Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Ydinvoiman tulevaisuutta ja energiapolitiikan suuntaa koskeva ratkaisu
lähestyy. Ja taas on käynnissä sama vanha likainen peli.
Sitä harrastavat niin viidennen ydinvoimalan rakentamisen kannattajat
kuin hankkeen vastustajinakin esiintyvät.

Ydinvoimaa ajavat valehtelevat kaikissa asiaan liittyvissä kysymyksissä.

Väite, jonka mukaan ydinvoiman lisärakentaminen vähentää
hiilidioksidipäästöjä ja auttaa kasvihuoneilmiön
pysäyttämisessä on valhe ja sellaiseksi osoitettu, mutta
silti sitä hoetaan.

Lisäydinvoiman edullisuutta ja kannattavuutta todistellaan jättämällä
yksinkertaisesti monet ydinvoimavaihtoehtoon liittyvät kustannukset
huomioon ottamatta.

Hiilivoiman väitetään olevan ainoa vaihtoehto ydinvoimalle
salaten, että ydinvoiman lisärakentaminen merkitsee myös
hiilivoiman lisärakentamista.

Uskotellaan, että ydinvoiman lisärakentaminen ei estä energiatalouden
rakenteen uudistamista eikä uusiin energialähteisiin panostamista,
vaikka juuri sen se mitä varmimmin tekee.

Ydinvoimaan liittyviä turvallisuusriskejä vähätellään
törkeästi, samoin Suomelle maailmalla koituvia valtavia imagohaittoja.

Ydinvoiman keskitetystä ja epädemokraattisesta luonteesta vaietaan.
Laajasta kansalaiskeskustelusta ja neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä
kieltäydytään. Mielipidetiedusteluja manipuloidaan johdattelevin
kysymyksenasetteluin. Ydinvoimalobbausta väitetään nyt hillityn,
vaikka armoton joskin aiempaa hienovaraisempi lobbaus on täydessä
käynnissä. Ja niin edelleen.

Lisäydinvoiman vastustajina esiintyvissä puolestaan on paljon
kahdella tuolilla istuvia.

Vasemmistoliitto ja keskusta ovat torjuneet vaatimuksen neuvoa-antavasta
kansanäänestyksestä, ja vihreä liitto on luopunut vaatimasta
sitä, vaikka juuri kansanäänestyksen vaatiminen olisi osoittanut
vakavaa taistelutahtoa ja mobilisoinut kansalaismielipidettä.

Vastustajina esiintyvät latistavat ydinvoimakysymyksen lähes homoliittoihin
verrattavaksi mielipideasiaksi ja ”omantunnonkysymykseksi” ja
pitävät ” luonnollisena” sitä, että kukin
äänestää miten äänestää ”vapaiden
käsien” periaatteen mukaisesti. Näin peitetään
se, että kysymys on suuren luokan yhteiskuntapoliittisesta linjaratkaisusta,
jolla on – jos vasemmistolaiselta kannalta asiaa tarkastellaan – myös
selvä luokkasisältö.

Vastustajina esiintyvät puolueet edustajineen ovat yksi toisensa jälkeen
kiirehtineet vakuuttamaan, ettei ydinvoiman lisärakentaminen ole toki
niille hallituskysymys. Asian julistaminen hallituskysymykseksi kun muka
vahvistaisi ydinvoiman kannattajia ja viestittäisi, että ydinvoimasta
päättämällä nämä puolueet saa ulos hallituksesta.

Voiko tämän selvemmin sanoa, ettei ydinvoimaratkaisu ja omista
periaatteista kiinnipitäminen ole kovinkaan tärkeää
– ainakaan ministerinsalkkuihin verrattuna? Mikähän muuten olisi
hallitusvallasta humaltuneille tarpeeksi iso asia hallituskysymykseksi?
Viime vuosien kokemuksen perusteella ei kai mikään.

Asian juju ei sitä paitsi ole mahdollisessa hallituksesta lähtemisessä,
vaan siinä pidetäänkö tärkeämpänä
kamppailun lopputulosta vai omien kasvojen varjelemista ilman riskiä,
muodollisesti vastustamalla ja tyytymällä jo etukäteen ylätason
”demokraattiseen” ratkaisuun.

Ydinvoima-asian nostaminen hallituskysymykseksi loisi painetta hallituskumppaneihin
ja eduskuntaan sekä aktivoisi kansalaismielipidettä viestittämällä,
että kyse on isosta kamppailusta, joka pitää ja voidaan voittaa.

