Perustuslaki lakkauttaa nykyisen EU:n ja EY:n

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Puhuttaessa Euroopan unionin perustuslaista on kiinnitetty varsin vähän huomiota siihen, että perustuslaki muuttaa nykyisen Euroopan unionin uudeksi EU:ksi, EU:n liittovaltioksi. Siihen EU:hun liittymisestä Suomessa ei äänestetty syksyllä 1994.

Nykyistä EU:ta on kuvattu jäsenvaltioiden erimuotoisen yhteistyön järjestöksi. Yksi näistä muodoista on Euroopan yhteisö (EY), joka on edelleen olemassa. Sillä on siihen edelleen kuuluvista 25 jäsenvaltiosta erillinen oikeuskelpoisuus. Yhteisölainsäädäntö on ylikansallista ja ristiriitatilanteessa kansallisten lakien yläpuolella. EY kattaa pääasiassa talouden ja sisämarkkinat, mukaan lukien eurovaluutta. Tässä EY:n jäsenvaltiot ovat ”panneet kimppaan” suvereniteettinsa ja EY:n komissiolla on yksinoikeus esittää EY:n lakeja.

Kaikilla muilla hallinnon aloilla jäsenvaltiot ovat kuitenkin periaatteessa säilyttäneet riippumattomuutensa ja suvereenisuutensa ja tekevät keskenään yhteistyötä vapaina ja tasavertaisina kumppaneina kansainvälisesti tai – EU-jargonilla ilmaistuna – ”hallitustenvälisesti”: ulkoasioissa, sotilaallisissa kysymyksissä, rikos- ja oikeusasioissa sekä kansallisessa politiikassa, joka koskee terveydenhuoltoa, asuntoasioita, kasvatusta, sosiaaliturvaa jne.

Se EU, johon jäsenet nyt kuuluvat, viittaa kaikkiin näihin eri yhteistyön muotoihin kaikkineen. Mutta EU:ta ei ole olemassa oikeudellisena kokonaisuutena sinänsä. Nykyisellä EU:lla ei ole oikeuskelpoisuutta tai itsenäistä yhtenäistä olemassaoloa. Siksi ei ole mitään sellaista asiaa kuin ”Euroopan unionin” laki, ainoastaan ”Euroopan yhteisön” laki.

EU:n perustuslain propagandistit sekoittavat tahallaan termit ”unioni” ja ”yhteisö” estääkseen ihmisiä tajuamasta, että ehdotettu uusi unioni, joka perustuu sen omaan perustuslakiin, olisi juridisessa mielessä perustaltaan erilainen kuin se EU, jonka kansalaisia meidän sanotaan nyt olevan. Tästä uudesta EU:sta tulisi ylikansallinen liittovaltio, jonka sisällä nykyiset jäsenvaltiot alennettaisiin provinssivaltioiden perustuslailliseen asemaan.

Koska uudella EU:lla olisi sama nimi kuin olemassa olevalla EU:lla, liittovaltion rakentajat toivovat, että ihmiset eivät tajua mitä on tapahtumassa. Heidän pitkäaikainen suunnitelmansa on ollut totuttaa ihmiset ensin nimeen ”Euroopan unioni” ja sitten vaihtaa sen perustuslaillinen ja juridinen olemus. Siksi vuoden 1993 Maastrichtin sopimus, josta nimi ”Euroopan unioni” tulee, oli otsikoitu ”Sopimus Euroopan unionista”, ei ”Euroopan unionin sopimus”. Maastricht ei pystyttänyt todellista unionia, joka voisi toimia omine oikeuksineen sisäisesti tai ulospäin. Vain Euroopan yhteisö, jonka perustuslaki hävittää, saattoi toimia siten.

Ehdotetun perustuslain myötä nykyinen EU muuttuu nyt valtioiden yhteistyön eri muotojen sekoituksesta Euroopan liittovaltioksi. Jos perustuslaki vahvistetaan, meistä kaikista tulisi ensi kertaa todellisia EU:n kansalaisia. Meillä olisi velvollisuus olla uskollisia tälle unionille valtiona ja meillä olisi velvoituksia suoraan sille eikä vain omien kansallisvaltioidemme kautta.

Kansalliset perustuslait täytyy muuttaa, jos suvereenisuus aiotaan siirtää uudelle unionille ja antaa etusija sen perustuslaille.

EU:n perustuslaki muuttaa EU:n valtioksi neljän juridisen askeleen avulla:

Se kumoaa ja lakkauttaa KAIKKI olemassa olevat EY:n ja EU:n sopimukset. Näin se lakkauttaa olemassa olevat Euroopan unionin ja Euroopan yhteisön.

Se pystyttää uuden Euroopan unionin, joka perustuu pikemminkin sen omaan perustuslakiin kuin sen jäsenten välisiin sopimuksiin. Perustuslaki erotuksena sopimuksesta on valtion juridisen vallan itsenäinen lähde.

Se säätää, että tämä perustuslaki ja sen mukaisesti säädetyt lait ovat sen jäsenvaltioiden perustuslakien ja lakien yläpuolella ilman mitään harkintaa tai poikkeuksia.

Se antaa uudelle Euroopan unionille, joka siitä lähtien saa valtuutuksensa ja legitimiteettinsä omasta perustuslaistaan, oikeuskelpoisuuden ja itsenäisen yhtenäisen olemassaolon ensimmäistä kertaa.

Tämä tekee uudesta EU:sta juridisesti sen yksittäisistä jäsenvaltioista erillisen, aivan kuten Teksas tai Virginia ovat juridisesti USA:n liittovaltiosta erillisiä ja päinvastoin, vaikka USA sisältää nämä provinssivaltiot. Perustuslaki valtuuttaa uuden EU-valtion toimimaan suvereenina jäsentensä suhteen ja ryhtymään sopimussuhteisiin toisten valtioiden kanssa aivan samoin kuin mitkä tahansa muut kansainvälisen valtioiden yhteisön jäsenet.

Peruslaki olisi voinut jättää joitakin kansallisia valtaoikeuksia ja kompetensseja pysyvästi tämän uuden EU:n ja sen lakien ensisijaisuuden piirin ulkopuolelle, missä tapauksessa jäsenvaltiot olisivat säilyttäneet jotain alkuperäisestä suvereniteetistaan ja itsenäisyydestään. Mutta se ei tehnyt niin. Jäsenvaltiot säilyttävät yhä omat kansalliset perustuslakinsa aivan kuten Teksasilla ja Virginialla on omat perustuslakinsa, mutta nämä perustuslait ovat alisteisia EU:n perustuslaille, joka on uuden unionin perustava vallan lähde.

Tämä ei merkitse, että uusi EU tulee määräämään kaikesta, sen enempää kuin muut maailman tuntemat liittovaltiot määräävät tai määräsivät kaikesta. Mutta EU määrää käytännössä hyvin monista asioista ja potentiaalisesti vielä enemmästä. Kuinka paljon enemmästä, se riippuu siitä, mitä jäljellä olevista valtaoikeuksistaan tai toimialoistaan jäsenvaltiot suostuvat siirtämään uudelle EU:lle tulevaisuudessa. Kokemuksen mukaan suostuvat hyvinkin.