruttoa. EU-eliitille suurfirmojen
pyöreän pöydän sanelema politiikka on ainoaa oikeaa.
Siitä ei pidä kysyä kansalaisten mielipidettä, se pitää
vain ”paremmin selittää” kansalaisille. Tätähän
tarkoittaa pääministeri Lipposenkin lupaus ”vuoropuhelusta”
suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kanssa — valitettavasti. Lipponen kuuntelee
sujuvasti ja tekee niin kuin häntä (ja Saksaa) huvittaa.

Aktiivisimmat kansalaiset osoittavat mieltään juuri siksi,
että he näkevät EU:n harjoittaman politiikan ja epädemokratian
lävitse. Tätä taustaa vasten on arvioitava myös Göteborgin
sinänsä valitettavia mellakointeja. Mielenosoittajien rauhaa poliisi
ei turvannut. Heitä terrorisoitiin ja provosoitiin, he saivat pampusta
ja pistoolista. Se on EU:n ”vuoropuhelua”. Ja sen sijaan että
EU muuttaisi politiikkaansa, se suunnittelee jatkossa yhä kovempia
poliisitoimia ja rajojen sulkemista.

EU-kansalaisille ja myös kansalaisliikkeiden rauhanomaiselle valtaosalle
yritetään nyt tyrkyttää EU-demokratian illuusiota, kaikkien
militanttien ryhmien demonisointia terroristeina, kiltteyttä, mielenosoitusten
ja varjokokousten lopettamista jne. Halpaan ei pidä mennä. Väkivallatonta
mutta päättäväistä kansalaistoimintaa on voimistettava.
(ES)

Vasemmistoliitto on puoluekokouksen jälkeen kuin tyhjä talo,
jossa on vain seinät jäljellä. Ei ole marxilaista idelogiaa,
ei sosialismin tavoitetta, ei vasemmistopolitiikkaa, ei työväenliikkeen
tunnusmerkkejä. Johtoelinten puhdistuksilla ja Esko Seppäsen pudottamisella
viestitettiin, ettei talosta ole enää edes kuvitteellisessa mielessä
kodiksi itsenäistä toimintaa, radikaalia politiikkaa ja EU-kriittisyyttä
kaipaaville.

Kokouksessa hyväksytty poliittinen ohjelma on lähtökohdiltaan
ja tavoitteiltaan porvarillinen. Se on yhtä kuin Lipposen hallituksen
ohjelma, hyvin pitkälle myös kuin kokoomuksen ja työnantajaliittojen
ohjelma. Ja joka kuvittelee, että vasemmistoliiton käytännön
politiikka olisi jotakin muuta, katsokoon vaikka puolueen tukea hallituksen
leikkauspolitiikalle, valtionyhtiöiden yksityistämiselle, asevarustelulle,
EU:n liittovaltioistamiselle…

Ainoa poikkeus on ”ei kannata” -kanta ydinvoiman lisärakentamiseen.
Mutta puheenjohtaja Siimes, joka asetti kannan ehdoksi uudelleenvalinnalleen,
ei aseta mitään ehtoja istumiselleen ydinvoimaa ajavassa hallituksessa.

Vasemmistoliittoa hyvin toivein tukeneiden on katkeraa myöntää,
että vasemmistolaista vaihtoehtoa ei enää löydy vasemmistoliiton
sisältä. Se on kuitenkin tehtävä, sillä yksi vaihe
vasemmiston historiassa on lopullisesti ohi. Kun kaikki tiet tuntuvat päättyvän,
täytyy ajatella matkan jatkamista, muistutti jo Irmari Rantamala. Vasemmistolaista
vaihtoehtoa on kasvatettava vasemmistoliiton ulkopuolella. (ES)

Vaasan hallinto-oikeus teki oikein, kun se kumosi Pohjois-Suomen vesioikeuden
Vuotoksen tekoallasta koskevan lupapäätöksen vesilain vastaisena
ja hylkäsi Kemijoki Oy:n hankkeeseen liittyneen hakemuksen. Hallinto-oikeus
nojasi päätöksessään vesilain pykälään,
joka kieltää rakentamisen vesistöön, jos rakentaminen
aiheuttaa huomattavia ja vahingollisia muutoksia ympäristön luontosuhteisiin.

Kemijoki Oy on jo ilmoittanut hakevansa päätökseen valituslupaa
korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Ainoa järkevä ratkaisu olisi,
että joko yhtiö peruisi hakemuksensa tai KHO ei valituslupaa myöntäisi.
Ihmisiä on kiusattu jo aivan liian kauan. (ES)

Helsingin kaupunki yrittää matalapalkkaisille peruspalvelutyöntekijöille
tarjottavien vaatimattomien palkankorotusten varjolla kaapata kaupungin
johtaville viranhaltijoille jättimäiset palkankorotukset. Kaupungin
160 ylintä virkamiestä saisivat keskimäärin 3 700 markaa
kuukaudessa lisää, kun muiden työntekijöiden korotukset
olisivat suurimmillaan muutamia satoja markkoja.

Tällainen palkkalinja on yhdenvertaisuusperiaatteen irvikuva. Huipun
suuria korotuksia perustellaan suurella vastuulla. Eikö tavallisten
työntekijöiden vastuu kuntalaisten hengestä, terveydestä,
lastenhoidosta ja sivistystoimesta muka sitten ole suuri?

Oikea tapa tilanteen korjaamiseksi on panna ennen kaikkea pienipalkkaisten
työntekijöiden palkka-asiat kuntoon, rekrytoida kaupungin palvelukseen
lisää henkilöstöä ja turvata heille riittävästi
kohtuuhintaisia asuntoja. (ES)