Kieltäytyminen nostamasta ydinvoima-asiaa hallituskysymykseksi antaa
ydinvoimajyrääjille vapaat kädet ja viestittää
kansalaisille, että ratkaisua pitää odottaa toimettomana
ja tyytyä herrojen tahtoon. ”Meidän edustajat” hallituksessa
ja eduskunnassa tekevät mitä voivat, muuta ei voida tehdä.

Kaksinaamaista luikertelua puolueilta ja henkilöiltä, jotka väittävät
olevansa uskollisia periaatteilleen!

Ydinvoimaratkaisua ei saa jättää herrojen haltuun. On aika
– ovelasti tavallisiin kansalaisiin kohdistetuista lobbaussyytöksistä
välittämättä – levittää tietoa, painostaa
päättäjiä ja valmistella suuria mielenosoituksia. (ES)

Yhdysvallat ja Venäjä aloittivat tällä viikolla virkamiestason
neuvottelut siitä, kuinka maiden päämiesten periaatteessa
sopimat merkittävät supistukset strategisten ydinaseiden arsenaaliin
käytännössä toteutetaan. Keskustelujen ydinkysymykseksi
on nousemassa se, mitä käytöstä poistettaville ydinkärjille
tehdään.

Presidentti George W. Bush ilmoitti viime marraskuussa vähentävänsä
vaikka yksipuolisesti USA:n ydinkärkien määrää
kahdella kolmasosalla. Presidentti Vladimir Putin seurasi esimerkkiä.
Bush kehui luottavansa kollegansa sanaan ja sanoi, ettei USA tarvitse vähennyksistä
kirjallista sopimusta. Putin sen sijaan sanoi Venäjän vaativan
selkeitä sopimuspapereita.

Viime viikolla vuoti julkisuuteen syy Bushin reteään suurpiirteisyyteen.
USA:n puolustusministeriön mukaan poistettavia ydinkärkiä
ei aiota muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta suinkaan tuhota.. Ne vain
varastoidaan mahdollista myöhempää tarvetta varten, ja ne
voidaan saada käyttökuntoon muutamassa viikossa.

USA siis siististi sanoen vedätti Venäjää. Samaan aikaan
kun Bush julistaa luottamustaan Venäjään, USA:n ydinasestrategia
perustuu edelleen vanhaan olettamukseen Venäjästä vihollismaana,
ja USA:n ydinaseiden kohteiden luettelo sisältää yhä
entiset yli 2 200 maalia Venäjällä.

Yllätetty Venäjä ei tietenkään hyväksy USA:n
trikkiä vaan vaatii, että USA:n ydinaseiden karsinnan pitää
olla tuntuva, todennettavissa ja peruuttamaton. Venäjän neuvotteluasema
on kuitenkin heikko, koska iso osa sen ydinkärjistä on joka tapauksessa
niin vanhentuneita, ettei niiden varastointi hevin tule kysymykseen.

Venäjällä pelätään, ettei USA tule tekemään
merkittäviä myönnytyksiä. Siksi tulevasta sopimuksesta
ei tule oikeaa ydinaseriisuntaa. Se on vain ihmisten petkuttamista.

USA petaa perääntymistä lupauksistaan levittämällä
tietoa, että Kiina aikoo lisätä mannertenvälisten ydinohjustensa
määrän viisinkertaiseksi ja kasvattaa myös lyhyemmän
kantaman ohjustensa määrää. Kiina piti USA:n väitteitä
perusteettomana spekulointina.

Niin tai näin, USA:n petoksellinen asenne on omiaan sysäämään
muita ydinasevaltoja lisäämään ohjusarsenaaliaan. Näin
se kiihdyttää ydinasevarustelua.

USA:n menettely on johdonmukaista jatkoa sille, että se muutenkin sabotoi
aseriisuntaa muun muassa irtautumalla ABM-sopimuksesta ja kehittelemällä
ohjuspuolustusjärjestelmää, kieltäytymällä
vahvistamasta ydinkoekieltosopimusta ja valmistelemalla ydinkokeiden uudelleen
aloittamista sekä romuttamalla biologisten aseiden valvonnan.

”Terrorisminvastaisen sodan” varjolla USA paisuttaa jatkuvasti
omaa sotilaallista potentiaaliaan. Viime viikolla Bush allekirjoitti lain,
joka antaa armeijalle 318 miljardin dollarin (noin 356 miljardin euron)
määrärahat. Bushin mukaan rahat ”tarjoavat rahoituksen
jokaiseen tarvittavaan asehankintaan”.

USA ”ei sotilaallisesta voimastaan huolimatta ole militaristinen eikä
suunnittele valloituksia”, ”ulkopuolisten ei kannata kiukutella”,
rauhoitteli Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Pentti Sadeniemi.
Roistosupervallalla riittää ymmärtäjiä. (ES)